Tiedontarve kasvaa terveyttä uhkaavissa tilanteissa. Toimittajilta odotetaan asiallista ja nopeaa uutisointia onnettomuuksista tai kriiseistä. Näin ehkäistään ja poistetaan huhuja sekä epävarmuutta. Lääkärin toivotaan toimivan itsenäisesti muista viranomaisista, kuten poliisista, mutta toki lääkärin omien ammattieettisten periaatteiden rajoissa.

Suomen Lääkäriliiton ja Suomen Journalistiliiton yhteisen tiedotussuosituksen mukaan toimittaja noudattaa erityistä hienovaraisuutta, kun hän hankkii tietoja onnettomuuksista ja kuolemantapauksista. Toimittajan on hankittava tietonsa avoimesti ja rehellisin keinoin.

Joukko-onnettomuuden sattuessa paikkakunnalla toimitaan poikkeusoloissa. Sairaalaan perustetaan tiedotusyksikkö, jonka tehtävänä on jakaa välitön informaatio tapahtuneesta. Tiedotusyksikkö antaa tietoja onnettomuuden laajuudesta, uhrien tilasta ja potilaiden omaisille myös henkilöllisyydestä. Jos henkilötietoja annetaan toimittajille, on sitä ennen saatava yhteys onnettomuuden uhrien omaisiin.

- Lääkärin näkökulmasta tiedotussuositus antaa hyvät ohjeet yhteisistä pelisäännöistä varsinkin kriisiviestinnässä. Myös uransa alkuvaiheessa se antaa tukea yksittäisissä viestintätilanteissa. On hyvä, että on yhteisesti sovitut rajat siitä, mitä voi tehdä, mitä saa sanoa tai mitä ei saa sanoa, sanoo työryhmän jäsen, OYS:n apulaisylilääkäri

Timo Kaukonen

.

Työryhmän puheenjohtaja, Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja

Marjut Lindbergin

mielestä suosituksen suurin merkitys ilmenee ns. tahdonilmaisuna yhteistyöstä.

- Tulevaisuuden pohtiminen yhdessä on jo itsestään ensiarvoisen tärkeää. Pelisääntöjen sitovuus on toimittajan näkökulmasta aina kunkin yksittäisen toimituksen omaa päätäntävaltaa. Toimitukselle ei voi ylhäältä käsin sanella. Toimituspoliittiset päätökset tehdään aina ja vain omassa toimituksessa, hän jatkaa.

Luotettavuuden hintana hitaus

Uusmedia eli verkko mahdollistaa entistä nopeamman tiedonvälityksen. Kansalaisviestintä keskustelupalstoilla ohittaa nopeudessaan virallisen tiedonannon, jonka tulee pitäytyä tiukasti faktoissa - ja niiden tarkistaminen vie aikaa.

Esimerkiksi tieto viime vuoden Jokelan yläasteen ja lukion ampumavälikohtauksesta oli tietokoneharrastajien keskustelupalstoilla jo ennen kuin poliisit ehtivät koululle. Suurella yleisöllä oli myös mahdollisuus seurata tapahtumaa lähes reaaliajassa eri median verkkosivujen avulla. Tapahtuman jälkipuinnissa kritisoitiin viranomaisten kriisiviestinnän hitautta.

Terveydenhuollon kriisitiedotus toimi esimerkkitapauksessa tehokkaasti. Tosin toimittajien toiveena on, että jatkossa lääkärit antavat tietoa itsenäisesti muiden viranomaisten tiedonvälityksestä riippumatta. Lääkärien ja poliisien pitäisikin laatia yhteinen viestintästrategia ja sopia vastuun rajoista eli kuka tiedottaa ja milloin tiedottaa.

Villi verkko ilman suositusta

Erilaisilla moderoimattomilla keskustelupalstoilla ongelmana voivat olla hyvin provosoivat mielipiteet, jopa laittomat uhkaukset tai yksityiselämän ja kunnian suojaa rikkovat kommentit.

Valtamedia valvoo verkkojulkaisujensa keskustelupalstoja, mutta etupäässä jälkikäteen.

Marjut Lindberg huomauttaa, että laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä siirtää vastuuta medialle, jos keskustelupalsta on verkkojulkaisun osa. Näin vakiintuneita kustantajien verkkojulkaisuja koskevat samat journalismin ohjeet kuin printtijulkaisuakin.

Verkon villejä toimijoita tai niiden toimintaa ei tiedotussuosituksessa käsitellä. - On turha muotoilla ohjeisiin sellaisia suosituksia, joita ei voi millään valvoa.

Uusi tiedotussuositus löytyy kokonaisuudessaan osoitteesta: www.laakariliitto.fi > tiedotteet ja julkaisut