Kunta- ja palvelurakenneuudistus etenee hyvää vauhtia. Ministeriön virkamiehet ovat jalkautuneet aluetilaisuuksiin kuulemaan paikallisten vaikuttajien mielipiteitä ennen uuden terveydenhuollon järjestämismallin laatimista ja esittelemistä valtakunnan päättäjille. Mutta onko suuri aina tehokasta ja kaunista myös potilaan kannalta?

Omalääkäri on perusterveydenhuollon asiantuntija ja nykyisin yhä useammin yleislääketieteen erikoislääkäri. Yleislääketiede on erikoisala, joka opettaa hoitamaan sekä akuutteja että kroonisia sairauksia ja tunnistamaan erilaisia tautitiloja jo niiden varhaisvaiheessa. Omalääkäri toimii suurten potilasmäärien seulojana ja hoitajana; lähetteen erikoissairaanhoitoon saa vain noin 5 % potilaista, loput hoidetaan omalla vastaanotolla. Omalääkäri saa koulutuksensa aikana valmiudet huomioida potilaansa psyykkisenä ja fyysisenä kokonaisuutena hänen omassa sosiaalisessa ympäristössään. Työ perustuukin pysyviin potilaskontakteihin ja oman alueen hyvään tuntemukseen.

Olen huolestuneena seurannut lehdistössä esitettyjä visioita uusista terveydenhuollon rakenteista ja toiminnoista. On totta, että suurissa yksiköissä satunnaiset vaihtelut asukkaiden sairastavuudessa eivät pysty järkyttämään koko alueen taloutta. On myös totta, että henkilöstön nykyistä joustavampi liikuttelu alueen sisällä pienentää riskiä palveluiden epätasaisesta jakautumisesta. Samalla se kuitenkin huonontaa potilaan saaman palvelun tasoa: omalääkäri ei enää paikasta toiseen siirtyillessään tunne potilaidensa aikaisempia sairauksia, heidän elinolosuhteistaan puhumattakaan. Vastaanotolla kuluu paljon aikaa esitietojen selvittämiseen, ja terveydentilan selvittelemiseen tarvitaan enemmän laboratorio- ja kuvantamistutkimuksia. Lisäksi potilas joudutaan lähettämään erikoissairaanhoidon arvioon useammin. Tilanne on sama kuin siirryttäessä omalääkärijärjestelmään, joskin omalääkärin kirjoittamien lähetteiden ja hänen määräämiensä tutkimusten määrä selvästi vähenee parin ensimmäisen toimintavuoden jälkeen. Omalääkärijärjestelmän avulla, hoidettaessa tuttuja potilaita, päästäänkin alhaisempiin suoritekustannuksiin.

Omalääkäri on perusterveydenhuollon asiantuntija, joka osaa seuloa, tutkia ja hoitaa useita eri erikoisalojen piiriin kuuluvia sairauksia. Tarkoituksena on, että hän ottaa hoitaakseen potilaansa kokonaisvaltaisesti, lähettää heidät tarvittaessa oikea-aikaisesti erikoissairaanhoidon konsultaatioon ja huolehtii sen jälkeen heidän jatkohoidostaan. Mediassa esitetyt ajatukset siitä, että omalääkäri voisi puolet työajastaan hoitaa esim. verenpaine- tai diabetespotilaita ja loppuajan toimia omalääkärinä, eivät ole tarkoituksenmukaisia. Järjestelmä johtaisi auttamattomasti perusterveydenhuollon pirstoutumiseen. Potilas tarvitsisi sen jälkeen erikseen verenpaine-, diabetes- ja sydäntautiomalääkärin. Kun jokaisen näistä sairauksista kärsivän täytyy nykyisten hoitosuosituksen mukaan käydä omalääkäreidensä vastaanotolla vuosikontrollissa, kasvavat perusterveydenhuollon lääkärissäkäynnit huimasti tehokkuuden kustannuksella. Ilmeisesti näiden ajatusten taustalla on sitkeä käsitys siitä, että yleislääketiede kouluttaa "pikkuerikoislääkäreitä" oikeiden erikoislääkäreiden jatkeeksi. Yleislääketieteen erikoisalaa ei siis vieläkään tunneta riittävästi.

Nykyisen terveydenhuollon rakenteita on hyvä tarkastella kriittisesti ja korjata esiintulleet vääristymät. Mutta älkäämme heittäkö terveitä lapsia ulos pesuveden mukana.