Terveyspalvelujen kehitystä ovat viime vuosina leimanneet tiukka talous ja tehokkuuden kasvu. Paineita palvelujen ja rahoituksen lisäämiseen tuovat hoitomenetelmien kehitys ja väestön ikääntyminen. Myös eurooppalaiset trendit on otettava huomioon. Minkälaiselta pohjalta terveydenhuolto kehittyy 2000-luvun EU-Suomessa, pohdittiin Lääkäriliiton 90-vuotisjuhlien yhteydessä pidetyssä juhlaseminaarissa Helsingissä.

Terveydenhuollon tehokkuuden kasvu Suomessa 90-luvulla on ollut tuntuva: toimenpiteet ovat lisääntyneet 35 %, hoitojaksot 18 %, hoidettujen potilaiden määrä 10 %, samaan aikaan kun sairaansijojen määrä on vähentynyt 30 % ja hoitoajat 35 %. Entä tästä eteenpäin?

Seminaarin terveyspalvelujen tulevaisuudesta järjestivät helmikuun puolivälissä Lääkäriliitto ja Kuntaliitto yhteistyössä EU:n lääkärijärjestön CP:n ja sairaalajärjestön HOPE:n kanssa; kummankin järjestön puheenjohtajuus on paraikaa Suomella.

2000-LUVUN MUUTOSPAINEET

Tehokkuus ja kustannustietoisuus ovat varmasti tulevaisuudessakin terveydenhuollon suuria trendejä, samoin kuin näyttöön perustuvan vaikuttavuuden vaatimus. Todellisuuden ja tarpeiden ristiriidat alkavat kuitenkin luoda paineita myös toisenlaiseen tarkasteluun. Hallintoylilääkäri Martti Kekomäki HUS:sta totesi, että jos rahoituksen kasvun pitkän aikavälin keskiarvo on 2,5 % ja tarpeen kasvun 5 %, ollaan kymmenen vuoden kuluttua tilanteessa, jossa teknisten mahdollisuuksien ja rahoitusmahdollisuuksien välillä on 26 %:n kuilu. Tässä tilanteessa on tehtävä valintoja.

Lisärahoituksen saaminen terveydenhuoltoon näyttää olevan kuntatalouden haaste lähivuosina. Suomessa terveydenhuollon osuus bruttokansantuotteesta on 6,9 %, mikä on EU-maiden kolmanneksi pienin. EU-maiden keskiarvo on 8 %. Lisäksi asiakasmaksut ovat Suomessa korkealla. Työvoiman määrä terveydenhuollossa on pysynyt samana. Kansainvälisen vertailun lisääntyminen asettaa suomalaisen terveydenhuollon tilanteen mittasuhteisiin.

- Suomessa terveydenhuollon teho on hyvä. Se olisi jo kunnissa ymmärrettävä, totesi kansliapäällikkö Markku Lehto.

Lehto näkee veropohjaisen rahoitusjärjestelmän kansalaisten tasa-arvon takaavana reunaehtona. Useissa puheenvuoroissa kuitenkin korostettiin rahoitusjärjestelmän kehittämistä ja mm. monikanavaisen rahoituksen ongelmien selvittämistä.

Kunnalliselle palvelutuotannolle on leimallista, että kaikki mikä voidaan, tehdään itse. Kuntaliiton sairaalatoimen päällikkö Jorma Back ennustaa tilanteen muuttuvan, kun kunnat joutuvat tarkastelemaan toimintaansa parantuneen kustannuslaskennan valossa.

- Kunnat joutuvat suorittamaan toimialarationointia. Tällöin ostopalvelujen käyttö lisääntyy. Samaan suuntaan vaikuttaa varsinkin pienissä yksiköissä paheneva erikoislääkäripula.

Asiakaslähtöisyys on Pirkanmaan sairaanhoitopiirin johtajan Rauno Ihalaisen mielestä hyväksyttävä tulevaisuudessa palvelutuotannon ohjenuoraksi.

- Terveyspalvelujen toteutus on Suomessa edelleen hyvin tuottajakeskeistä. Se olisi käännettävä asiakaslähtöisyydeksi.

Tämä vaatii Ihalaisen mukaan palvelutuotannon suunnittelua käyttö- ja väestötiedon pohjalta. Se vaatii myös tuottajalta lisää joustavuutta kunta-asiakkaiden tarpeiden mukaan. Pirkanmaalla toteutettu erikoissairaanhoidon sopimusohjausmalli on tästä käytännön toteutus.

Toiminnanjohtaja Markku Äärimaa korosti yksilön oikeuksia. Hänen mukaansa nykyisessä laitostuneessa palvelujärjestelmässä potilaan yksilöllisyys on jäänyt taloudellisten näkökohtien alle.

- Palveluja ja laitoksia kehitettäessä on kiinnitettävä huomiota henkilökohtaiseen potilas-lääkärisuhteeseen paljon nykyistä enemmän. Tämä voi olla myös edullinen investointi, sillä luottamuksellinen potilas-lääkärisuhde parantaa hoidon tehoa, totesi Äärimaa.

TERVEYDENHUOLTO NÄHTÄVÄ INVESTOINTINA TULEVAISUUTEEN

Kansainvälisen sairaalaliiton IHF:n puheenjohtaja tri Ton Krol korosti puheessaan terveydenhuollon merkitystä investointina hyvinvointiin ja tulevaisuuteen.

- On kummallista, että terveydenhuoltoa luonnehditaan edelleenkin ei-tuottavaksi alueeksi. Terveydenhuolto tuottaa paljon saadessaan ihmiset fyysisesti ja psyykkisesti hyvinvoiviksi, se heijastuu heidän tuottavuuteensa työelämässä ja koko yhteiskunnan hyvinvointiin.

Myöskään sairausvakuutusjärjestelmää ei Krolin mukaan pidä tarkastella taakkana. Oli se sitten julkinen tai yksityinen, se on tavanomainen vakuutus, joka kattaa riskit. Hollantilaisen raportin mukaan ihminen myös maksaa elämänsä aikana veroina tai sairausvakuutusmaksuina sen, minkä hän palveluina saa.

Tulevaisuuden muutospaineita Krol näkee erityisesti kuluttajien aseman vahvistumisessa ja myös vaatimusten lisääntymisessä. Euroopan yhdentyminen haastaa avaamaan myös sairausvakuutuksen rajat. Krol uskoo, että yksityisten vakuutusten merkitys tulee lisääntymään Euroopassakin.

Terveydenhuollon kehityslinjoista rajattomassa Euroopassa puhui myös EU-maiden sairaalaliittojen yhteenliittymän HOPE:n pääsihteeri, tohtori Kris Schutyser. Hän näkee julkisen terveydenhuollon selviytymisen avaimeksi realismin: kohtuuden säilymisen niin palvelujen kuluttajien, tuottajien kuin rahoittajienkin vaatimuksissa.

Schutyser näkee tärkeänä kehityslinjana terveydenhuoltopalvelujen synergian ja yhteistyön, joka ulottuu myös sosiaalipuolelle ja jopa elintarvikealalle, liikenne- ja ympäristösuunnitteluun. Vaikka kilpailun elementit voivat joskus olla hyödyllisiä, tuhlauksen vaara on terveydenhuoltopalvelujen kilpailussa suuri. Enemmänkin pitäisi panostaa yhteistyöasenteisiin.

Tarpeeton hoito on kaikkein kalleinta, ja on tärkeää että siihen puuttuvat sairaalat ja terveydenhuollon ammattilaiset itse, totesi Schutyser. On kuitenkin selvää, ettei terveydenhuollossa voida jatkuvasti vain säästää: jossain vaiheessa on hyväksyttävä, että kustannukset kasvavat mm. väestön ikääntymisen myötä.

EU:ssa terveydenhuollon markkinat aletaan jo huomata. Aktiivisuus terveydenhuollon kysymyksissä on lisääntynyt niin komissiossa kuin europarlamentissakin. Tiedonkeruussa ja vertailutason määrittämisessä EU:n merkitys korostuu koko ajan. Schutyserin mielestä olisi tärkeää selvittää, minkälaiseen tasapainoon markkinoiden vapauden, potilaiden oikeuksien ja kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien välillä olisi päästävä. Nythän ratkaisuja mm. sosiaaliturvan ulottumisesta toisesta jäsenmaasta haettuun hoitoon on perätty jopa EY:n tuomioistuimesta.

Myös peruspalveluministeri Eva Biaudét totesi EU:n roolin terveydenhuollon kysymyksissä vahvistuneen. Hän pitää silti tärkeänä, että terveyspolitiikan päätöksenteko säilytetään jatkossakin kansallisella tasolla, lähellä toimintatasoa. Biaudét korosti myös, että EU:n jäsenmaiden on syytä hakea keskenään selkeyttä pelisääntöihin.

- On huolestuttavaa, jos unionin terveyspoliittisia päätöksiä ruvetaan tekemään EY:n tuomioistuimessa. Emme saa ajautua tilanteeseen, että yhteisön tuomioistuin tekee yhteisön säännöistä tulkintoja, jotka tulevat yllätyksenä lähes kaikille jäsenmaille.