Potilaan tutkiminen sujuu hieman muita lääkäreitä hitaammin, eikä oikea diagnoosi aukene apua kysymättä. Nämä ovat tavallisia pulmia, joita kesälääkäreinä toimivat opiskelijat joutuvat kohtaamaan. Painajaiset hallitsemattomasta potilastulvasta ja täydellisestä osaamattomuudesta eivät muutu todeksi - näin vakuuttavat viime kesän lääketieteen kandit.

Oulun yliopistossa lääketiedettä opiskeleva Vilja Maria Tirilä, 25, työskenteli kesän 2004 Seinäjoen terveyskeskuksessa.

- Etukäteen jännitti ja pelotti, että kaikki vaikeat tapaukset ja hätätilanteet tulevat eteen ensimmäisenä päivänä. Mietin myös, osaanko olla lääkäri ja viihdynkö työssä.

Tirilä oli nähnyt painajaisen, jossa hän oli pienenä lääkärinä suuren lääkärinpöydän takana ja potilaita tunki sisään ikkunoista ja ovista. Ääntä ei tullut, kun hän yritti pyytää potilaita jonoon.

- Kun pääsin käsiksi töihin, huomasin, ettei painajainen ollutkaan totta. Asiat ja ongelmat tulivat eteen yksi kerrallaan.

Myös Turun yliopiston lääketieteellisessä opiskeleva Tuomas Kiviniemi, 26, tunsi epävarmuutta viime kesän kynnyksellä. Hän työskenteli kandina Satakunnan keskussairaalassa sisätautien ensiavussa.

- Mietin, mahdanko osata oikeasti. Perustiedot tulevat kuitenkin hyvin koulutuksesta, ja sen jälkeen pitää vain tutkia potilaita ja päivittää omia tietojaan. Mahdollisuus kokeneemman seniorin konsultointiin rauhoitti mieltä.

Tirilä kiittelee Seinäjoen terveyskeskusta kandien kohtelusta.

- Meillä oli hieman pidemmät vastaanottoajat, ja vanhempia kollegoita oli aina paikalla auttamassa. Ilmapiiri oli aloittelijaa kohtaan myönteinen ja kannustava, joten kysymisen kynnys pysyi matalalla. Yksin ei tarvinnut päättää mitään, mihin taidot eivät riittäneet.

Työstä paukkuja opiskeluun

Kiviniemi sanoo saaneensa työstä lääkärin sijaisena uutta pontta opiskeluun. Tämän kesän hän työskentelee lääkärinä Länsi-Porin terveyskeskuksessa.

- Ammatinvaihto ei viime kesänä tullut mieleenkään, vaan päinvastoin työ motivoi opiskelemaan entistä enemmän. Viides vuosi oli paljon neljättä mielenkiintoisempi, kun oli jo vähän nähnyt potilastyötä.

Kandikesänä oli haastavaa päästä yli omasta rajallisuudestaan.

- Oli vaikeata hyväksyä, ettei ollut kovin nopea tutkimaan potilaita tai saamaan ruuhkaa liikkumaan. Hitaudesta ei kuitenkaan kannata ottaa paineita, koska tärkeämpää on tutkia jokainen potilas rauhallisesti ja hyvin, Kiviniemi evästää.

Tirilä kuvaa kesäpestiään antoisaksi ja onnistuneeksi, vaikkakin alkuun raskaaksi. Potilaiden asiat pyörivät iltaisin mielessä.

- Vaikeinta oli sietää epävarmuutta ja hyväksyä, että kaikkeen ei löydy selkeää ratkaisua tai diagnoosia. Paras tapa hoitaa saattoi olla ajan kuluminen. Tässä oli ero opiskeluun, joka tapahtuu sairaalaympäristössä, jossa potilaat on valmiiksi seulottu vaivojensa mukaan.

Uutta työhön menossa oli roolin vaihtuminen: opiskelijana kandi kuuluu suureen kuuntelijoiden joukkoon, mutta lääkärinä hänen pitääkin itse olla se, joka vastaa.

- Työn tekeminen kannattaa vain aloittaa rohkeasti, ja kysyminen on tärkeää. Eräs sisätautilääkäri sanoi meille, ettei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä, on vain tyhmiä ihmisiä, jotka eivät kysy.