Rauhallinen koti-ilta ja ykkösen pääuutislähetys: TYS anestesiologit irtisanoutuneet. Tämä oli kieltämättä uutinen, mutta viimeisen kymmenen vuoden turkulaisraporttien perusteella ei kuitenkaan täysi yllätys. Irtisanoutuminen on rankka toimenpide, johon ei julkisen viran haltija helposti ryhdy, lääkäri varsinkaan. Toisaalta moni lääkäri saa viran vasta neljänkympin paremmalla puolella, ja jos on koko ammattiuransa notkunut pätkätöiden ja tiputellen annettujen määräyskirjojen varassa, ei irtisanoutuminen horjuttane työntekijän perusturvallisuutta laisinkaan.

Miksi ihmeessä työnantajan harrastamaa virkasuhteen pätkimistä, koulutusnihilismiä ja lomien kanssa kikkailua ei pidetä työpaikkakiusaamisena? Kun taas julkisen sektorin työntekijä ilmoittaa lähtevänsä tyytymättömyyden vuoksi (olosuhteisiin tai palkkaan), niin heti on kyseessä laiton uhkailu, painostus, kiristys, työtaistelu. Yksityisen sektorin ekonomit, insinöörit ja juristit ovat kautta aikojen hinnoitelleet työnsä vaihtamalla tai melkein vaihtamalla työpaikkaa. Sitä pidetään normaalina käytäntönä työmarkkinoilla.

Ensimmäiset yhteydenotot työnantajapuolelta noudattivat perinteistä kaavaa. Kyseessä on laiton työtaistelutoimi, joukkoirtisanoutuminen ja ammattiliiton ja pääluottamusmiehen tulee puuttua asiaan. Lääkäriliittoa ei sentään ole syytetty toiminnan provokaattoriksi tai toimijaksi, mutta vastuussa kuulemma olemme. Tosiasia on, että jos jossakin työyhteisössä kollegoilla tulee mitta täyteen ja spontaani paikallinen kapina syntyy, niin ei siinä auta sen enempää työtuomioistuimen kuin muidenkaan juristien päätökset eikä myöskään työnantajan tai ammattijärjestön kirjelmöinti. Kurinpidollisin keinoin, uhkailemalla ja pakottamalla ei taida työmotivaatio parantua eivätkä paikallisen liikehtimisen ongelmat korjautua. Kun ongelman syy on paikallinen, on ratkaisukin löydettävä paikallisesti, ja neuvottelut Turussa on onneksi aloitettu.

Sekavan julkisen informaation jälkeen soitin Varsinais-Suomeen ja tiedustelin tilannetta. Työnantajapuolen mukaanhan tilanteeseen oli jo yritetty hakea ratkaisua ennen irtisanoutumisia. Turkulaiskollegoiden mukaan viimeinen niitti oli vaatimus hakea palkkabudjetin rahat ensin muista toiminnallisista säästöistä. Eli jälleen kerran asetetaan vastakkain potilaat ja lääkärit, lääkärit ja muu henkilökunta ja lääkäriryhmät keskenään. Jos hoidatte vähemmän, halvemmalla ja teette työt vähemmällä porukalla, niin on mahdollisuus parempaan ansiokehitykseen. Jos prosessiteollisuudessa uusi miljardikone säästää henkilökuluissa, niin lääkärintyön tehostamisessa ei tämä päde. Kun väki on vedetty riittävän tiukalle niin tehostamiskomennot tuntuvat herjaukselta.

Kulunut vuosi on sairaanhoitopiireissä ollut kaikkiaan levoton. Terveyskeskuksissa on hiljaisempaa; meteliä ei pidetä, vaan kollegat äänestävät jaloillaan ja terveysasemat tyhjenevät. Sairaaloissa sädeloman kompensaatiota on haettu paikallisesti ja prosessi on ollut paikka paikoin erittäin kivulias ja työilmapiiriä tulehduttava. Kollegat ovat toki huomanneet, että määrätietoisella ja tarvittaessa kovalla toiminnalla on voitu paikata valtakunnallisen sopimuksen heikkous.

Suurella mielenkiinnolla on myös viime vuosina seurattu ilmavoimien lentäjien pakoa Finnairiin. Pilottien palkkausta ja työolosuhteita lähdettiin korjaamaan vasta kun työvoiman pako alkoi uhata ilmavoimien toimintakykyä.

Laajemmin tulkiten radiologien, silmälääkärien, ortopedien, terveyskeskuslääkärien ja viimeksi Turun anestesiologien pako julkiselta sektorilta heijastaa julkisen sektorin vanhakantaisuutta. Hierarkkisen sairaalasektorin jähmeä ja pysähtynyt virkaehtosopimksen minimiin takertuva kulttuuri murenee, kun markkinavoimat astuvat peliin myös kilpailussa lääkärityövoimasta. Työnantajan vetoaminen laillisuuskysymyksiin ja järjestöjen rooliin on viivytystaistelua, joka toivottavasti ei estä turkulaisia poliittisia päättäjiä arvioimasta turkulaisklinikoiden oikeaa kriisiä.

Turkulaiskriisin viesti on selvä. Lääkäriliitolle ja Kunnalliselle työmarkkinalaitokselle; seuraavan lääkärisopimuksen on oltava selvästi parempi ja toisaalta paikallisille työnantajille, että työolosuhteisiin on saatava korjauksia ja että virkaehtosopimusta on luettava muustakin kohtaa kuin alarajojen luvuista. Surkeaa on, mikäli lääkärien palkkaukseen ja työolosuhteisiin ryhdytään puuttumaan vasta turkulaisten prosessien jälkeen. On tunnustettava, kunnallisen sairaanhoidon iankaikkinen säästäminen on tullut tiensä päähän. Halpaa ja hyvää ei ole olemassa, ei edes julkisessa terveydenhoidossa.