Työaikalaki vaatii satoja lääkärinvakansseja lisää

Valmisteilla on uusi työaikalaki, joka tulee koskemaan myös pääosaa lääkärikunnasta. Lääkäriliitossa on tehty laskelmia siitä, miten uuden lain mukanaan tuoma ylityökatto vaikuttaa lääkärien päivystysjärjestelmään ja työvoimatarpeeseen. Uudistuksen arvioidaan johtavan runsaan 400 uuden lääkärin tarpeeseen sairaaloissa.

Maamme sairaaloissa toimii nykyisin noin 5 600 ja terveyskeskuksissa 3 200 lääkäriä. Sairaalalääkäreistä päivystykseen osallistuu noin 75 % ja terveyskeskuslääkäreistä 65 %. Työaikalain toteuttaminen aiheuttaa ongelmia lähinnä sairaaloihin. Terveyskeskuksissa nykyiset lääkärimäärät tulevat todennäköisesti riittämään muutamaa aktiivipäivystyspaikkaa lukuun ottamatta.

Työaikalain mukaan työnantaja voisi teettää yksittäisellä lääkärillä perustyöajan lisäksi ylitöitä korkeintaan 330 tuntia vuodessa. Laissa työaikaan lasketaan paitsi työhön käytetty aika myös se aika, jonka työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä. Jos työpaikkapäivystys kokonaisuudessaan laskettaisiin ylityöksi, ylittäisi jo keskimäärin kaksi arkipäivystä kuukaudessa lain salliman määrän. Tämä merkitsee, että päivystysrasitetta pitäisi jakaa nykyistä huomattavasti suuremmalle lääkärimäärälle.

Työaikalaki lisää lääkärien tarvetta varsinkin aktiivi- ja muussa työpaikkapäivystyksessä, johon tarvitaan nykyistä enemmän sekä apulaislääkäreitä että spesialisteja. Eniten kysyntää syntyy kirurgeista, anestesiologeista ja sisätautilääkäreistä.

Aktiivipäivystyspisteet vuorotyöhön?

Koko päivystysjärjestelmää voidaan tuskin tulevaisuudessa rakentaa ylityön varaan. Ylityö on tarkoitettu tilapäisjärjestelyksi, johon on pyydettävä työntekijältä kutakin kertaa varten tai lyhyehköksi ajanjaksoksi annettu suostumus. Lääkäri ei voi antaa esimerkiksi työsopimuksessa pysyvää suostumusta ylityöhön.

Terveydenhuollon ympärivuorokautisen toiminnan turvaamiseksi aktiivipäivystyksessä joudutaan harkitsemaan jakso- tai vuorotyöhön siirtymistä. Tällöin perustyöaika sijoittuisi osittain iltaan, yöhön ja viikonloppuihin, mutta kokonaistyösidonnaisuus vähenisi samalla merkittävästi. Oheisessa teoreettisessa laskelmassa on esitetty, miten nykyisten 138 aktiivipäivystyspisteen muuttaminen vuorotyöksi vaikuttaisi lääkärien työsidonnaisuuteen ja uuden työvoiman tarpeeseen.

Laskelmassa on otettu lähtökohdaksi, että kutakin päivystysvakanssia varten tarvitaan vuorokaudessa yhteensä 28 tunnin työpanos, kun otetaan huomioon vuorojen vaihtoon liittyvä päällekkäinen työaika. Kunkin vakanssin ympärivuorokautiseen ja -vuotiseen hoitamiseen vaaditaan kuusi lääkäriä; paperiteollisuudessa yhtä vakanssia pyörittää seitsemän työntekijää.

Laskelmassa ei ole otettu kantaa työvuorojen pituuteen: vuorokausi voisi jakautua esimerkiksi kahteen tai kolmeen vuoroon. Yhden lääkärin ympärivuorokautinen aktiivityö ei uuden työaikalain mukaan olisi sallittua, vaan kuhunkin vuorokauteen täytyy jäädä vähintään viiden tunnin lepoaika.

Laskelman tulos on, että sairaaloiden kaikkiaan runsaan 11 miljoonan vuosityötunnin teettäminen aktiivipäivysten osalta vuorotyönä ja muilta osin perustyönä vaatisi 438 uuden lääkärinvakanssin perustamista. Jotta kokonaistuntimäärä saataisiin täyteen, pitäisi vuorotyöhön osallistumattomien lääkärien lisäksi tehdä ylityötä kolme tuntia viikossa.

Vuorotyöhön osallistuvien lääkärien kokonaistyöaika rajoittuisi 37 tuntiin viikossa, josta siis osa ajoittuisi epämukaviin aikoihin iltaisin, öisin ja viikonloppuisin. Toisaalta näiden lääkärien päiväaikainen vapaa-aika lisääntyisi merkittävästi.

Laskelmassa voidaan päätyä suurempaan tai pienempään lisävakanssien tarpeeseen sen mukaan, kuinka pitkäksi lääkärien työaika halutaan järjestää. Jos sairaaloiden kaikki työ hoidettaisiin 37 viikkotunnin perustyöajan puitteissa, tarvittaisiin 875 lääkäriä lisää. Jos myös vuorotyöhön osallistuvat lääkärit tekisivät viikossa kolme tuntia ylityötä, riittäisi 177 uuden vakanssin perustaminen.

Mutta millä palkalla?

Lääkäriliitossa käydään parhaillaan laajaa keskustelua työaikalaista ja sen vaikutuksista. Jäsenkunnalta tiedusteltiin kevään lääkärikyselyssä halukkuutta vuorotyöhön siirtymiseen sekä siihen liittyviä edunvalvontanäkökohtia. Laskelmat osoittavat, että lähivuosien lääkärimäärä riittää kyllä uudistuksen toteuttamiseen, mutta suurimpana ongelmana liitossa nähdään sen vaikutukset ansiotasoon.

Työaikalaissa on määritelty ylityön ja epämukavan työajan yleiset korvausprosentit, mutta niitä ei sovelleta silloin, jos kyseisen alan työaikakorvauksista on tarkemmin sovittu virkaehtosopimuksella. Lääkärien päivystyskorvausjärjestelmä voidaan haluttaessa vaihtaa laitosmiesten ylityökorvauksiin, mutta rusinoita molemmista järjestelmistä tuskin pystytään poimimaan.

Suurin osa lääkärikunnasta on aiempien mielipidetiedustelujen perusteella halukas vähentämään työsidonnaisuuttaan ja valmis jakamaan töitään työttömille. Tämä ei kuitenkaan saa merkitä ansiotason romuttumista. Lääkärien peruspalkat ovat niin matalat, että useimmille päivystäminen on taloudellinen välttämättömyys.

Uusista työaikajärjestelyistä ja niihin liittyvistä palkkausjärjestelyistä on aikaa neuvotella nykyisen sopimuskauden ajan eli tammikuun 1998 loppuun. Työnantajan lähtökohtana uudistuksessa on, että uudet lääkärinvakanssit rahoitetaan säästyneillä päivystys- ja ylityökustannuksilla. Lääkäriliitto edellyttää peruspalkkojen nostamista, jos päivystyskorvausten osuus ansioista laskee.