Lääkäriliitto selvitti yhdessä Suomen Medisiinariliiton kanssa lääketieteen opiskelijoiden kesätyötilannetta vuonna 2002. Edellinen vastaavanlainen selvitys koski vuoden 1994 kesää, jolloin opiskelijoiden mahdollisuudet hankkia opiskeluaikana kokemusta lääkärin työstä olivat hyvin rajalliset.

Opiskelijoiden työmahdollisuudet ovat selvästi parantuneet sitten viime vuosikymmenen puolivälin.

Tämänkertaisen kyselyn päätarkoituksena oli selvittää, missä lääketieteen opiskelijat työskentelivät kesällä 2002, ja kuinka paljon he tekivät töitä. Lisäksi kyselyllä kartoitettiin opiskelijoiden tyytyväisyyttä mm. palkkaukseen ja hoidettujen työtehtävien haasteellisuuteen.

Kyselyn tiedot kerättiin viime vuoden marraskuussa. Tiedonkeruu suoritettiin ensimmäistä kertaa sähköisesti verkkokyselynä. Opiskelijat saivat tiedekuntien tai yksittäisten vuosikurssien sähköpostilistoille viestin, josta pääsi suoraan vastaamaan kyselyyn. Kyselyyn vastattiin anonyymisti.

Lääkäriliitto sai kyselyllä arvokasta tietoa sähköisen tiedonkeruun mahdollisuuksista ja rajoituksista. Saatuja kokemuksia voidaan hyödyntää jatkossa uusien edunvalvontaa tukevien kyselyjen suunnittelussa.

Kyselyn kohdejoukkona olivat kaikki ne lääketieteen opiskelijat, jotka olivat suorittaneet vähintään kolme vuosikurssia ennen kesää 2002. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 453 opiskelijaa, ja vastaajista 358 oli muodollisesti päteviä toimimaan lääkärin sijaisina eli he olivat suorittaneet kesään mennessä jo vähintään neljän vuoden opinnot. Vastaajista noin kaksi kolmasosaa oli naisia, ja vastaajajoukko oli sukupuolirakenteeltaan lääketieteen opiskelijoita edustava.

Kyselyn tulokset antavat hyvän kuvan lääketieteen opiskelijoiden työmarkkinakäyttäytymisestä kesällä 2002 ja heidän tyytyväisyydestään eri työolosuhdetekijöihin.

SUURIN OSA KEIKKAILEE MYÖS LUKUKAUDEN AIKANA

Lääketieteen opiskelijoilla oli hyvät mahdollisuudet hankkia työkokemusta kesällä 2002. Esimerkiksi lääkärin sijaisuuksia oli reilusti tarjolla, ja lähes kaikki kyselyyn vastanneet tekivät sitä työtä, johon olivat ensisijaisesti hakeneet.

Opiskelijat hakivat kesätöitä keskimäärin noin 9,3 viikoksi. Hyvistä työmahdollisuuksista kertoo myös se että moni työskenteli kesällä pidempään kuin oli työnhakuvaiheessa suunnitellut, keskimäärin lähes 10 viikkoa.

Vastanneista lähes kolmannes työskenteli lääkärin sijaisena sairaalassa ja joka viides lääkärin sijaisena terveyskeskuksessa. Tutkintoon sisältyvää tai vapaaehtoista amanuenssuuria hoiti noin 27 prosenttia kyselyyn vastanneista. Noin 20 prosenttia vastaajista työskenteli joko muissa terveydenhuoltoalan tai kokonaan muiden alojen tehtävissä. Vastanneista 16 ilmoitti työskennelleensä kesällä ulkomailla.

Opiskelijoiden kannalta tilanne on siis parantunut merkittävästi viime vuosien aikana. Pahimman taantuman aikoihin lääkärien lomien ajaksi ei säästösyistä palkattu sijaisia vaan työt hoidettiin usein laitoksen sisäisillä järjestelyillä. Silloin opiskelijat saattoivat tuloksetta hakea lääkärin sijaisuuksia yli sadastakin eri paikasta.

Kyselyllä kartoitettiin myös opiskelijoiden mahdollisuutta tehdä keikkoja kesätyöpaikassaan lukukauden aikana. Joka neljäs vastaajista ilmoitti, että heillä ei ole tällaista mahdollisuutta. Tässä suhteessa havaittiin eroja yliopistopaikkakuntien välillä. Huonoimmat mahdollisuudet keikkatöiden tekemiseen oli Tampereella, parhaimmat Kuopiossa opiskelevilla. Suurin osa niistä opiskelijoista, joilla on mahdollisuus työskennellä lukukauden aikana, ilmoitti keikkoja myös tekevänsä. Kuopiossa opiskelevista noin 60 prosenttia suunnitteli tekevänsä satunnaisia keikkoja lukukauden aikana, kun vastaavat osuudet muilla opiskelupaikkakunnilla oli 15-20 prosenttia alhaisemmat. Alueelliset erot opiskelijoiden työmahdollisuuksissa saattavat johtua ainakin osittain alueen yleisestä lääkäritilanteesta.

TERVEYSKESKUKSISSA TYÖSKENNELLEET TYYTYVÄISIMPIÄ

Kyselyn lopuksi tiedusteltiin opiskelijoiden tyytyväisyyttä mm. palkkaukseen, uusien taitojen oppimiseen työpaikalla, vastuun määrään työtehtävissä sekä työn haasteellisuuteen. Tyytyväisyyttä arvioitiin viisiportaisella asteikolla, jossa vastausvaihtoehtoina olivat 'erittäin tyytyväinen', 'melko tyytyväinen', 'ei osaa sanoa', 'melko tyytymätön' ja 'erittäin tyytymätön'.

Kaksi kolmasosaa vastaajista ilmoitti olevansa melko tai erittäin tyytyväinen kesätöistä saamaansa palkkaan. Tyytyväisimpiä olivat lääkärin sijaisena sairaalassa tai terveyskeskuksessa työskennelleet opiskelijat. Amanuenssuuria hoitaneet olivat palkkaansa selvästi muita tyytymättömämpiä. Lääkärin sijaisena terveyskeskuksessa toimineet opiskelijat olivat muita tyytyväisempiä uusien taitojen oppimiseen työssä, työn haasteellisuuteen sekä vastuun määrään.

Tiedekunnittain tarkasteltuna tyytyväisimpiä kesätöissä maksettuun palkkaan olivat Oulussa opiskelleet. Tamperelaiset opiskelijat olivat muita selvästi tyytymättömämpiä palkkaukseen, uusien taitojen oppimiseen sekä vastuun määrään työssä. Alueellisia eroja selittää osittain se, että opiskelijoiden sijoittuminen eri tehtäviin vaihtelee alueellisesti, ja esimerkiksi Tampereella opiskelevat työskentelivät muita useammin amanuenssina. Tyytyväisyydessä työtehtävien haasteellisuuteen eri paikkakunnilla opiskelleiden välillä ei ollut merkittäviä eroja.