Suomen kattavia tietorekistereitä ei hyödynnetä lääketieteellisen tutkimuksen tekoon lainkaan niin paljon kuin olisi mahdollista. Käyttöä rajoittaa rekisteritutkimukseen liittyvä eettinen jännite: missä kulkee raja tuloksista saatavan hyödyn ja rekisterissä olevien ihmisten yksityisyyden loukkaamisen välillä?

Erilaisissa rekistereissä olisi valtavasti ammennettavaa tutkimuksen tarpeisiin. Tutkimusten eettisyydestä on silti varmistuttava, ennen kuin rekistereitä voidaan täysimittaisesti hyödyntää.

- Tutkijoiden ei pidä ajaa eettisistä risteyksistä vanhoilla vihreillä, vaan koko liikennejärjestelmää on mietittävä uudestaan, kiteytti Turun yliopiston erikoistutkija Veikko Launis puhuessaan viime viikolla Etiikka ja rekisteritutkimus -seminaarissa Suomen Lääkäriliitossa.

Potilaan luottamus lääkäriin säilytettävä

Keskustelu rekisteritutkimusten etiikasta käynnistyi Lääkäriliiton toiminnanjohtajan Markku Äärimaan mukaan toden teolla Islannin Decode-tapauksesta vuonna 1996. Decode-yhtiölle luovutettiin potilaiden sairauskertomuksia eteenpäin myytäviksi.

Tarkoitus oli tukea perinnöllisten sairauksien tutkimusta ja helpottaa terveydenhuollon voimavarojen ohjausta. Sairauskertomukset annettiin Decodelle potilailta kysymättä.

Jupakan seurauksena Maailman lääkäriliitto WMA otti omat terveystietokantoja koskevat eettiset ohjeensa tarkasteluun. Syntyi WMA:n Washingtonin julistus, joka liitti potilaista kerätyn tiedon säädeltäviin kohteisiin. Potilaalta pitää saada rekisteritietojen luovutukseen suostumus, eivätkä hänen tietonsa saa olla yksilöitävissä. Lääkärillä on velvollisuus suojata potilastaan.

- Lääkärin salassapitovelvollisuus korostuu entisestään, kun terveystiedot sähköistyvät ja tiedon jakaminen helpottuu. Luottamus lääkäriin on hoitosuhteen kulmakivi: potilaan pitää voida kertoa asioistaan pelkäämättä, mihin tietoja myöhemmin käytetään, Äärimaa painotti seminaarissa.

Lääkäriliitto on laatinut WMA:n julistuksen pohjalta suomalaisille lääkäreille suosituksen terveystietokantojen etiikasta.

Vinouttaako hyvä rekisteri päätöksiä?

Suomen syöpäyhdistyksen pääsihteeri Harri Vertio pohti rekisteritutkimuksen etiikkaa tutkijan kannalta.

- Tietääkö rekisteriin tietonsa antanut, mihin tietoja käytetään, miten niitä yhdistellään muiden rekistereiden tietoihin ja miten tietoa käsitellään?

Tutkija saattaa kompastua kysymyksiin rekisterin omistuksesta ja tutkimuksen oikeutuksesta.

- Omistaako rekisterin valtio tai rekisterinpitäjä vai omistavatko sen ihmiset, joiden tiedot siinä on? Ja kuka määrittää tutkimuksen tarpeen?

Vertio kehotti myös punnitsemaan rekisteritutkimusten vaikutuksia yhteiskunnallisiin päätöksiin.

- Voidaan miettiä, lisääkö rekisteritutkimus eriarvoisuutta. Jos jostakin sairaudesta on olemassa kattava rekisteri, johon kohdistuu paljon tutkimusta, suuntaako se yhteiskuntapolitiikkaa? Onko tutkimuksen lähtökohtana aihe vai hyvä rekisteri, Vertio herätteli.

Etiikka ja rekisteritutkimus -seminaarin järjestivät Suomen Lääkäriliitto, Rekisteritutkimuksen tukikeskus (Retki) ja opetusministeriön tutkimuseettinen neuvottelukunta (Tenk).