Lääkäriliiton valtuuskunnan vaalissa valittiin jälleen 60 valtuutettua joulukuun alusta 2006 alkavaksi kolmivuotiskaudeksi. Vaalin tulos on selvillä, mutta suurena kysymyksenä jäi jäljelle matala äänestysprosentti. Äänestysaktiivisuus on hiipunut jo kolmissa peräkkäisissä vaaleissa vuoden 1997 korkeasta 64,3 prosentista nykyiseen 47,6 prosenttiin. Jopa vaaleissa äänioikeuttaan käyttäneiden määrä on pudonnut jokaisena vaalivuonna, vaikka samanaikaisesti liiton jäsenmäärä on kasvanut yli 3 000:lla. Lämmin kiitos kuuluu kaikille, jotka käyttivät äänioikeuttaan.

Mitä on tapahtunut? Miksi liiton toiminta ja päätöstenteon korkeimman edustajiston valinta ei kiinnosta? Ovatko lääkärien asiat riittävän hyvin? Onko trendi yleinen ja heijastuu ylilyöntinä myös omissa vaaleissamme? Yksi merkittävä syy saattaa olla se, ettei liitto ole tehdyistä suunnitelmista huolimatta kyennyt jalkautumaan tutuksi, visioita tuottavaksi ja jäseniä kuuntelevaksi.

Liiton strategiasuunnitelmissa on ollut jo vuosia aktiivinen osallistuminen ja avoimuus. Kun luemme liiton tiedotteita ja mietimme luottamushenkilöiden esiintymisen hyödyntämistä, niin asiat ovat jääneet ilmeisen puolitiehen. On helppoa ajatella, että liiton jäsenen läheisyys itse liittoaan kohtaan syvenee vain, jos jäsen tuntee aihekentän ja tietää voivansa aidosti vaikuttaa asioihin ja niiden valmisteluun.

Vaikka keskeneräisistä asioista on usein mahdoton raportoida, niin esim. hallituksen ja valtuuskunnan käymistä keskusteluista voi varmasti jakaa enemmän tietoa. Samoin asioista, joiden tiedämme olevan uhkakuvina lähitulevaisuudessa. Vuonna 1997 oli avoin ja laaja tyytymättömyys moniin virkaehtosopimuksessa määriteltyihin asioihin. Nyt suuria ratkaistavia asioita ovat eml-kysymys, päivystys ja työaikalaki, tietyt peruspalkka-asiat, omalääkäritoiminnan kapeikot jne.

Onko niin, ettei liiton jäsen ole nähnyt asioita nyt yhtä tärkeinä kuin vuonna 1997 nähtiin yleinen peruspalkkojen jälkeenjääneisyys? Kuitenkin liiton hallituksessa ja valtuuskunnassa työskentelevät näkevät nämä asiat erittäin suurina ja merkittävinä kysymyksinä. Ongelmien ratkaisut tehdään uuden valtuuskunnan ja tulevan hallituksen parhaan ymmärryksen ja kapasiteetin mukaan. Äänestäjät ovat valinneet vastuun kantajat, jotka varmasti hyvällä yhteistyöllä suoriutuvat tehtävistään.

Vaalin aikana käytiin keskustelua siitä, mitä tapahtuisi jos valtuuskuntaan valittaisiin suoraan kunkin vaalirenkaan (SELY, NLY ja GPF) eniten ääniä saaneet. Nythän vaalitapa on suhteellinen, jolloin vaalirenkaan sisällä valitaan ensin eniten ääniä saaneen vaaliliiton korkeimman äänimäärän saanut jne. Nyt käydyn vaalin kohdalla muutokset olisivat olleet melko vähäisiä - SELY:ssä yksi valtuutettu olisi vaihtunut, NLY:ssä neljä ja GPF:ssä ei kukaan. Tällainen vaalitavan muutos vähentäisi todennäköisesti ehdokkaiden määrää, koska ainoastaan korkeat henkilökohtaiset äänimäärät saaneet pääsisivät valtuuskuntaan.

Nykyinen valtuuskunnan vaalitapa mahdollistaa suuren ehdokasjoukon. Näin ehdokkaat omalla aktiivisella työllään jalkauttavat lääkäriliiton toimintaa kentällä. Ensi vaalin aikana tullaan varmasti hyödyntämään nykyistä enemmän Lääkäriliiton panostusta vaalin toimittamiseen, paikallisten tilaisuuksien järjestämiseen, poleemisten kirjoitusten teettämiseen jne. Mielenkiintoista on myös nähdä, minkälaisia analyysejä vaalikoneen vastauksista voidaan tehdä. Pitääkö vielä luoda aktiivisia kauhuskenaarioita, jotta äänestäjät heräävät ja äänestävät?

Saataisiinko äänestysprosentti näin nousemaan takaisin yli 60:iin?