Jo 35 vuotta sitten Suomessa tuli voimaan laki, jonka nojalla palkansaajilla on oikeus työnantajan järjestämiin työterveyspalveluihin. Lain tavoite on ollut siitä lähtien, että työterveyshuolto yhteistyössä työnantajan ja työntekijöiden kanssa edistää työpaikkojen turvallisuutta, työntekijöiden terveyttä ja työkykyä sekä työyhteisöjen toimintaa. Näiden asioiden tärkeyttä ei kiistäne kukaan nykyisinkään.

Lisäksi kaikilla suomalaisilla on terveydenhuoltolain mukaan oikeus kuntansa järjestämiin sairaanhoitopalveluihin. Kuitenkin 80 % suomalaisista asuu alueella, jossa kiireetöntä aikaa terveyskeskuslääkärille joutuu odottamaan yli kaksi viikkoa. Tämä on lisännyt paineita järjestää lakisääteisen työterveyshuollon rinnalle yhä enemmän sairaanhoitopalveluita, mihin laki antaa työnantajalle mahdollisuuden ja Kelan korvausjärjestelmä taloudellisen tuen. Työnantajien tarjoamasta sairaanhoidosta on tullut arvostettu henkilöstöetu.

Olemme tilanteessa, jossa Suomi rikkoo maailmanennätyksiä kahdessa asiassa. Niin työterveyshuollon kattavuus palkansaajien keskuudessa kuin sen osuus työikäisten sairaanhoidosta ovat maailman huippuluokkaa. Ensin mainittu on yksiselitteinen ylpeyden aihe, jälkimmäinen puolestaan jakaa mielipiteitä. Esitetään jopa vaatimuksia lopettaa kokonaan työterveyshuollon sairaanhoito epätasa-arvoon ja lääkäripulaan vedoten, toiset taas päinvastoin laajentaisivat sitä vastaamaan työssäkäyvien koko perusterveydenhuollosta.

Työterveyshuolto on osa murroksessa olevaa terveydenhuoltojärjestelmää, johon liittyy myös kysymys työikäisten sairaanhoidon järjestämisestä. Jos sairaanhoito lopetetaan työterveyshuollosta, mihin mahtuvat ne viisi miljoonaa käyntiä, jotka sinne tehdään vuosittain? Toisaalta työterveyshuollon tärkein tehtävä ei ole työikäisten sairaanhoito. Tällä hetkellä se syö työterveyslääkäreiden työajasta suurimman osan ja voi jopa vaarantaa työterveyshuollon lakisääteisen toiminnan.

Työterveyshuollon resurssit puhututtavat myös. Työnantajille ja yrittäjille maksettavia korvauksia ei suinkaan oteta verovaroista, vaan niitä varten työtulovakuutusmaksut kerätään työnantajilta ja työntekijöiltä, joita järjestelmä lain mukaan ensisijaisesti palvelee. Lääkäriliiton tutkimusten mukaan jo noin 1 800 kollegaa on valinnut työpaikakseen työterveyshuollon. Heidän osaamistaan janoaisi varmasti muukin terveydenhuolto. Onko työterveyshuollossa kuitenkin onnistuttu organisoimaan lääkärin työ tavalla, josta voisi ottaa laajemminkin mallia?

Työterveyshuollon tehtävä ja mahdollisuus on ensisijaisesti työkyvyn tukeminen. Viime vuonna voimaan tulleet lakimuutokset vahvistavat tätä roolia ja edellyttävät, että osatyökykyisten työhön paluun tukemisessa hyödynnetään työn muokkaamista entistä useammin. Työhön liittyy edelleen terveyden ja työkyvyn suhteen sekä riskejä että mahdollisuuksia. Näihin voidaan työterveyshuollon keinoin vaikuttaa tiiviissä yhteistyössä työpaikan, esimiesten ja työyhteisöjen kanssa työolojen kehittämiseksi.

Perustuslain mukaan julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta. Tässä työterveyshuollolla on oma tärkeä roolinsa. Koko terveydenhuollon tavoite on edistää kansalaisten terveyttä, työ- ja toimintakykyä, hyvinvointia ja sosiaalista turvallisuutta. Tähän haasteeseen vastaaminen edellyttää hyvin toimivaa perusterveydenhuoltoa, jota työterveyshuolto täydentää omana erikoisalanaan. Vastakkainasettelusta on päästävä yhteistyön ja työnjaon kehittämiseen.