Osaavampien kollegojen lomaillessa on tullut harjoitetuksi kansanterveystyötä, tarkemmin sanottuna terveysneuvontaa äitiysneuvolassa. Edelliskerrasta olikin ehtinyt kulua jo muutama vuosi, mutta raskaus näyttää edelleen kulkevan entiseen tahtiin. Äidit näyttivät muuttuneen niin nuoriksi, että muistelin väännelleeni tämän vuosikerran odottavia äitejä aikoinaan vauvoina lonkkaluksaatioita etsien. Äidit ovat kovasti muuttuneet. Nyt työskentelen alueella, jolla asuu varmaan sataan eri kansallisuuteen kuuluvia ihmisiä. On eri kieliä, kulttuureita ja tapoja. Kaikkien kanssa asioiden pitäisi hoitua hyvin ja yhteisymmärryksessä tulevan lapsen ja perheen parasta ajatellen. Usein joudumme turvautumaan tulkkiapuun. Teemme näin tarkoituksellisesti, jotta äidin kanssa päästään mahdollisimman aitoon kontaktiin, vaikka yhteinen kieli puuttuukin. Usein äidit elävät eristyksissä kotona, eikä heillä ole mahdollisuutta oppia suomea niin hyvin, että he tulisivat sillä esimerkiksi terveydenhoitoasioissa luotettavasti toimeen. Vaihtoehtona tulkin käytölle olisi useimmiten se, että äitiysneuvolaan tulisi tulkiksi joku (miespuolinen) perheenjäsen, eikä odottavalla äidillä tällöin olisi mahdollisuutta kertoa terveydentilastaan vapaasti tai kysyä neuvoa. Tällaisella positiivisella diskriminaatiolla saanemme myös nämä naiset aikanaan itsenäisesti palvelujemme piiriin.

Terveysasemamme toimii alueellisen väestövastuun periaatteella. Kaikilla katusoitteilla on joku määrätty lääkäri. Tämä myös takaa varman potilasylikuorman jokaiselle lääkärille, koska alueelle rakennetaan jatkuvasti ja myös läpimuutto on huomattavan suurta. Kaikki eivät ole tyytyväisiä osoitteensa mukaiseen lääkäriin: omalääkärin vaihtaminen sallitaan painavien syiden perusteella. Kantaväestön kohdalla yleisin vaihtamisen syy on potilaan kokema "huono kohtelu", eli potilas ei tule toimeen omalääkärin kanssa, kemiat eivät pelaa. Maahanmuuttajilla perusteena saattaa olla pelkästään lääkärin sopimaton sukupuoli. Päivänä muutamana perheenpää halusi 8 kk ikäisen tyttövauvansa neuvolatarkastukseen välttämättä naislääkärin! Muutoinkin perheen miesväki haluaa mieslääkärin ja naisväki naislääkärin. Perheen edustamassa kulttuurissa on kuulemma näin tapana. Diskriminoidako tässä nyt neuvolamme miespuolista pediatrikollegaa ja vaihtaa vauvan omalääkäriksi nainen, vai terottaa maahanmuuttajille terveydenhuoltomme ammatillista otetta yli sukupuolirajojen?

Alueellinen väestövastuu näyttää kahlitsevan terveyskeskuslääkärin työtä. Alueita rakennetaan, uusia ihmisiä muuttaa sisään ja vanhoissa osoitteissakin kauttakulkumuutto saattaa olla hyvinkin vilkasta. Kaikki tämä ilman, että palveluresurssia oikeasti lisätään. Tämä johtaa joko lisääntyvään yksityisten palvelujen käyttöön tai terveysasemapalvelujen huononemiseen sekä työntekijöiden kasvavaan työuupumukseen. Potilaiden mielikuvituksella ei ole rajoja: Siinä missä suomalainen haluaa eläkepaperit ensi käynnillä heti kirjoitettuna päivystyksenä mukaanotettavaksi, pakolainen yrittää selvittää koko sairaushistoriansa ja nykyvaivansa ja saada saman tien lähetteen erikoissairaanhoitoon. Jos tunnollinen lääkäri ei näitä siinä siunaamassa tee, potilas anoo lääkärin vaihtamista.

Järkevämpää olisi siirtyä omalääkäreiden potilaslistautumiseen. Lääkäreittäin sovittaisiin listan ikärakenne ja pituus, eli todelliset potilaat ja ns. kuolleet sielut. Potilaan asuinpaikalla ei olisi väliä, jolloin muutot eivät katkaisisi hoitosuhdetta. Pääkaupunkiseudulla kuntarajoillakaan ei olisi väliä, kunnat voisivat selvitellä keskenään, missä heidän asukkaansa käyvät hoidossa ja laskuttaa kotikuntaa. Ne, jotka eivät olisi listautuneet, saisivat käyttää keskitettyä päivystystä, kunnes ymmärtäisivät listautua. Ja kun yksi lista on täysi, aloitetaan seuraavan täyttö. Lääkäriinsä tyytymätön voisi erota listalta ja liittyä sellaisen lääkärin listalle, jolla on tilaa. Näin työn määrä pysyisi sellaisena kun se sopimusta tehdessä oli. Jokaisesta käynnistä maksettaisiin palkkio, niin terveydenhuollosta kuin sairaanhoidosta. Tuntuisiko houkuttelevalta? Olisi lääkärilläkin valinnanvapaus!