Vain pieni osa suomalaisista on käyttänyt hyväkseen mahdollisuutta valita vapaasti terveysasemansa. Miksi?

Terveydenhuoltolain mukainen potilaiden valinnanvapaus laajeni koko maahan vuoden 2014 alussa. Tuoreen väestökyselyn tulokset osoittavat, että vain ani harva on vaihtanut terveyskeskusta, vaikka suurin osa on tietoisia tästä mahdollisuudesta.

Pukki kaalimaan vartijana

- Potilailla olisi kyllä valmiutta terveyskeskuksen vaihtoon, mutta yhtenä esteenä lienee se, että heillä ei ole vertailutietoa esimerkiksi jonoista tai palveluiden laadusta, Lääkäriliiton terveyspolitiikan asiantuntija Lauri Vuorenkoski toteaa.

- Pitäisi aloittaa systemaattinen terveyspalveluiden laadunmittaus. Ongelmana on, että millään taholla ei ole ollut siihen kannustetta. Tällä hetkellä sote-palvelujen tuottaja ja järjestäjä ovat sama, joten pukki on kaalimaan vartijana. Uudessa sote-järjestelmässä pitää olla erotettuna tuottaja ja järjestäjä. Tällöin laadunmittauksen kehittäminen olisi luontevaa järjestäjälle.

Ainutlaatuista jonotuttamista

Vuorenkosken mielestä Suomen perusterveydenhuollossa on liikaa vallalla poiskäännyttämisen kulttuuri.

- Meillä palveluntuottajat jonotuttavat asiakkaita, mikä on eurooppalaisessa vertailussa ainutlaatuista. Jos tuottaja ja järjestäjä olisi erotettu toisistaan, tämä ei kannattaisi, koska paremmin toimiva tuottaja nappaisi asiakkaat huonommin toimivalta. Nyt osa asiakkaista käyttää hoitoonpääsyn ongelmien takia yksityislääkärin palveluja julkisen terveydenhuollon sijasta.

- Terveydenhuollon rakenteelliset ongelmat johtavat siihen, että nykyisin palvelun tuottajan kannattaa pitää jonoja. Järjestelmän pitäisi tietysti olla sellainen, että on taloudellisesti järkevää hoitaa potilaita viiveettä. Valinnanvapauden avulla voidaan aikaansaada ryhtiliike, josta kaikki hyötyvät.

Suurin osa väestökyselyyn vastanneista piti tarpeellisena hoitotakuun ulottamista terveyskeskuslääkärin vastaanotolle pääsyyn. Puolet vastaajista oli sitä mieltä, että jonotusajan pitäisi olla korkeintaan viikko. Lääkäriliitto pitää välttämättömänä, että enimmäisaika määriteltäisiin laissa.