Vuotta 2003 on kuljettu kohta jo kolme viikkoa - onko Sinullakin uudet kujeet mielessä tälle vuodelle? Itselleni vuodenvaihde merkitsi melkoista muutosta, kun peri-itäsuomalaisena muutin Tampereelle ja jouduin samalla pyörtämään yhden pyhän lupaukseni: ei koskaan asumaan linjan Helsinki-Jyväskylä länsipuolelle.

Viimeiset vajaat viisi vuotta olen toiminut pienyrittäjänä Kuopiossa. Yrityksemme tarjosi hoivapalveluja ja lääkärinvastaanottopalveluja omalla pienellä lääkäriasemallamme. Uskoin liikeideaamme: tarjota yksityisiä, laadukkaita ja kohtuuhintaisia lääkäri- ja hoivapalveluja erityisesti ikääntyvälle kuopiolaiselle väestölle. Uskoin pienyrittäjyyteen myös terveydenhuollossa.

Emme olleet kilpailukykyisiä niillä markkinoilla. Meidän tuotettamme ei riittävästi löydetty. Väestö on tottunut saamaan kyseiset palvelut julkiselta palvelujärjestelmältä, eikä ainakaan Kuopion kokoisessa kaupungissa riittänyt kysyntää kaikille markkinoilla toimijoille. Kuten eräs konsultti minulle menneenä kesänä totesi: Kun usko on mennyt, kannattaa realisoida tappio.

Siksipä muutto Tampereelle. Jatkan yksityislääkärinä, nyt isommassa yksikössä. Pitkään mietittyäni totesin, ettei minusta yrittäjäkokemusteni jälkeen ole enää menijäksi töihin suomalaiseen julkiseen perusterveydenhuoltoon. Miksikö? Järjestelmä on yksinkertaisesti liian jäykkä! Se toimii järjestelmän ehdoilla. Ei asiakkaiden, ei työntekijöiden. Lääkärinä olin tottunut itse päättämään kaikesta, potilaideni parhaaksi. Julkisessa järjestelmässä muut päättävät puolestani.

Silti, uskon hyvinvointiyhteiskuntaan. Uskon oikeudenmukaisuuteen. Mutta en usko hyvinvointivaltioon: en, jos sillä tarkoitetaan sitä, että julkinen valta, valtio ja kunnat, tuottavat itse kaikki hyvinvointipalvelut. Järjestelmät toimivat järjestelmän ehdoilla. Uskon kansalaisuuteen, uskon osallistumiseen, uskon osakkuuteen. Uskon siihen, että kaikki Suomen kansalaiset ovat tasa-arvoisesti oikeutettuja saamaan ne hyvinvointipalvelut, mitä tämä kansakunta poliittisella päätöksellä päättää kansalaisilleen tarjota. Uskon kansalaissopimukseen. Ja, uskon tuotannon vapauteen, uskon kilpailun siunauksellisuuteen - myös hyvinvointipalveluiden tuotannossa.

Suomessa on lääkäripulan nimellä tunnettu julkisen sektorin rekrytointiongelma, korostuneesti julkisessa perusterveydenhuollossa. Norjalla oli sama ongelma. Norjalaiset keksivät ongelmaan ratkaisun. Kesäkuun 2001 alusta alkaen Norjan perusterveydenhuolto on järjestetty yksityisten, ammatinharjoittajana toimivien yleislääkärien työn pohjalle. Potilailla on vapaus valita lääkärinsä. Myös lääkäreille on järjestelmään rakennettu turvamekanismit liian suurta työkuormaa vastaan - toisin kuin Suomen väestövastuujärjestelmässä.

Norjassa rekrytoitiin järjestelmän muutoksella 600 uutta lääkäriä perusterveydenhuoltoon. Siellä ei ole enää lääkäripulaa perusterveydenhuollossa. Kannattaisiko ottaa oppia - pyörää ei välttämättä kannata yrittää keksiä uudelleen.

Uskon, edelleenkin, pienyrittäjyyteen terveydenhuollossa. Uskon Norjan malliin. Uskon yksityisiin, ammatinharjoittajina tai pienyrittäjinä toimiviin yleislääkäreihin perusterveydenhuollon tarkoituksenmukaisena toteuttamismallina, myös Suomessa.