Lääkäriliitto korostaa terveyskeskusten työolosuhteiden parantamista, omalääkärien vastuuväestön koon rajoittamista ja ammatinharjoittajamallin kehittämistä ratkaisuiksi terveyskeskusten lääkäripulaan. Sosiaali- ja terveysministeriö järjesti terveyskeskuksessa työskentelevien työn järjestämistä ja toiminnan ohjaamista koskevan kuulemistilaisuuden 30.10.2003.

Lääkäriliitto toteaa, että terveyskeskusten tilanne ei johdu yksistään säädösten ja määräysten puutteista, vaikka niidenkin muuttamisella tilannetta voidaan korjata. Erittäin tärkeänä liitto näkee työolosuhteiden kehittämisen paikallisella tasolla. Työn rasittavuutta ja mielekkääksi kokemista voidaan korjata työnjohdon ja työnantajan omin toimenpitein. Kunta voi itse parantaa lääkärien viihtyvyyttä terveyskeskuksessa esimerkiksi parantamalla työjärjestelyjä ja koulutukseen osallistumismahdollisuuksia.

Väestövastuun katoksi 1500asukasta

Suomen väestöstä kahdella kolmasosalla on tällä hetkellä terveyskeskuksissa nimetty omalääkäri, jonka palkkaus määräytyy lääkärisopimuksen omalääkäreitä koskevien määräyksien mukaan. Sopimuksessa ei ole omalääkärin henkilökohtaisen vastuuväestön rajauksesta minkäänlaisia määräyksiä. Sopimus sisältää ainoastaan maininnan siitä, että vastuuväestö voi kuormittaa lääkäriä hyvin eri tavoin ja tämä tulee ottaa huomioon väestöjä määrättäessä sekä suosituksen siitä, että väestömäärien muutoksista tulee keskustella asianomaisen lääkärin kanssa.

Omalääkäritoiminnassa on kahden kolmen viime vuoden aikana alkanut esiintyä suuria ongelmia, kun vastuuväestöjen koot ovat kasvaneet ja lääkärit ovat joutuneet hoitamaan myös puuttuvien lääkärien potilaat.

Lääkäriliitto esittää, että STM omilla toimenpiteillään vaikuttaisi siten, että omalääkärien virkaehtosopimukseen saataisiin lääkärikohtaisen vastuuväestön kokoa rajoittavat säännökset. Ehdottomaksi rajaksi tulisi sopimukseen saada kirjatuksi 1500 asukasta, jota suurempaa väestömäärää lääkärille ei vastoin hänen suostumustaan voisi määrätä. Norjassa ja Tanskassa, joissa yleislääkärin toimenkuva perusterveydenhuollossa on huomattavasti suppeampi kuin Suomessa, on yhden lääkärin vastuulla keskimäärin 1 500 - 1 600 asukasta.

Näin pystyttäisiin terveyskeskuksessa työskentelevien lääkärien työ rajaaman siten, että lääkärit saisivat oman työnsä hallintaan ja kokisivat sen kehittämisen mielekkääksi. Tämä edistäisi myös uusien lääkärien rekrytointia perusterveydenhuoltoon.

Ammatinharjoittaja-mallia kehitettävä

Viime aikoina on terveyskeskuksissa ostettu yhä enemmän palveluja yksityisiltä palveluntuottajilta. Terveyspalveluja on hankittu sekä yhtiömuotoisilta yrityksiltä että yksittäisiltä ammatinharjoittajilta. Ammatinharjoittajien verotukselliseen ja eläkeoikeudelliseen asemaan liittyy kuitenkin eräitä ongelmia. Lääkäriliitto katsoo, että valtiovallan tulisi selkiyttää tilannetta siten, että palvelujen ostamiseen ammatinharjoittajilta ei liittyisi enää riskejä sen enempää ammatinharjoittajalle kuin ostajatahollekaan.

Tarve terveyspalvelujen ostamiseen suoraan ammatinharjoittajilta lisääntyy edelleen lähivuosina. Liitto katsoo, että ammatinharjoittajamallin kehittämiseksi tulisi käynnistää paikallisia tai alueellisia kokeiluja. Vastaavasta toiminnasta on saatu hyviä kokemuksia mm. Norjassa ja Tanskassa.

Kansalaisten valinnanvapautta edistettävä

Lääkäriliitto katsoo, että terveyskeskuksiin suunnatut mittavat investoinnit tulee saada joustavaan ja tarkoituksenmukaiseen käyttöön. Terveydenedistämisen, ehkäisevän toiminnan ja sairaanhoidon olisi pohjauduttava pääosin asukkaista itsestään lähtevään tarpeeseen ja aloitteeseen. Kansalaisten valinnanvapautta palvelujen hakemisessa tulee eri tavoin lisätä. Ihmisillä tulee olla mahdollisuus myös itse hankkia tarvitsemansa palvelut kunnan päättämän rahoitusosuuden avulla.

Terveydenhuollon palvelujen järjestäminen edellyttää hyvää kuntien välistä yhteistyötä, mutta yhteistyömuodot voivat olla erilaisia eikä kuntien yhteenliittyminen ole ainoa mahdollisuus. Liitto muistuttaa, että myös säännöksillä tulee tukea kuntien vapautta hankkia palvelut eri tavoin. Erityisesti avohuollon erikoislääkäripalvelujen tuottamisen tehostamiseksi tulee vakavasti miettiä kuntia sitovan sairaanhoitopiirikohtaisen pakkojäsenyyden purkamista.

Terveydenhuollon asiakasmaksuja koskevia säädöksiä tulee liiton mielestä väljentää siten, että kuntalaisten on mahdollista käyttää myös muita kuin oman alueen järjestämiä palveluja. Hakiessaan tarpeelliseksi todettuja palveluita suoraan järjestettyjen palvelutuottajien ulkopuolelta kansalaisilla tulee olla oikeus saada julkinen maksuosuus mukaansa, vaikka hieman alennettuna. Asiakasmaksusäädösten tulee mahdollistaa tämä menettely, vaikka kansalainen tällöin omalla päätöksellään ottaa kantaakseen suuremman kustannusvastuun hoidostaan. Myös asiakasmaksujen korottamista erityisesti perusterveydenhuollossa tulee harkita. Tällä korostettaisiin asiakkaan omaa vastuuta terveydentilastaan.

Harkintaa uusiin velvotteisiin

Lääkäriliitto muistuttaa lisäksi, että uusia velvoitteita terveyskeskuksille valmistellessaan ministeriön tulee aiempaa tarkemmin harkita, onko kunnilla resursseja ja tietotaitoa tehtävien hoitamiseen. Tätä harkintaa tehtäessä tulisi kuulla ainakin Kuntaliittoa ja terveydenhuoltoalalla toimivia järjestöjä.