Pääluottamusmiehenä olen lukenut VESiä ja Lääkärisopimusta kuin raamattua ja luottanut niiden tekstiin. Olen tehnyt työtä, että sopimuksista pidetään kiinni ja sopimusten henki toteutuisi. En ole paikallisesti saanut tehtyä yhtään parempaa sopimusta kuin mitä em. sopimukset mahdollistavat, mutta olen ollut kohtuullisen tyytyväinen tuloksiin. Lääkärisopimus on siis kokonaisuudessaan kohtalaisen hyvä, kun sen vaan saa toimimaan.

Sopimuksessa on kuitenkin pari asiaa, jotka harmittavat minua. Kirjahyllystäni löytyy Lääkärisopimukset vuodelta 1998 alkaen. Allekirjoituspöytäkirjassa on kaikissa sopimuksissa pykälät työryhmistä, joiden tehtäväksi on annettu palkkausjärjestelmän ja työajan kehittäminen. Sopimustekstien mukaan aluksi kehitettiin, vuonna 2004 tähän olisi voinut käyttää järjestelyvaroja ja viimeisimmässä sopimuksessa työryhmälle varattiin sairaalalääkäreiden järjestelyerästä suurin osa lisättynä osalla kunpas-rahoista.

Seitsemän vuoden ankaran neuvottelun jälkeen pitäisi systeemi olla uusittu. Mutta ei ole.

Mihin tämä on kilpistynyt? Vuosien 2003-2004 Lääkärisopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 9. §:ssä sanotaan: "... työryhmien tulee työssään tarkastella palkkaus- ja työaikajärjestelmiä kokonaisuutena..." Seuraavassa sopimuksessa tästä ei tosin ole mainintaa. KT on kuitenkin esittänyt, että mikäli lääkärit eivät suostu heidän ehdottamiinsa päivystysratkaisuihin, mistään muustakaan ei voida sopia. Ensin ehdotettiin vuorotyötä, sitten jaksotettua vuorotyötä, sitten olisi päässyt ylityönä päivystämään (hah! toteutuu vain jos perustunnit ovat täynnä).

Hei haloo! Mitä neuvottelua tällainen on? KT:n neuvottelijoilla on varsin hyvin tiedossa, että päivystystyö on niin vaativaa ja raskasta, ja että kukaan ei sitä huvikseen tee. Mutta koska sitä on pakko tehdä, siitä pitää saada kunnon korvaus. Lääkäriliitto on esittänyt useita malleja, joiden työstämisessä on ollut mukana asiaan perehtyneitä lääkäreitä. Tarkoituksena on ollut saada aikaan toimiva malli, sopimuksen tekstiä lainatakseni "...jossa sovitetaan yhteen tuotantovälineet, teknologia, pääoma, henkilöstöresurssit ja yksilölliset tarpeet". Lähtökohtana toimintamalleissa pitää olla toiminta ja sen mielekkyys, ei se, kumpi "voittaa" neuvottelun. Lähtökohtana Lääkäriliiton malleissa on ollut potilaan asianmukainen ja kokonaistaloudellisesti kustannustehokas hoito.

Paikallisesti on tehty suunnitelmia ja kokeiluja päivystysongelman ratkaisemiseksi. Paikallisestihan toiminta lähtee toiminnan mielekkyydestä. Kaikki tuntevat konkreettisesti ne paineet, jotka ovat olemassa.

Päivystysongelmaa ei voida ratkaista nimeä tai maksuperusteita muuttamalla. Tärkeämpää on kehittää ja panostaa päiväaikaiseen työhön siten, että se heijastuu päivystykseen. Jos päivystyksessä tehtäisiin vain niitä töitä, joita pitää välittömästi tehdä, tulisi päivystyksen luonnekin muuttumaan. Jos päivystys ei tekijälleen olisi "pikku kuolema", olisi siitäkin helpompi neuvotella. Päiväaikaiseen työhön voidaan panostaa monin tavoin; esim. suoritepalkan avulla. Tätähän on suunniteltu siis Lääkärisopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa jo pitkään. Mutta turhaan?

Olen uskonut ja luottanut kirjoitettuihin sopimuksiin. Olenko ollut naiivi, lapsellinen, turhan viaton?