Valtuuskunnan vaalit ovat jälleen ohi ja tulokset tiedossa. Onnea kaikille valituille ja kiitokset myös niille, jotka olivat asettuneet ehdolle näissä vaaleissa. Vaalien kolmen suuren vaalirenkaan johtoportaissa analysoidaan varmaan tämänkin vaalin tulokset hyvin tarkasti ja ehkä opitaan jotakin myös jatkoa varten. Samoin yksittäiset ehdokkaat ja liiton jäsenet käynevät oman pohdintansa vaalien tuloksiin johtaneista tekijöistä.

Kaikkiaan äänestysaktiivisuus jäi ennätyksellisen heikoksi. Onneksi sentään yli puolet liiton äänioikeutetuista jäsenistä käytti ääntään valitessaan vaikuttajia liiton ylintä päätösvaltaa käyttävään toimielimeen. Valtuuskunnan vaalien tulos on ohjeellinen myös valittaessa paikkoja liiton hallitukseen ja valiokuntiin. Toki tärkeintä on saada pätevimmät ihmiset toimimaan liiton hyväksi, eikä aina laskea matemaattisesti kunkin vaaliorganisaation edustajakiintiöitä.

Ehdokkaiden rekrytointi tuntui olevan tänä vuonna huomattavasti vaikeampaa kuin muutamilla edellisillä kerroilla. Mistä tämä kertoo? Ovatko asiat liian hyvin vai eikö yhteisten asioiden ajaminen ole enää muodissa? Varmaan syitä nihkeään ehdokasasetteluun sekä heikkoon äänestysaktiivisuuteen on monia. Individualismi lienee nykyajan trendi ja kun omat asiat ovat kunnossa, niin aikaa ja halua muiden ongelmien ratkomiseen ja yhteisen toiminnan kehittämiseen ei tunnu riittävän. On selvää ja ymmärrettävää, että kovin monia ei edes kiinnosta asettua ehdolle valtuuskunnan vaaleissa, vaikka kuinka vakuutellaan, että läpimenon mahdollisuuksia tuskin on olemassa. Oman kannatuksensa julkinen mittauttaminen ei ole niitä mukavimpia asioita, vaikka se ehdottomasti demokratiaan, myös järjestödemokratiaan, kuuluukin.

Selvä vaalivoittaja on erikois-, sairaala- ja yksityislääkärien vaalirengas. Lieneekö tähän joukkoon patoutunut eniten tyytymättömyyttä omaan edunvalvontaansa vai olivatko vaalirenkaan kampanjointimenetelmät muuten vaan ylivoimaisia muihin verrattuna? Tuskinpa tähänkään pohdintaan on oikeaa vastausta kenelläkään.

Kuinka tästä eteenpäin? Yhdessä. Jo lakkoaikana käytetty slogan yhtenäistä lääkärikuntaa ei voi voittaa on jatkossakin voimassa. Lääkärikunta on monin tavoin heterogeeninen joukko, mutta yhteisessä ammattiliitossa on välttämätöntä yhdistää voimat koko ammattikunnan parhaaksi. Jännitteitä eri lääkäriryhmien välillä on varmasti jatkossakin. Vastakkain voivat olla terveyskeskuslääkärit ja sairaalalääkärit, erikoistuvat ja erikoislääkärit, kuntasektorin lääkärit ja privaattilääkärit, operatiivisten alojen ja konservatiivisten alojen lääkärit ja niin edelleen. Muutokset terveydenhuollon rakenteissa ja suunnitellut terveyspoliittiset uudistukset, esimerkiksi hoitotakuu, nostattavat varmasti kirpakkaa keskustelua lääkärikunnassa. Siksi onkin välttämätöntä, että uudet valtuutetut ja muutkin liitossa toimivat luottamushenkilöt puhaltavat yhteen hiileen ja toimivat koko profession parhaaksi. Ajoittaisista ristiriidoista huolimatta tällainen ratkaisu lienee aina löydettävissä ja se antaa perustan koko Lääkäriliiton toiminnalle.

Vielä kerran onnea uusille valtuutetuille. Näyttäkäämme, että olemme Lääkäriliiton jäsenkunnan luottamuksen arvoisia.