Lääkärin Suomi 100/65. Testamentti viimeisiä elinpäiviä varten – ensimmäinen hoitotahtolomake 1975

Tehohoidon kehittyminen mutkisti lääkärin suhdetta kuolemaan. Aihe puhutti ammattikuntaa myös 1970-luvulla, jolloin potilaan oikeudet alkoivat nousta laajamittaisemmin esille.

Eräs keskustelun moottoreista oli lääkäri Irma Kerppola-Sirolan vuonna 1974 julkaisema teksti isänsä, professori William Kerppolan kuolemasta. Kirjoituksen viesti oli, että ainoastaan hoitavan lääkärin arvostama kollega sai kuolla ilman nesteitä, antibiootteja ja tehohoitoa.

Ajatus elämän varjelemisesta viimeiseen saakka oli iskostettu syvälle lääkärien ammatti-identiteettiin, mutta tästä huolimatta monet kokivat, että keskittyminen kuoleman kanssa taisteluun ei aina vastannut potilaan parasta.

Vaikka asialla oli epäilijänsä, ryhdyttiin potilaan oikeuksien toteutumista pohtimaan myös potilaan laatiman "eutanasiatestamentin" pohjalta. Tamperelainen vanhuksia hoitanut ylilääkäri Rauno Heikinheimo julkaisi vuonna 1975 Lääkärilehdessä ensimmäisen hoitotestamenttiluonnoksen, joka pohjautui World Medical Journalissa julkaistuun esikuvaan.

Lääkintöhallitus antoi vuonna 1982 terminaalihoito-ohjeen, jonka mukaan elintoimintoja ei tulisi pitkittää ainoastaan tarjolla olevien hoitomahdollisuuksien vuoksi.