Neuvottelut kunnallisesta lääkärivirkaehtosopimuksesta seuraavalle kaudelle ovat jälleen käynnistymässä. Lääkäriliiton tehtävä on viimeistään nyt kristallisoida tavoitteensa. Lääkäriliiton valiokunnissa, työryhmissä ja hallituksessa on tehty asian eteen töitä vuoden mittaan. Lääkäriliiton valtuuskunta on jo asettanut tavoitteeksi, että virkaehtosopimuksessa tulee tavoitella peruspalkkapainotteista ratkaisua. Tavoiteasettelun pitäisi siis olla yksinkertaista.

Päivystykseen liittyvät epäkohdat puhuttavat silti. Vaikka sairaalaliitteen aktiivipäivystyksen korvauksen taso on kansainvälisestikin ottaen kohtuullinen, ja vaikka aiemmilla ves-kierroksilla päivystykseen on panostettukin, selviä ongelmia on edelleen. Päivystyksiä on keskitetty ja aktiiviset päivystyspisteet ovat entistä työläämpiä. Oikeutus saada palkka päivystystä seuraavasta vapaapäivästä on täysin selvä. On järjetöntä, että kollegoilta, jotka lähestyvät jo eläkeikää, edellytetään vielä aktiivipäivystystä. Varsin suurta joukkoa koskeva vapaamuotoisen päivystyksen peruskorvaus on suhteettoman pieni. Päivystykseen liittyvät ongelmat kuuluvat mielestäni edelleen tärkeimpiin ratkaistaviin ongelmiin keskeisesti juuri lääkärivirkaehtosopimuksen sairaalaliitteessä.

Päiväaikaisen ansion taso ja sen huono progressio urakehityksen myötä on ongelma kaikissa lääkäriryhmissä, räikeimmin niillä sairaalakollegoilla, jotka eivät päivystä. Peruspalkan korjaaminen ja palkkahaitarin kasvattaminen sekä yksittäisen lääkärin henkilökohtaista osaamista ja ominaisuuksia palkitsevan järjestelmän kehittäminen on selkeästi tärkein tavoitteemme. Kunnon työstä on saatava kunnon korvaus. Tämä koskee myös virkaehtosopimuksen terveyskeskusliitteitä. Niin väestövastuuliitteen kuin ns. vanhan terveyskeskusvirkaehtosopimusliitteenkin mukainen palkkaus on viime vuosina kehittynyt surkeasti ja on vailla reilua tasokorjausta.

Nähdäkseni tavoitteenamme täytyy olla siis kaikkien julkisen sektorin lääkärien perusansiotason nostaminen. Erityisongelmiin, kuten päivystyksen epäkohdat ja rakenteelliset tavoitteet, kuten uudenlaiset henkilökohtaiset palkanlisät, on löydettävä ratkaisu. Lääkärien taskusta toiseen siirtoja ei pidä sallia. Kaiken rahan tilanteen korjaamiseksi on tultava työnantajan taskusta.

Ongelmat lääkärien palkkauksessa ja työoloissa julkisella sektorilla sekä lääkärityövoiman tarpeen lisääntyminen ovat jo johtaneet siihen, että lääkärit lähtevät huonon työnantajan palveluksesta pois. Huono työnantaja ei ansaitse hyvää lääkäriä. Peliasetelma virkaehtosopimusneuvottelujen suhteen on siis kohtuullisen hyvä. Mikäli aiomme pystyä hyödyntämään tämän tilanteen ja pakottaa työnantajan sopimaan kanssamme epäkohtien korjaamisesta, meidän täytyy pystyä toimimaan yhtenäisenä lääkärikuntana. Ei sairaalalääkäreinä tai terveyskeskuslääkäreinä, erikoistuvina tai erikoislääkäreinä, päivystävinä tai ei-päivystävinä lääkäreinä, vaan sanella työnantajalle ehdot yhtenä joukkona.