Euroopan lääkäreiden pysyvä komitea, Comité Permanent des Médecins Européens on saanut suomalaisen presidentin. Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Markku Äärimaan kaksivuotinen kausi presidenttinä alkoi vuoden 2000 alussa.

Comité Permanentin (CP) presidentin tehtävät siirtyivät minulle 1.1.2000 hollantilaiselta prof. van Londenilta. Kausi on kaksivuotinen. Presidentin vaihdokseen liittyy myös organisaatiouudistus, jota on valmisteltu pitkin vuotta. Prosessi on ollut takkuinen mutta opettavainen.

CP on eurooppalaisia lääkäreitä edustava järjestö, joka perustettiin Amsterdamissa vuonna 1959 kaksi vuotta Rooman sopimuksen solmimisen jälkeen. Yhteismarkkina-alueen syntyessä eurooppalaiset lääkärit pitivät tärkeänä, että myös heillä on markkina-alueella oma organisaationsa, joka valvoo kehitystä ja voi edustaa ammattikuntaa mm. viranomaisten suuntaan.

CP:n ensimmäiset jäsenet edustivat silloin kuutta Euroopan Yhteisön muodostanutta maata: Belgiaa, Ranskaa, Saksan Liittotasavaltaa, Italiaa, Luxemburgia ja Alankomaita. Euroopan Yhteisön laajentuessa myös uusien jäsenmaiden lääkäriliitot liittyivät CP:en, johon sääntömuutoksella hyväksyttiin myös EFTA-maiden lääkärijärjestöt. Tällä hetkellä CP edustaa noin 1,3 miljoonaa eurooppalaista lääkäriä ja siihen kuuluvat kaikki viittätoista Euroopan unionin jäsenmaata, sekä EFTA-maista Norjaa ja Islantia edustavat lääkäriliitot.

Syntyajalleen tyypilliseen tapaan CP oli alun perin perustajiensa keskinäiseen sopimukseen ja hyväksymiinsä sääntöihin perustuva yhteistyömuoto. Sillä on toimisto Brysselissä, jossa tätänykyä työskentelee neljä henkilöä. Mm. työnantajaroolinsa vuoksi CP:lle oli tarpeellista hankkia juridinen asema, minkä takia sen säännöt uudistettiin ja rekisteröitiin belgialaisen lainsäädännön mukaisesti. Niiden pohjalta on toimittu 1.1.98 alkaen.

Toimintatapa on alun perin ollut sellainen, että isäntämaan lääkäriliitto on nimennyt myös pääsihteerin, jonka toimipisteenä on ollut kyseisen liiton toimisto. Tämä on aiheuttanut epäselvyyttä ja vaikeuksia töiden organisoinnissa; varsinkin Brysselissä sijaitsevan toimiston rooli on jäänyt usein arvoitukselliseksi. Sääntöjä uudistettaessa sovittiin myös siitä, että toimiston roolia vahvistetaan, ja pyritään hankkimaan pääsihteeri, joka työskentelisi Brysselissä. Suomen ilmoittautuessa presidenttikisaan asetimmekin ehdoksi, että CP:n käytettävissä olisi tällainen pääsihteeri.

Värikäs pääsihteerin valintaprosessi

Pääsihteerin haku- ja valintaprosessi käynnistettiin vuoden 1999 alkupuolella. Hallitus delegoi käytännön tehtävät toimeenpanevalle komitealle (Executive Committee, EC), johon kuuluvat puheenjohtaja, neljä varapuheenjohtajaa ja rahastonhoitaja. Kesällä EC:n haastateltavina oli kaksi hakijaa, hollantilainen tri Aghina ja italialainen tri Bartolomucci. Molempia pidettiin erinomaisina ehdokkaina, mutta suuremman CP-tuntemuksen vuoksi EC päätyi yksimielisesti hollantilaisen Aghinan kannalle. Koska valinnalla oli vuoden vaihdetta ajatellen kiire ja sille piti saada hallituksen vahvistus, ylimääräinen hallituksen kokous kutsuttiin koolle syyskuussa.

Kaikkien suureksi yllätykseksi hallitus ei syyskuussa nimittänytkään EC:n ainoana suosittelemaa ehdokasta pääsihteeriksi. Nimitykseen olisi vaadittu enemmistö, jota ei äänestyksessä syntynyt. Tämä aloitti kiihkeän selvittelyn tapahtuman syistä, ja koko valintaprosessi meni samalla uusiksi. Kaikki osapuolet vakuuttivat, että kenelläkään ei ollut mitään henkilökohtaista tri Aghinaa vastaan, vaan että syy oli muualla. Asenteiden jyrkkyyttä kuvastaa se, että myöskään ehdotukseni siitä, että Aghina valittaisiin vain kahden vuoden määräajaksi, ei mennyt läpi. Loppujen lopuksi vaikutelmakseni tuli, että kyseessä oli pohjimmaltaan pohjois-eteläkonflikti.

Etelä-Euroopan maat katsoivat hollantilaisen pääsihteerin siirtävän painopistettä liiaksi anglosaksiseen suuntaan. Tähän leiriin näyttävät Englannin ja Irlannin lisäksi lukeutuvan Pohjoismaat ja Hollanti, joissakin suhteissa myös Saksa. Jyrkkä vedenjakaja tuntuu kulkevan Hollannin ja Belgian välissä.

Italialainen ehdokas ilmoitti, että hän ei ole enää käytettävissä. Koska ainoa käsillä oleva kandidaatti oli Aghina, käynnistettiin nopeasti uusien ehdokkaiden etsintä. Marraskuussa pidetyssä täysistunnossa (General Assembly) Aghinan jo töihin palkannut rahastonhoitaja tri Kearns ilmoitti jättävänsä tehtävänsä siihen paikkaan, ja Hollannin lääkäriliiton edustajat ilmoittivat puolestaan, että Aghinakaan ei ole enää käytettävissä. Muutoin keskustelu velloi sääntöjen tulkinnassa. Määräenemmistön vaatiminen voisi johtaa siihen, että osoittautuisi mahdottomaksi nimittää toimeen ketään. Sopimukseen päästiin kuitenkin sellaisesta sääntöjen tulkinnasta, että vaalien toisella kierroksella eniten ääniä saanut nimitettäisiin pääsihteeriksi. Samalla sovittiin uudesta ylimääräisestä hallituksen kokouksesta joulukuussa.

Joulukuun kokoukseen mennessä hakijoita oli ilmaantunut neljä. Espanjalainen hakija karsiutui siksi, että hän ei osannut englantia tai ranskaa. Itävaltalainen ei soveltunut toimenkuvaan. Ranskalainen tointa hakenut naislääkäri oli pätevä, mutta oli kuuden pienen lapsen äiti, ja ilmoitti, ettei tule muuttamaan kotoaan Brysseliin, eikä myöhemminkään luvannut CP:lle enempää kuin kolme työpäivää viikossa. Ainoaksi kyseeseen tulevaksi ehdokkaaksi jäi norjalainen psykiatri, tri Grete Aasved, joka on viime vuodet päätoimisesti vetänyt Norjan nuorten lääkärien toimistoa. Hän oli syksyllä ehdolla Norjan Lääkäriliiton puheenjohtajaksi, mutta hävisi istuvalle puheenjohtajalle, joka valittiin uudestaan. Aasvedillä on kotona kolme lasta, mutta hän ilmoitti asuvansa Brysselissä keskimäärin neljä päivää viikossa. Hallitus valitsi Aasvedin ilman vastaääniä, pari äänestyslippua jätettiin tyhjänä.

Aasved aloitti pääsihteerinä 17.1.2000. Prosessi on ollut sisäistä painiskelua, joka on jälleen antanut oppia kansainvälisten järjestöjen toiminnasta.

Myös oman liittomme toimistossa on varauduttu uusiin tehtäviin. Virva Ojanperä-Kataja valittiin uudeksi ulkoasiain sihteeriksi ja hän aloitti työnsä viime syyskuussa. Hän toimi kaksi kuukautta Brysselissä tutustuen uuden tehtävän kannalta keskeiseen ympäristöön ja henkilöihin. Toiminnanjohtajan kannalta tilanne tietää lisääntyviä käyntejä Brysselissä, jonka vuoksi apulaistoiminnanjohtajalle on siirretty liiton toimiston esimiestehtävät seuraavan kahden vuoden ajaksi. Organisaatio on kuitenkin nyt saatu haluttuun kuntoon sekä Brysselissä että Helsingissä, ja uskon, että pystymme seuraavan kahden vuoden aikana sekä ajamaan Euroopan lääkärien asioita, että vahvistamaan liittomme asemaa Euroopassa.