Suomen Medisiinariliitto on antanut kirjallisen suosituksensa lääketieteen opiskelijoiden viransijaisuuskelpoisuuteen liittyen. Sekä lääketieteen opiskelijat että työnantajat ovatkin kaivanneet tarkentavia ohjeita, sillä terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun asetuksen yleismääräys on ollut liian tulkinnanvarainen.

Suomen Medisiinariliiton suositus lääketieteen opiskelijan toimimisesta lääkärin sijaisena syntyi tarpeesta selkeyttää kandien työnteon kuvioita. Työnantajien ja kandien keskuudessa on ilmennyt epäselvyyksiä ja väärinkäsityksiä siitä, millaiset opinnot suorittaneen kandin voi palkata lääkärin viransijaiseksi, ja millaisia tehtäviä tai vastuuta hänelle on sopiva antaa.

Suositus on muotoiltu yhteistyössä Suomen Lääkäriliiton kanssa. Medisiinariliiton hallituksen puheenjohtaja

Valpuri Saarinen

kertoo molempien osapuolten yllättyneen iloisesti siitä, miten samalla tavalla mahdolliset kipukohdat kandien viransijaisena toimimisessa nähtiin. Myös käsitykset kipukohtien torjumisesta olivat varsin yhteneväiset.

Lääkäriliiton koulutusjohtaja

Hannu Halila

kiittelee ohjetta punnituksi ja perusteelliseksi.

- Pelkkä terveydenhuollon ammattihenkilöistä annettu asetus ei ole riittävä ohje asiassa, vaikka Terveydenhuollon oikeusturvakeskus onkin sitä omilla kirjeillään ajoittain tulkinnut. Vaikka TEO ei ole voinut antaa virallista lausuntoa suosituksesta, sieltä tulleissa kommenteissa on suhtauduttu hyvin myönteisesti suositukseen, Halila kertoo.

Halilan mielestä SML:n valmistelema paperi asettaa opiskelijoille aika kovia vaatimuksia. Samalla myös työnantajaan kohdistuu velvoitteita.

- Perehdytystä ja ohjausta tarvitaan oikeasti, ja takapäivystyksen aikaiset konsultaatiomahdollisuudet tulee järjestää, Halila muistuttaa.

Uskalla sanoa ei

Myös Suomen Medisiinariliiton hallituksen jäsen

Vesa Tikkanen

uskoo, että viransijaisuusohjeet ovat käyttökelpoiset. Ne pyrkivät selkiyttämään tämän hetkistä lainsäädäntöä ja käytäntöä. Tavoitteena on väistää pahimmat karikot ja päästä uran alkuun hallitusti.

Tikkasen mielestä kandin kannalta ikävintä olisi joutua tilanteeseen, jossa ei uskalla sanoa ei.

- Koetaan velvollisuutta ja halua miellyttää työnantajaa ja suostutaan esimerkiksi päivystämään, vaikkei siihen ole vielä pätevyyttä.

25-vuotias Tikkanen opiskelee Oulun yliopistossa neljättä vuotta. Hän on toiminut amanuenssina korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikalla sekä tehnyt tutkimusta psykiatrian klinikalla parin vuoden ajan. Kesän suunnitelmia nuori mies ei ole lyönyt lukkoon, mutta yhtenä mahdollisuutena on mennä töihin terveyskeskukseen keikkalääkärifirman kautta. Vesa Tikkasen toiveena on päästä käytännössä tekemään asioita, joista hän on jo oppinut teoriassa paljon.

- Ennen kandin pestaamista tulisi miettiä hänen työnkuvaansa ja pyrkiä järjestämään niin, että kandille tulee vain sellaisia potilaita, joita hänellä on edellytykset hoitaa ja tutkia. Hyvä työnantaja ottaa huomioon kokemuksen puutteen eikä vaadi liikaa. Kandilla pitää antaa vastuuta portaittain, jolloin vastuu ei rysähdä kerralla niskaan, Tikkanen summaa.

Vesa Tikkanen on kuullut vanhempien kollegojen kertovan omista mokailuistaan tai vähältä piti -tilanteista.

- Toisaalta kertomukset ovat pelottaneet, mutta toisaalta ne ovat olleet myös kannustavia siinä mielessä, että niistä on kuitenkin selvitty ehjin nahoin, Tikkanen hymyilee.

Kandien laaja kirjo

Myös 25-vuotias Valpuri Saarinen opiskelee neljättä vuotta Tampereella.

- Sovin juuri kesätyöpaikkani espoolaiseen terveyskeskukseen. Olen toiminut amanuenssina Seinäjoen keskussairaalassa korva-, nenä- ja kurkkutautien osastolla ja TAYS:ssa anestesiologialla, hän kertoo. - Toivon, että terveyskeskustyö opettaa perusteellisesti diagnostiikkaa ja hoitoa sekä sellaisia käytännön asioita, joihin peruskoulutus ei nykymuodossaan yksinkertaisesti pysty pureutumaan. Toivon myös saavani eväitä ilta- ja viikonloppupainotteista työskentelyä varten ensi syksylle.

Suomen Medisiinariliiton puheenjohtaja uskoo, että kandeissa on huimia eroja.

- Eroja on sekä yksittäisten kandien kesken että eri tiedekunnissa opiskelleiden kesken. Työnantajien on hyvä muistaa, että tiedekuntien opetussuunnitelmat ovat hyvin erilaiset ja antavat kandeille hyvinkin erilaiset lähtökohdat lähteä erilaisiin työpaikkoihin. Omaan kandiin kannattaa siis tutustua, Saarinen muistuttaa.

- Toivoisin, että viransijaisuussuositus otettaisiin työpaikoilla vastaan avoimesti ja ennakkoluulottomasti. Tarkoituksena ei ole sanella työnantajille miten kandeja pitää kohdella, vaan aktivoida työnantaja miettimään realistisesti, miten lääketieteen opiskelija otetaan lääkäriä paikkaamaan ilman että potilaiden oikeus hyvään hoitoon vaarantuu. Tarkoituksena ei myöskään missään nimessä ole vaikeuttaa kandien töihin menoa vaan päinvastoin, Saarinen painottaa.

Medisiinareille mutkaton keskusteluyhteys vanhempiin kollegoihin on merkityksellinen.

- On arvokasta huomata, että lääkärit osaavat ja haluavat luottaa opiskelijoiden arvostelukykyyn. Ja aivan erityisen hienoa on, jos työnantaja opettaa nuorta työntekijää aktiivisesti. Kandien keskuudessa kiertää ylistyskertomuksia työpaikoista, joissa on opittu eniten ja saatu reilua kohtelua. Näihin myös totta kai halutaan töihin, Saarinen myöntää.