Kuluneena vuonna kunnallisella puolella työskentelevät lääkärit joutuivat melkein kahdesti työtaisteluun. Ensimmäinen niistä oli hyvin suunniteltu ja organisoitu sekä vastuullisesti toteutettavissa ollut. Onneksi sitä ei tarvinnut käyttää, vaan neuvotteluissa työnantajan kanssa saatiin aikaan varma ja kestävä tulos, joka kestää tarkastelun myös sopimuskauden päättyessä aikanaan.

Aivan kaikesta ei sovittu kuitenkaan viimeisen päälle, vaan tulevalle vuodelle jäi luotavaksi järjestelmä, jolla erikoissairaanhoidossa erikoismaksuluokka saadaan kunniallisesti haudan lepoon ja samalla surevat osalliset pidettäviksi tyytyväisinä edes kohtuullisen perinnön toivossa samalla kun kaukaisemmatkin sukulaiset tulevat saamaan jonkunlaisen murusen muistoksi vainajalta.

Kun erikoissairaanhoidossa potilaan valinnanvapautta on näin karsittu, niin perusterveydenhuollon puolella ollaan mahdollistamassa sellaisten järjestelmien luominen, jossa sekä potilaan että lääkärin valinnanvapautta voidaan lisätä. Ihmetyksen aihe vaan on, että niin monen on niin kauan pitänyt äänestää jaloillaan tai harkita jopa itsemurhaa, ennen kuin tällaisen ratkaisun luominen on edes tullut mahdolliseksi.

Nyt lääkäreille on avautunut mahdollisuus myös kunnallisella puolella luoda toimintamalleja, joiden kanssa nykypäivän lääkäri jaksaa tehdä työtä muuttuneessa ja muuttuvassa ympäristössä. Vuodesta 1972 tilanne on muuttunut huimasti: vaatimukset ja myös edellytykset hoitaa sekä väestöä että potilaita ovat kasvaneet. Osa kasvusta on tullut lääketieteen ja teknologian kehittymisestä, osa väestön tietotason parantumisesta. Uusia malleja luotaessa voi olla varma, että muutokset eivät sitä paitsi lopu tähän, vaan jo tulevana vuonna astuu voimaan terveydenhuoltolaki, joka hyvin suurella todennäköisyydellä tulee sekoittamaan totuttua ajatuskuviotamme.

Laki tietysti määrää, mitä on tehtävä, mutta paikallisesti on oltava sovittavissa, miten se toteutetaan. Paikallinen sopiminen tulee lisääntymään. Kun jatkossa julkisia työnantajia on lukumääräisesti nykyistä vähemmän, tulee sopimusten olla paikallisesti räätälöidympiä. Tämä vaatii lääkärikunnalta sekä innovatiivisuutta että aktiivisuutta sekä hyviksi havaittujen käytäntöjen levittämistä. Ei pidä jäädä odottamaan asenteella "sitten kun". Se "sitten kun" voi olla myöhäistä.

On aika suunnitella ja toimia ! Nyt kun koskematon vuosi on vielä edessämme!