Vankien sairauksista suuri osa liittyy päihteisiin
Suomalainen vanki on tyypillisesti yksinäinen nuorehko mies, jolla on päihdeongelma ja joka on ollut vankilassa ennenkin. Vankien terveydenhuollossa toimiva lääkäri kohtaa asiakkaan, jolla on usein mielenterveysongelmia, alkoholiriippuvuus ja elämäntapaan liittyviä fyysisiä sairauksia. Suomen Lääkäriliitto tutustutti toukokuussa lääketieteen toimittajia vankien terveydenhuoltoon.
Vankilalääkärin imago ei välttämättä ole kovin hyvä, sillä usein siihen liittyy mielikuvia pakkokeinoista vankien tutkimiseksi. Tällaisiin valvontatoimiin osallistuminen ei kuitenkaan kuulu vankien terveydenhuollon tehtäviin, ja lääkärin tulee vankilassakin toimia yhteisymmärryksessä potilaan kanssa. Monissa maissa vankien terveydenhuoltoa yritetään saada jopa pois vankeinhoitolaitoksen alaisuudesta.
Oikeusministeriön vankeinhoito-osaston ylilääkäri Leena Arpo korostaa, että vankeinhoidossa erityisesti lääketieteen etiikan tulee olla kaiken lähtökohta. Hän sanoo pitävänsä jopa kunniana joskus kritiikkinä saamaansa kommenttia "ammattieettisestä hienohipiäisyydestä".
Suomessa on 25 vankilaa ja niissä noin 3 300 vankia. Jokaisessa vankilassa vankien terveydenhuollosta vastaa poliklinikka, jossa toimii vähintään yksi sairaanhoitaja ja ainakin kerran viikossa lääkäri. Hämeenlinnassa toimii 80-paikkainen vankisairaala ja Turussa vankimielisairaala. Lisäksi Helsingin keskusvankilassa Sörkässä on 15-paikkainen psykiatrinen sairaalaosasto.
PÄIHDERIIPPUVUUS YLEISTÄ
Suomalaisten vankien terveydentilasta on tehty laaja poikkileikkaustutkimus vuonna 1985. Vankimielisairaalan ylilääkärin dosentti Matti Joukamaan tutkimuksessa vankilaan saapuneista vangeista, joiden keski-ikä oli vain 32 vuotta, yli puolella työkyky oli heikentynyt tai he olivat työkyvyttömiä. Somaattiset sairaudet olivat useimmiten tapaturmista johtuvia, tuki- ja liikuntaelinten sairauksia, tartuntatauteja ja ruoansulatuselinten sairauksia. Suuri osa vajaakuntoisuudesta liittyi kuitenkin mielenterveyden häiriöihin, joista yleisimmät ovat alkoholismi ja persoonallisuushäiriöt.
Kun terveystutkimus uusittiin 1992-93, mielenterveysongelmaisten osuus oli kasvanut 57 %:sta 64 %:iin. Alkoholisteja oli vankilaan tullessaan 59 % miesvangeista ja muu päihderiippuvuus oli 12 %:lla; kumpikin osuus oli kasvanut selvästi edellisestä tutkimuksesta, joskin todennäköisesti sekakäyttäjiä on mukana kummassakin luvussa.
Psykiatristen sairaaloiden sulkemisen on monissa maissa väitetty ajaneen mielisairaita vankiloihin. Terveystutkimuksen perusteella Suomessa näin ei näytä tapahtuneen. Ylilääkäri Lauri Pyykönen tosin sanoo huumepsykoosipotilaiden määrän Helsingin keskusvankilan psykiatrisella osastolla kasvaneen.
- Huumeongelman kärjistyminen näkyy täällä, toteaa Pyykönen.
Huumeiden käyttöön liittyviä vakavia tartuntatauteja ei Suomen vankiloissa ole. Vapaaehtoisia HIV-testejä tehdään vangeille 800-900 vuodessa, ja vaikka tartuntoja on vangeilta kaikkiaan todettu kourallinen, ei neljänä viime vuotena ole löytynyt yhtään tartuntaa. Myöskään B-hepatiitin kantajia ei vankien terveystutkimuksessa löytynyt, merkkejä C-hepatiitista sen sijaan parilla prosentilla.
Vankeja kuolee vuosittain 10-15. Yleisin kuolinsyy on itsemurha, niitä on noin puolet kuolemantapauksista.
- Itsemurhat kasautuvat Suomessa yksinäisiin, alkoholisoituneisiin miehiin, samaan väestönosaan, johon useimmat vangeistakin kuuluvat, toteaa ylilääkäri Leena Arpo.
Dosentti Joukamaan seurantatutkimus vuoden 1985 terveystutkimuksen vankien myöhemmistä vaiheista osoitti, että kuuden vuoden kuluessa vangeista 10 % oli kuollut. Kuolleisuus on hyvin suuri siihen nähden, että aineiston keski-ikä oli vain 32 vuotta. Ylilääkäri Pyykösen mukaan vankilassa psykiatrisessa osastohoidossa olleiden kuolleisuus viiden vuoden kuluttua hoidosta on 15 %.
"PAIKKA JOSSA VOI LUSIA SELVIN PÄIN"
Päihdeongelmat ovat vankiloiden arkipäivää, vaikkei päihteitä periaatteessa pitäisi olla saatavilla. Kurinpitotaulukoiden mukaan päihteistä on kuitenkin vankilassa jäänyt kiinni noin 16 % vangeista, kertoo keskusvankilan ylilääkäri Viljo Kuusela. Takavarikoissa on löytynyt enimmäkseen huumaustarkoituksessa käytettäviä bentsodiatsepiineja eli "pameja" ja unilääkkeitä, huumeista hasista ja amfetamiinia; heroiinilöydöt ovat hyvin harvinaisia eikä muita opiaatteja ole tavattu lainkaan.
Väärinkäytön mahdollisuus pyritään yhä enemmän ottamaan huomioon myös psyykenlääkitystä määrättäessä. Psyykenlääkkeitä saa noin viidennes vangeista, eniten neurolepteja ja masennuslääkkeitä. Bentsodiatsepiineja ja unilääkkeitä määrätään entistä harvemmin ja lyhytaikaisempaan käyttöön.
Huumeet ovat kuitenkin vankiloissa todellinen ongelma, ja vankilan alakulttuurissa vangin on vaikeaa olla niitä käyttämättä, sanoo Helsingin keskusvankilan ylivartija Tarmo Parviainen. Aiemmin ainoat keinot pysytellä erossa huumeista näissä paineissa olivat uskoontuleminen tai hulluksi tekeytyminen. Uusi vaihtoehto on päihteetön osasto - mikä kyllä osoittaa ongelman vaikeuden.
Helsingin keskusvankilassa on toiminut 8-paikkainen päihteetön osasto noin puolentoista vuoden ajan. Osastolle hakeutuva vanki sitoutuu kirjallisesti olemaan käyttämättä päihteitä. Päihteettömyys tarkistetaan valvonnassa otetuista virtsanäytteistä, jotka vanki sitoutuu antamaan aina pyydettäessä. Jos rikkoo sitoumusta, joutuu pois osastolta.
Vanki voi hakea päihteettömälle osastolle, kun rangaistusta on jäljellä alle puoli vuotta, tai kahden kuukauden kuntoutumisjaksolle kesken rangaistusajan, jos tuomio on pitkä. Tällä hetkellä osastolla on seitsemän vankia.
Vangit huolehtivat yhdessä osaston päivittäisistä huoltotoiminnoista ja kunnossapidosta. Tiiviiseen viikko-ohjelmaan kuuluu työpajatoimintaa, keskusteluryhmiä ja liikuntaa. Osastolla työskentelee vartijoiden lisäksi sosiaalityöntekijä, psykologeja, sairaanhoitaja ja ohjaajia.
- Päihteetön osasto on lähes hermeettisesti eristetty vankilan muusta toiminnasta. Ainoa mahdollisuus tavata muita vankeja on jumalanpalvelus, sanoo ylilääkäri Viljo Kuusela.
Päihteettömiä osastoja toimii Sörkän lisäksi Konnunsuolla ja Hämeenlinnassa sekä Keravan nuorisovankilassa. Hämeenlinnan vankisairaalassa on 15-paikkainen kuntoutusosasto. Turkuun suunniteltu päihteetön osasto kariutui vankien vastustukseen, ylilääkäri Kuuselan arvion mukaan imagosyistä.
Vapaaehtoinen totuttelu päihteettömään elämäntapaan ei suinkaan onnistu kaikilta: vuonna 1993 Hämeenlinnan päihteettömältä osastolta 55 % vangeista joutui keskeyttämään kuntoutuksen.
