Suomen Lääkäriliiton valtuuskunnan puheenjohtaja Jaakko Karvonen istui yhtenä kolmesta liiton edustajasta valtakunnansovittelija Juhani Saloniuksen johtamassa sovittelulautakunnassa.

- Istuimme nyt kahden viikon aikana 11 pitkää kokousta. Valtaosaltaan keskustelu oli rakentavaa, mutta tietysti päiviin mahtui myös vääntöä ja puserrusta, kertoo Karvonen. Hänestä lautakunnan kova työ on jo kantanut hedelmää, vaikkei yhteistä sopimusta vielä saatukaan sovittua.

Osittainen neuvottelijoiden vaihtaminen puolin ja toisin oli varmasti hyvä ratkaisu. Jumittuneet asetelmat pistettiin uusiksi ja kuviota ravistettiin. Joustoa löytyi puolin ja toisin. Pääsimme tekstikysymyksissä ainakin meidän mielestämme sangen tyydyttäviin tuloksiin. Kuten puheenjohtajamme Heikki Pälve totesi, kiistakapulaksi jäi yksi pieni asia: raha, Karvonen siteeraa.

Lautakunta jatkaa työtään, sillä takarajaksi sille on asetettu sopimuksen syntyminen. Karvonen kuitenkin muistuttaa, että sovittelulautakunnan työ on salaista kokousajankohtia myöten.

- Me lähdemme jatkamaan, kun Saloniukselta käsky käy, toteaa Karvonen.

Utopiat romahtivat

- Suurelle osalle valtuuskunnan jäsenistä viime perjantai oli varmasti suuri pettymys, pohti Jaakko Karvonen tunnelmia heti kokouksen jälkeen.

- Nyt vaan on niin, että nyky-Suomessa 20 prosentin palkankorotustavoitteen saavuttaminen valtakunnallisella sopimuksella on utopiaa. Se on nyt nähty, ettei sellaiseen päästä niillä laillisilla keinoilla, joita on olemassa.

Karvonen huomauttaa, että tuollaisia korotusprosentteja voivat vetää pienet erityisryhmät. Tässä yhteydessä hän ei kuitenkaan mainitse kansanedustajia, jotka itse saivat päättää palkankorotuksistaan.

Lääkärit ovat liian suuri ja merkittävä ammattiryhmä, jotta sille annettaisiin veturin asema ay-markkinoilla. Perässä olisivat tulossa muutkin julkisen sektorin alipalkatut vielä suuremmat liitot.

Jaakko Karvonen ei kuitenkaan kiellä, etteikö liiton ilmoittama kipuraja 11,1 prosenttia tunnu pettymykseltä oikeutetuksi katsotun 20 prosentin jälkeen. Realiteeteille vain ei voi mitään.

Paikallistasolle lisävoimaa

Jaakko Karvonen uskoo kyllä vahvasti, että valtakunnallinen lääkärisopimus vielä saadaan puserrettua. Hänen mielestään kannattaa kuitenkin avoimin mielin ryhtyä tutkimaan muitakin vaihtoehtoja nykyiselle sopimusjärjestelmälle.

- Mahdollista on, että tulevaisuudessa valtakunnallinen sopimus on todella vain minimisopimus, ja paikallisesti sovitaan keskeisistä työehdoista, kuten palkoista. Näinhän tehdään nyt Ruotsissa, ja kuten tunnettua, siellä lääkärien palkat ovat Suomea korkeammat, Karvonen huomauttaa.

Mihin sitten keskusjärjestöjä enää tarvitaan?

- Sittenhän Lääkäriliitto vasta nouseekin arvoon arvaamattomaan! vastaa Karvonen. Jäsentä ei jätetä yksin neuvottelemaan, vaan keskusjärjestön juristien rooli on olla hänen tukenaan ja asiantuntijanaan, vakuuttaa Karvonen.

Hajautettu neuvottelujärjestelmä merkitsisi siten aikamoista lisäresursointia keskusjärjestön edunvalvontaan.

- Kyllä minä jo sieluni silmillä näen Lääkäriliiton aluetoimistot jokaisessa yliopistokaupungissa, valtuuskunnan puheenjohtaja Jaakko Karvonen ennustaa tulevaisuutta.