Suomi on edelläkävijä nuorille suunnatuissa psykiatrisissa palveluissa. Kaikilta osin järjestelmämme ei kuitenkaan ole ihanteellinen. Ongelmia aiheuttaa erityisesti sen rahoituksen pirstaleisuus.

- Vaikka kaikki apua tarvitsevat lapset ja nuoret eivät pääsekään hoitoon, olemme niin pitkällä, että tunnistamme avun tarpeen, ja meillä on olemassa erityisesti nuorille luotu psykiatrinen palvelujärjestelmä, YTHS:n johtajapsykiatri, Lääkäriliiton valtuuskunnan puheenjohtaja

Kari Pylkkänen

Kaikilta osin Suomi ei terveydenhuollossaan ole kuitenkaan niin erinomainen kuin mieluusti kuvittelemme. Pylkkäsen mukaan eurooppalaisia siskoja ja veljiä hämmentää erityisesti suomalaisen järjestelmän pirstaleinen rahoitus.

Pylkkäsellä on aihekenttään näköalapaikka, sillä hänet on vastikään valittu Euroopan erikoislääkäriliittoon (UEMS) kuuluvan Euroopan Psykiatriliiton puheenjohtajaksi.

30 maan psykiatriyhdistyksiä edustavan järjestön päätavoitteena on eurooppalaisen alan koulutuksen laadun kehittäminen ja yhtenäistäminen. Työn alla ovat erityisesti Euroopan unioniin liittyneiden entisten Itä-Euroopan maiden koulutusjärjestelmät.

- Työtä riittää, mutta näissä maissa on vahva halu uudistaa koulutusta niin, että se kelpaa omien rajojen ulkopuolelle.

- Myös kaikkien uusien EU-maiden mielenterveyspalvelut ovat muutoksessa. Kehittäminen alkaa usein jo ennen unionin jäsenyyttä. Esimerkkeinä tästä ovat Viro, Kroatia ja Turkki.

Asialistalla yksityisvastaanotot ja psykoterapia

Liitolla on vaikuttamisessaan lähivuosina neljä pääteemaa. Niistä keskeisin on psykoterapeuttisen osaamisen rooli psykiatriassa, niin koulutuksessa kuin palvelujärjestelmissäkin.

- Liitto on kartoittanut psykoterapian roolin alan koulutuksessa sekä palvelujärjestelmissä ja antanut asiasta suosituksen. Psykoterapian toteutusmallit vaihtelevat kuitenkin maasta toiseen. Yhteistä on se, että missään terapiaa ei ole tarjolla riittävästi.

Myös psykoterapian rooli palvelujärjestelmissä vaihtelee maasta toiseen riippuen muun muassa siitä, kuinka terveydenhuolto on rahoitettu.

- Valtaosa Euroopan maista rahoittaa terveydenhuoltonsa vakuutuspohjaisilla järjestelmillä. Näissä maissa on paljon yksityistä palvelutuotantoa, joka tarjoaa luontevat puitteet pitkille psykoterapioille. Näin on esimerkiksi Ranskassa, Sveitsissä ja Saksassa.

Psykiatrisen yksityispraktiikan ja julkisen palvelutuotannon suhde ei missään ole täysin ongelmaton. Monissa Euroopan maissa sitä voisi Pylkkäsen mukaan kutsua jopa tulehtuneeksi. Syynä ovat terveydenhuoltoon kohdistuvat säästöpaineet. Liitto on laatimassa aiheesta suositusta, jonka on määrä valmistua ensi vuonna.

- Psykiatristen yksityisvastaanottojen tärkeys esimerkiksi vahvaa intiimiyden suojaa vaativissa pitkissä terapioissa tai terveydenhuoltohenkilöstön työterveyshuollossa tulisi tunnustaa. Valitettavasti näin ei useinkaan haluta tehdä.

- Pitäisi myöntää, että muun muassa työsuhteiden vaihtuvuus rajoittaa julkisen sektorin kykyä tuottaa pitkiin hoitosuhteisiin perustuvia psykoterapiapalveluita. Jos yksityisen sektorin hoitosuhteita esimerkiksi ideologisista syistä rajoitetaan, kyseenalaistetaan potilaan oikeus palveluihin.

Avohoidon kehittäminen hidasta

Kolmas lähivuosien keskeinen kysymys on psykiatristen sairaaloiden alasajo, jota parhaillaan tehdään entisen Itä-Euroopan maissa. Pylkkäsen mukaan näillä mailla on "loistava paikka oppia muiden virheistä".

- Pyrimme liittona aktiivisesti vaikuttamaan siihen, että avohoidon kehittämiseen saataisiin riittävät resurssit.

Suomi karsi 1990-luvun laman aikana psykiatriset sairaalapaikkaansa 20 000:sta 5 000:een. Avohoidon kehittäminen on ollut hidasta. Pylkkäsen mukaan syynä on suurelta osin suomalaisen, pieniin kuntiin sidotun verorahoitteisen rahoitusjärjestelmän pirstaleisuus. Hän väittää, että Suomen terveydenhuollon rahoitus on maailman hajautetuin.

- Ongelmana on myös poliittisen päätöksenteon lyhytjänteisyys. Ei haluta ymmärtää, että psykiatriset hoitoprosessit ovat kestoltaan pitkiä, ja vaativat resurssoinnin pidemmäksi ajaksi kuin vuodeksi kerrallaan.

Pylkkäsen mielestä päättäjien haluttomuutta selittää osin mielenterveyteen kohdistuva stigma: psyykkiset ongelmat koetaan niin häpeällisiksi, että niiden olemassaolo ja samalla hoitotarve jää tunnistamatta. Hän suhtautuu kuitenkin toiveikkaasti siihen, että Suomi jatkaa nousukauden antamin mahdollisuuksin psykiatrisen hoitojärjestelmän kehittämistä. Hänen mukaansa nuorten palveluissa on jo tehty hyvää työtä.

- Esiin voi nostaa myös psykoterapian koulutusjärjestelmän, joka Suomessa pohjautuu yksityisiin koulutusjärjestöihin ja on kansainvälisesti korkeatasoinen.

Pylkkäsen mielestä on valitettavaa, että psykiatristen palveluiden kehittämiseen saadaan varoja usein vasta kriisien kautta.

- Esimerkiksi Ruotsissa Anna Lindhin murha aikaansai julkisuuskohun, joka aiheutti sen, että poliittinen paine psykiatrian lisärahoitukseen kasvoi. Tämä heijastaa epävakautta, joka alaan liittyy kaikkialla.