Työaikakiistassa välirauha - miten tästä eteenpäin?
Työaikalain tullessa voimaan 23.11.96 päättyi samalla koko syksyn kestänyt taistelu vuorotyötä vastaan. Työaikalakia oli odotettu tervetulleena työsuojelu-uudistuksena, mutta Kunnallinen työmarkkinalaitos pyrkikin sen avulla laskemaan lääkärien kokonaisansioita siirtämällä perustyöaikaa iltaan, yöhön ja viikonloppuihin. Työnantajan yritykset saatiin torjutuiksi, mutta lääkärikunnan tavoitteleman työaikauudistuksen toteuttaminen on vasta edessä.
Lääkäriliiton päättävät elimet ottivat jo viime keväänä myönteisen kannan valmisteilla olleeseen työaikalakiin eivätkä nyt käydyt kiistat ole antaneet aihetta muuttaa suhtautumista itse lakiin. Työaikalaki sopii lääkäreille, kunhan sitä ei ajeta läpi työnantajan direktio-oikeudella yksipuolisesti säästötavoitteisiin pyrkien. Viime keväänä vallitsi yleinen näkemys siitä, että työaikalakiin liittyvät ylityösäännökset tulisivat voimaan vasta nykyisen sopimuskauden päätyttyä vuonna 1988, mikä olisi antanut riittävästi aikaa työaikauudistuksen valmisteluille. Lain tultua vahvistetuksi elokuussa KT kiirehti kuitenkin heti antamaan ohjeensa lääkärien siirtämisestä vuorotyöhön.
Lääkäriliiton mallintamistyöryhmä ryhtyi alkusyksystä valmistelemaan nopealla aikataululla työaika- ja palkkausrakenteen uudistamista, mutta Kunnallinen työmarkkinalaitos kieltäytyi keskustelemasta palkkamuutoksista kesken sopimuskauden. Kun mitään lääkärikuntaa tyydyttäviä uudistuksia ei näyttänyt olevan mahdollista saada aikaan, liitto otti tavoitteekseen jatkaa nykyisillä työaika- ja korvausjärjestelyillä tammikuun 1998 loppuun asti. Liitto korosti, ettei työaikalaki edellytä lääkärien siirtämistä vuorotyöhön vaan nykyisen päivystystoiminnan jatkamisesta voidaan lain perusteella sopia.
KT ei kuitenkaan suostunut liiton esittämiin toimiin tilanteen rauhoittamiseksi eikä vetänyt takaisin vuorotyötä koskevia ohjeitaan, jolloin liitto ilmoitti käynnistävänsä neuvottelut suoraan sairaanhoitopiirien kanssa. KT yritti ohjein ja uhkauksin pitää paikalliset työnantajat ruodussa, mutta joutui lopulta antamaan periksi. Sairaanhoitopiireissä tunnettiin todellista vastuuta terveyspalveluista eikä haluttu vaarantaa terveydenhuollon toimintaa pakottamalla lääkärit vuorotyöhön. Paikallisille työnantajille KT:n ohjeista poikkeaminen oli kuitenkin vaikeaa ja neuvottelutulosten aikaansaaminen vaati luottamusmiehiltä paljon työtä.
Työaikakiista herätti lääkärikunnan valvomaan etujaan ja työpaikoilla järjestettyihin tiedotustilaisuuksiin osallistuttiin sankoin joukoin. Lääkäriliiton paikallisosastojen tilaisuuksissa kävi syksyn aikana noin 3 500 jäsentä. Keskustelu työaikalaista oli kiihkeää sairaaloiden käytävillä, kokouksissa, liiton Internet-ilmoitustauluilla ja lehdistössä. Tuskin ainoaltakaan suomalaiselta jäi huomaamatta, että lääkärit taistelevat vuorotyötä vastaan.
Työaikajärjestelyistä kiisteltiin lähinnä sairaaloissa, vaikka KT:n ohjeiden nähtiin uhkaavan myös terveyskeskuksia. Väestövastuulääkärit oli kuitenkin jätetty työaikalain ulkopuolelle eivätkä perusterveydenhuollon päivystysmäärät keskimäärin ole lähelläkään lain mukaista ylityökattoa. Muutamissa terveyskeskuksissa paikallinen työnantaja yritti tosin käyttää tilaisuutta hyväkseen säästää lisätyö- ja päivystyskustannuksissa, mutta tällaiset pyrkimykset saatiin torjutuksi. Lääkäriliiton hallituksen ehdollinen päätös järjestötoimista perustyöajan siirtämistä yrittäviä työnantajia vastaan on voimassa sopimuskauden loppuun ja se koskee myös terveyskeskuksia.
Työaikakiistassa on nyt saavutettu välirauha, mutta laakereilla lepäämiseen ei ole aikaa eikä aihetta. Liiton toimiston ja järjestökoneiston on seurattava tarkkaan, että työnantajat noudattavat sovittuja työaikajärjestelyjä. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kanssa yritetään vielä neuvotella esimerkiksi ylitöiden laskentajakson pituudesta, jotta sopimuskauden loppuun päästäisiin ilman lain tulkinnasta johtuvia ongelmia. Paikallisesta työajan seurannasta on luotava pelisäännöt, jotka vastaavat myös lääkärien tarpeita.
Nyt on myös valmisteltava tavoitteet ja kerättävä voimia seuraavaa neuvottelukierrosta varten. Liitossa on alettu rakentaa uudenlaisia palkkausmalleja, jotka luovat samalla pohjan työsidonnaisuuden vähentämiselle. Työaikalain työsuojelu- ja työnjakoperiaatteet vastaavat liiton tavoitteita, mutta työaikauudistus on toteutettava ilman että lääkärien toimeentulo, työviihtyvyys, erikoistuminen tai terveydenhuollon toiminta vaarantuvat.
