Lääkärit ovat kiinnostuneita ammattiliittonsa toiminnasta, ja valtaosa heistä uskoo Lääkäriliitolla olevan hyvät mahdollisuudet vaikuttaa terveyspolitiikkaan. Kehittämisen sijaa nähdään poliitikkojen, virkamiesten ja muiden eturyhmien kanssa tehtävässä yhteistyössä. Kaikki lääkärit eivät myöskään näe kentän mielipiteiden välittyvän valtakunnalliselle tasolle.

Turun yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksella tutkijana työskentelevä

Arttu Saarinen

tekee väitöskirjaansa lääkäreiden ja Lääkäriliiton suhteesta hyvinvointivaltioon ja sen terveydenhuoltosektoriin.

Lääkäreiden vastauksia verrataan osin tuloksiin, joita vastaavissa tutkimuksissa on saatu tiedusteltaessa muiden korkeakoulutettujen ja -tuloisten ryhmien mielipiteitä.

Tutkimus jakautuu neljään osa-alueeseen, joista kaksi ensimmäistä käsittelee liittoa makrotason toimijana. Suurennuslasin alla ovat Lääkäriliiton ja terveydenhuollon markkinoistumisen suhde vuosina 1970-2005 sekä Lääkäriliiton toiminta sairausvakuutuksen ja kansanterveyslain politiikkaprosessien osalta.

Kolmannessa osiossa selvitetään lääkäreiden näkemyksiä mikrotasolla sosiaaliturvasta, erityisesti terveydenhuoltojärjestelmästä ja terveyspolitiikasta, neljännessä osiossa taas terveyspolitiikan käsittelyä Lääkärilehden pääkirjoituksissa vuosina 1970-2005.

Aktiivisuus, ansiotaso ja työn mielekkyys vaikuttavat

Tutkimuksen kolmas osio antaa tietoa muun muassa ay-toiminnassa aktiivisten ja ei-aktiivisten jäsenten suhteesta liittoon. Tällaisten lääkärikohtaisten taustamuuttujien lisäksi vastausten analysoinnissa on käytetty intressipohjaisia ja ideologisia taustamuuttujia.

Aineisto on koottu lähettämällä postikysely tämän vuoden alussa 2 000:lle Suomessa asuvalle työikäiselle lääkärille. Vastauksia kertyi 1 092, ja aineisto on edustava.

Liiton terveyspolitiikkaa koskevassa osiossa en osaa sanoa -vastausten osuus oli korkea. Esitetyt taustamuuttujakohtaiset tulokset eivät ole vakioituja, ja jakaumista on poistettu en osaa sanoa -vastaajatiedot.

Eniten vastaajien mielipiteitä liiton terveyspoliittisesta toiminnasta selittää heidän aktiivisuutensa liitossa: aktiivit uskovat keskimääräistä enemmän toiminnan tehoon ja ovat siihen tyytyväisempiä kuin niin sanotut rivijäsenet.

- Myös koettu oman työn mielekkyys vaikuttaa näkemyksiin. Jos työ tuntuu mielekkäältä ja ansiotaso riittävältä, usko ammattiliittotoiminnan tehoon on vahvempi ja näkemykset Lääkäriliiton terveyspoliittisesta toiminnasta myönteisemmät kuin niillä, jotka ovat henkilökohtaiseen tilanteeseensa tyytymättömiä, Saarinen sanoo.

Eroja liittoon suhtautumisessa löytyy myös vastaajien poliittisen orientaation mukaan. Vasemmistolaisesti ajattelevat lääkärit suhtautuivat ammattiliittotoimintaan yleensä myönteisimmin kuin oikeistolaisesti ajattelevat, mutta kokemukset liiton toiminnasta eivät ole yhtä myönteisiä kuin oikeistoon kuuluvilla vastaajilla.

Naiset ja maaseudulla asuvat kriittisempiä

Vastaajien asuinpaikkakunta vaikuttaa tiettyjen kysymysten osalta siihen, kuinka onnistuneeksi he arvioivat liiton toiminnan. Maaseudun lääkäreistä vain 21,5 prosenttia uskoo kentän terveyspoliittisten mielipiteiden välittyvän tehokkaasti valtakunnan tasolle, kun suurissa kaupungeissa asuvista lääkäreistä tähän uskoo 34,9 prosenttia.

Naislääkärit uskovat hieman miehiä enemmän ammattiliittotoiminnan tehoon ja myös liiton mahdollisuuksiin vaikuttaa terveyspolitiikkaan. Toisaalta naiset ovat miehiä kriittisempiä siinä, tekeekö liitto riittävästi yhteistyötä. Naisista esimerkiksi vain 29,2 prosenttia pitää muiden eturyhmien kanssa tehdyn yhteistyön määrää riittävänä, kun miehistä näin uskoo 49,3 prosenttia.

Iän mukaan tarkasteltuna alle 35-vuotiaat uskovat Lääkäriliiton mahdollisuuksiin terveyspolitiikassa sekä ammattiliittotoiminnan yleiseen vaikuttavuuteen enemmän kuin heitä vanhemmat lääkärit.

Työskentelysektorin mukaisessa tarkastelussa ei-potilastyötä tekevät uskovat liiton mahdollisuuksiin enemmän kuin potilastyötä tekevät.