Lääkäriammattikunnalla on yhteiskunnassa erityinen asema. Kansalaiset ja poliittiset johtajat ovat halunneet kehittää terveydenhuoltoa ja kouluttaa maahan osaavan lääkärikunnan. Toiveena on ollut, että sairaus ja vajaakuntoisuus vähenisivät. Elämän pituuden toivotaan lisääntyvän. Päämääränä on täydellinen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila. Nykypäivänä terveys koetaan myös tärkeäksi voimavaraksi yhteiskuntien välisessä kilpailussa.

Yksittäinen lääkäri tekee oman työpanoksensa tämän tavoitteen hyväksi. Sairauksien ehkäisemisessä ja hoitamisessa on vielä paljon saavutettavaa. Hyvän asian edistäminen edellyttää lisäksi terveysasioiden huomioimista kaikissa politiikoissa. Tämä näkökohta oli päällimmäisenä esillä syyskuussa Kuopiossa järjestetyssä Suomen EU-puheenjohtajuuskauden asiantuntijakokouksessa.

Kun Lääkäriliitto edistää jäseniensä asemaa, ovat toiminnan pohjimmaisina peruspilareina edellä mainitut tavoitteet. Lääkäri voi olla tyytyväinen oloonsa vain, jos yhteiskunta arvostaa terveystavoitetta ja haluaa käyttää voimavaroja niiden tukemiseen. Kun terveydenhuollon järjestelmiä uudistetaan tai kun lääkärikunnan työsuhteen ehtoja kehitetään, on aina tarpeen miettiä, muuttuuko järjestelmä paremmaksi myös terveystavoitteen kannalta. Kohdennammeko voimavaroja oikealla tavalla? Itsestään selvää on, että yhteiskunta saa parhaan työpanoksen lääkärikunnalta vain silloin, kun lääkärikunta kokee työntekonsa edellytykset vähintään siedettäviksi - kehitys kun edellyttää uskoa työnteon mielekkyyteen ja samalla jonkinasteista tyytymättömyyttä.

Lääkärikunnan taloudellinen asema on koko 2000-luvun ajan kehittynyt vakaasti eteenpäin ja ansiokehitys näyttää jatkuvan edelleen. Kunnallisen lääkärisopimuksen piirissä olevilla ansiot ovat vuositasolla nousseet yli prosentin nopeammin kuin muilla kunnan palveluksessa olevilla. Edellytyksiä uuden sopimuksen solmimiselle syyskuussa 2007 pitäisi olla olemassa. Erikoismaksuluokkajärjestelmän päättymisen aiheuttama lääkärisopimuksen palkkasumman pienentyminen on sovittu korvattavan allekirjoituspöytäkirjaan kirjatulla euromäärällä. Keskustelua tullaan varmasti käymään pitkien työrupeamien lyhentämisestä. Terveyskeskuslääkärien työn rajaamisen edellytyksiä pyritään parantamaan listalääkärimallia kokeilemalla.

Puhdas palkkaedunvalvonta muodostaa kuitenkin vain osan lääkärikunnan edunvalvontatyöstä. Järkevälle lääkärintyölle on mahdollistettava edellytykset ja niitä edellytyksiä luodaan terveyspolitiikan keinoin.

Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon sekä perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen välissä olevat raja-aidat aiheuttavat monenlaisia ongelmia. Osaoptimointitilanteissa potilas on usein väliinputoaja. Olemassa olevia resursseja ei käytetä parhaalla mahdollisella tavalla. Hoitoketjujen järjestäminen on hankalaa. Päivystyksen järkeistäminen ei aina onnistu. Vaativaa osaamista edellyttävä erikoissairaanhoidon päivystys keskittynee vielä nykyisestäänkin. Keskittämisellä tavoitellaan laadun paranemista. Lisääntyviä potilasmääriä varten tällainen yksikkö tarvitsee myös lisää päivystäjiä. Tarjolla on oltava riittävät laboratorio- ja kuvantamismahdollisuudet.

Sähköinen sairauskertomusjärjestelmä ja kansallinen terveyskertomusarkisto ovat suurin mullistus terveydenhuollossa kymmeniin vuosiin. Alkuvaikeuksien keskeltä on nähtävä sähköisen maailman tarjoamat huikeat kehitysnäkymät, joiden keskeisin päämäärä on hoidon laadun parantaminen. Sairauskertomustiedot ovat reaaliaikaisesti hoitavan ja konsultoivan lääkärin sekä toivottavasti myös potilaan itsensäkin käytettävissä. Potilaan asiaa koskeva tutkimustieto on sekä lääkärin että potilaan käytettävissä. Tätä tutkainta vastaan on turha ponnistella. Menossa on oltava mukana ja kehitystä edistettävä.

Lääkärikunnalta edellytetään nykyistä parempia johtamistaitoja. Hallinnon koulutukseen on oltava mahdollisuuksia kaikissa opintojen vaiheissa ja hallinnon pätevyyden tilalle on lopultakin luotava erityinen terveydenhuollon hallinnon koulutusohjelma.

Lääkärikunnan ei tule toimia irrallisena saarekkeena yhteiskunnassa, vaan osana yhteiskuntaa yhtenä sen keskeisistä vaikuttajatahoista. Lääkäriliiton tärkeänä tehtävänä on ylläpitää tätä yhteydenpitoa. Terveys on sellainen tavoite, että koko väestö on lääkärikunnan liittolainen. Parempiin tuloksiin pääseminen edellyttää jatkuvaa laadun parantamista, tehokkuuden lisäämistä ja voimavarojen oikeaa kohdentamista näyttöön perustuvan lääketieteen avulla.