Minä ainakin uskon kuuluvani kliinikoiden 10 %:n parhaimmistoon. Vähintäänkin. Mutta enpä ole koskaan nähnyt yhtäkään mittaritulosta sen enempää vahvistamaan kuin kumoamaankaan tätä vakaata uskoani. Jokaisen lääkärin - ja lääkäreitä johtavan lääkärin - tulisi tietää, tekeekö sitä, mitä kuvittelee tekevänsä, siten, miten luulee ja niillä lopputuloksilla, mihin uskoo.

On tunnetusti hyvin vaikea johtaa toimintaa (sen enempää muiden kuin omaansakaan) ilman luotettavia lukuja tästä toiminnasta. Monet ohjelmistotalot mainostavatkin tuotteestaan näppärästi saatavia raportteja, tai mahdollisuutta tilata niitä "pikaisesti" parin viikon viiveellä. Mutta raportteja tai tunnuslukuja mistä? Tietokonehan ei varsinaisesti ymmärrä proosatekstiä. Nykymuotoinen otsikoiden alle vapaata tekstiä laatikoihin tuottava "rakenteinen" hoitokertomus ei pidä sisällään yhtään enempää tietokoneen ymmärtämiä elementtejä kuin varsin karkealla tasolla jaoteltu perinteinen lääketieteellinen kertomustekstikään. Diagnooseista emme aina tallenna kaikkia, usein joko hakutoimintojen työläyden tai hankalakäyttöisten kirjaamisalustojen takia. Lääkitystiedon saattaminen tietokoneelle on kestänyt kauan ja joidenkin potilaskertomusohjelmistojen e-reseptiohjelmat sotkevat nuo tiedot vielä uudelleen. Aikaleimat täytyy käydä käsin klikkaamassa ja niitä tulkitaan herkästi väärin, varsinkin lääkäreiden tehokkuuden vähättelemiseksi.

Toisaalta AvoHILMO on malliesimerkki epäonnistuneesta suunnittelusta perusterveydenhuollon toimintatietojen saattamiseksi tietokoneluettavaan muotoon. Sen sijaan, että olisi alkuvaiheessa tyydytty niihin tietoihin, joita on heti ja helposti saatavissa nykyisin olemassa olevista tietoelementeistä (esim. diagnoosit ja toimenpidepalkkioita varten tallennetut toimenpidekoodit), piti keksiä taas uusi käsin kirjattava luokittelu. Sen tuottamiseen kuluu Suomessa vuodessa 100 000 vastaanoton verran aikaa, selviää ekstrapoloimalla varovasti erään keskisuuren kaupungin terveyskeskusylilääkärin laskelmista. Jos tietojen syöttöön ei käytetä tuota aikaa, tiedon sisältö ei olekaan enää luotettavaa, jolloin myöskään saataviin raporttitietoihin ei voi luottaa!

Ohjelmistojen ja itse luokitusten käytettävyys on siis ensimmäinen vaatimus raportoitavaksi tarkoitetun tiedon laadun varmistamisessa ja tämän tiedon hyödyntämisessä. Käyttäjän täytyy saada jotain lähes välitöntä hyötyä tietokoneluettavan tiedon kirjaamisesta. Hyötyä voivat olla erilaisten tautikokonaisuuksien hoitoprotokollia ja työnkulkua tukevat ja sujuvoittavat älykkäät määräysalustat, jossa päätöksenteon tuki ehdottaa sopivia vaihtoehtoja ja huomauttaa vaikkapa munuaisten vajaatoimintapotilaalle sopimattomasta mikrobilääkeannoksesta. Määrääjä tietää myös saavansa muistutteita, jos hoito ei sujukaan suunnitelman mukaisesti, mutta vain, jos tietokone "ymmärtää" määräykset. Hyöty voi olla myös mahdollisuus seurata omien potilaiden leikkauskomplikaatioita.

Mittaaminen tai raportointi ei tietenkään paranna hoidon laatua, jos on valittu väärät mittarit: Kirjaamisen määrään mittaaminen johtaa toiminnan ohjautumiseen kirjaamisen määrän lisäämiseksi ja ovenavauslaskureiden käyttö saa terveysaseman oven käymään hanakasti. Ovesta vain kävelevät kovin usein ulos lääkärit…