Lääkäriliiton valtuuskunnan vaalit on käyty ja uudet päättäjät valittu - tätä kirjoittaessani äänestysaikaa on tosin vielä muutama päivä jäljellä. Toivottavasti äänestysaktiivisuuskin ylsi vähintäänkin kohtuulliselle, asian merkityksen edellyttämälle tasolle. Viime päivienkin terveydenhuoltouutisoinnista päätellen valitut liiton keskeisen päätöksentekoelimen vallankäyttäjät ovat joka tapauksessa suurten haasteiden edessä seuraavien kolmen vuoden aikana linjatessaan Lääkäriliiton toimintaa.

Televisiouutisten keskeinen terveydenhuoltoaihe oli hiljattain juuri valmistunut Tyksin uusi sairaalarakennus, T-sairaalaksi kutsuttu. Hienon, avaran ja valoisan oli näköinen, toimivaksikin kehuttu. Toivottavasti joustavuutta toiminnan hyvin todennäköisiin muutoksiin riittää vuosiksi ja vuosikymmeniksi eteenpäin. Saman uutisjutun toinen viesti pisti korvaan: Suomessa on lukuisia vanhoja sairaalakiinteistöjä, joiden remontoimisen nykyvaatimukset täyttäviksi arvioidaan maksavan enemmän kuin uusien sairaaloiden rakentamisen!

Tampereen seudulla taas viimeviikkojen kestouutisaihe on ollut yksityisen terveydenhuollon ketjuuntuminen ja keskittyminen. Mehiläinen-konserni alkaa rakentaa parin tuhannen neliön uutta lääkärikeskus-sairaalayksikköä aivan kaupungin sydämeen, vanhalle Finlaysonin tehdasalueelle. Yksikköön tulee siirtymään ainakin jo tähän mennessä ostetun kolmen lääkäriaseman toiminta.

Vuoden ensimmäisessä hallituskolumnissani kirjoitin uskovani Norjan malliin, pienyrittäjyyteen erityisesti perusterveydenhuollon toimintamallina. Myönnän toki, että palvelutuotannonkin keskittyminen tarjoaa suurtuotannon etuja. Ja että me lääkäriammattilaiset haluamme toimia työyhteisöissä, joissa on laadukkaat, kattavat kuvantamis- ja laboratoriotutkimukset sekä eri erikoisalojen konsultaatiot joustavasti käytettävissä. Varmasti tämä on ainakin osaltaan potilaidemmekin etu.

Mutta, laumaeläimenäkin ihminen on kait kuitenkin mieluummin perhe- tai sukulauman jäsen kuin pienenä osasena mammuttimaisen suuressa, yhtenä liikkuvassa laumassa, johon hukkuu, jossa yksilöllisyydestä ei ole tietoakaan ja jossa yksilöllä ei ole suurtakaan arvoa. Potilaat kaipaavat yksilöllistä huomioonottamista, aikaa, läheisyyttä, inhimillisyyttä - ja mikseivät heitä palvelevat lääkäritkin.

Miten on, eivätkö nämä kaksi asiaa - tehokas keskitetty tuotantokoneisto ja inhimillisyyden ja yksilöllisyyden vaatimukset - ole mitenkään yhdistettävissä? Edellä mainitut terveydenhuoltouutiset herättivät ajatuksen: jos ja kun me kerran rakennamme, sekä julkisella että yksityisellä toimintasektorilla uusia toimintayksikköjä, miksi emme rakentaisi aivan uudelta pohjalta? Uudenlaista toimintamallia varten! Miksi emme rakentaisi terveydenhuollon kauppakeskuksia, pienine putiikkeineen ja vähän suurempinekin liikkeineen?

Pienissä putiikeissa toimisivat jopa vain yksittäiset ammatinharjoittajat oman erityisosaamisensa pohjalta, vähän suuremmissa liikkeissä joko itsenäiset pienyritykset tai vaikkapa suurten yritysten itsenäiset, tulosvastuulliset toimintayksiköt. Laboratorio- ja kuvantamispalvelut muodostaisivat omat liikkeensä. Ajanvarauspalvelut ja tietohallinto voisivat olla erillisten palveluyritysten toimintaa, kaikkien kauppakeskuksen liikkeitten halutessaan käytettävissä. Kiinteistöyhtiö luonnollisesti huolehtisi kiinteistöhuollosta, liiketilat olisivat vuokrattavissa tai miksei omaksikin ostettavissa.

Luulenpa, että ainakin minä - lääkärikoulutuksen saaneena ammattimiehenä ja inhimillistä palvelutyötä tekevänä ihmisenä - olisin kiinnostunut työskentelemään tuollaisessa kauppakeskuksessa. Ja mahdollisena terveyspalvelujen kuluttajana myös halukas asioimaan siellä.