Jorvin sairaalan ala-aulassa taide hehkuu ja kutsu luokseen. Lääkäreiden kulttuuripäivien kunniaksi siellä on ollut esillä yli 80 taideteosta 22 taidetta harrastavalta lääkäriltä. Akvarellit, öljy- ja akryylimaalaukset, grafiikka, valokuvat sekä pienoisveistokset kertovat, että taiteen harrastaminen on syvällistä, eikä mikään viime kesäloman päähänpisto.

Näytteitä akvarellin voimasta - siitä veden ja väripigmentin liitosta - voi nähdä useasta teoksesta Jorvin ala-aulassa. Heti oven suussa ovat esillä

Pirjo Jokelan

akvarellien intensiiviset marraskuisen Toscanan maisemat. Jokela tutkii taitavin akvarellistin vedoin valon elämää läpi kostean ilman, syksyisen rankkasateen tai heijastuksena lohenpunaisesta kiviseinästä.

Jokelan akvarellissa Sadepisarat suuret sadepisarat putoavat lyijynraskaina taivaalta. Nyt saa toivoa -teoksessa ilmakehän kosteus saa autereisen taivaan hohkaamaan kuuman punaisena. Lämmön sulossa ovat elementit kohdallaan, paitsi syvyysvaikutelma ei osu juuri tässä teoksessa nappiin.

Hanna Talvio kuvaa Pyhä päivä -akvarellissaan, kuinka keltainen valo laskeutuu säteittäin kupolin kattoaukosta himmeään kappeliin. Aihe on erittäin vaativa ja kunnianhimoinen, mutta kokonaisvaikutelma jää jonkin verran sekavaksi; ehkä se olisi vaatinut tarkempaa sommittelua. Talvion sekatekniikalla tehdyt ihmishahmot samoin kuin vesiputousta kuvaava satunäkymä ovat syvällistä taidetta, jossa katsoja voi löytää vaikkapa myyttisiä tai terapeuttisia aineksia.

Suonsilmä-akvarellissaan

Leena Kaartinen

on hienosti tavoittanut kosteikon värit - ne tuoksuvat,

Kaija Ikäheimon

akvarelli puolestaan välittää todenmukaisen vaikutelman vedenalaisesta maisemasta ja

Heikki Aho

hallitsee useita tyylejä naivismista rehevään maisemamaalaukseen.

Vaativa näyttelytila

Jorvin aula on todella vaativa näyttelytila ja kaiken kaikkiaan ripustuksessa on onnistuttu ihmeen hyvin. Ei siis ole yllätys, että jotkut teokset hukkuvat runsauteen. Taitavan akvarellistin

Ulla-Kaija Lammen

teokset eivät oikein ole Jorvin näyttelytilassa edukseen - eikä hänellä ehkä ollutkaan parasta tuotantoaan esillä. Tämänkertaisissa

Riitta-Maija Marttilan

ja

Kaarina Sulamäen

teoksissakaan ei ollut tarpeeksi voimaa nostaa itseään esiin. Hentoisten pastellien ja akvarellien värit ja kädenjälki on turhan arkaa: rohkeasti vain kokeilemaan!

Joukosta löytyy myös kaksi väripommia.

Leena Kaartinen

on rohkaistunut Syyskesäisessä heinäpellossa hienoon ja vahvaan öljyvärienkäyttöön, puhumattakaan

Aki Vuokon

Freesioista, joiden hehku on pelkkää öljyvärimaalauksen ylistystä. Upeissa syksynväreissä loistavan

Teuvo Kermisen

maiseman perspektiivi ei kuitenkaan toiminut.

Leena Kauppilan öljyvärimaalaukset kuvaavat Jorvin ja Hiittisten maisemia. Etäältä katsottuna selkeitä maalauksia on rentouttavaa katsella ja kun maalauksia lähestyy voi niistä löytää hienoja yksityiskohtia.

Aulikki Nissisen

persoonallisista maalauksista löytyy monipuolisesti maisemia, huumoria ja raikasta myyttikuvitusta.

Akryylillä maalanneen

Marja-Leena Haapasen

soisi jatkavan railakasta tyyliään, josta parasta on Ulpukka pääsee laitumelle -teoksen rohkea värinkäyttö.

Antti Hernesniemen kaikissa töissä näkyy herkän viivan jälki, mutta samanaikaisesti teokset puhuvat vahvaa, persoonallista kieltään.

Kaija Ikäheimon

aikaamme päivitetyt moniulotteiset ikonit ovat yksi tämän näyttelyn riemastuttavimmista oivalluksista.

Kuin ammattilaisen kädestä

Graafikko-konkari

Kaija Saarelma

jatkaa kiinalaisvaikutteisten aiheiden kehittelyä tavoittaen töissään mestarillisesti tyynen ja filosofisen tunnelman. Saarelman seesteisten teosten ääreltä ei malttaisi lähteä pois.

Digitaalisen valokuvaamisen suosio näkyy myös Jorvin sairaalaan seinillä. Taso on kova, erityisesti

Nina Brandstackin

reportaasimaiset, laadukkaat matkakuvat ja

Antti Sorvan

käsitetaiteeksi kurottavat valokuvat, jotka ovat riemastuttavan älyllisiä tutkielmia painovoimasta.

Margit Forssellin

vahvuus on puolestaan hänen huumorissaan ja valokuvista välittyykin tekemisen ilo.

Marja-Liisa Kokkosen

valokuvat Imatran voimalassa pidetystä valo-showsta jäivät etäisiksi.

Per Nylénin löytötavaroista ja romusta oivaltavasti tehdyt veistokset sekä arkkiatri

Risto Pelkosen

pienet tuohityöt eivät pääse oikeuksiinsa valokuvissa. Niitä pitää katsella läheltä, haistaa ja kosketella. Pelkosen pikkutarkasti tehdyt tuohityöt ovat oodi rauhalliselle elämäntyylille, jossa käden taito on kunniassa. Torilla puuhastelevat tuohikkaat houkuttelevat kiireisenkin aikuisen ihanaan eskapistiseen leikkihetkeen.

Siveltimen vetoja ja muita kuvia -näyttely pidettiin Jorvin sairaalassa 4.-24.3.2007