Lääkäripalveluiden yksityinen tuotanto on murroksessa. Alalle on tullut uusia toimijoita, ja yritysten omistusrakenteessa tapahtunut muutoksia. Yksityisellä sektorilla voi myös työskennellä useammalla tavalla kuin ennen. Yksityislääkärit katsovat, että Suomen Lääkäriliiton tulisi reagoida muutoksiin ja panostaa nykyistä enemmän yksityissektorin edunvalvontaan.

Yksityissektorin osuus terveyspalveluiden tuottajana kasvaa. Vuonna 2004 kirjattiin 22,1 miljoonaa avohuollon lääkärissäkäyntiä, joista 6 miljoonaa tehtiin yksityissektorilla, 9,2 miljoonaa terveyskeskuksissa ja 6,9 miljoonaa erikoissairaanhoidossa. Yksityisen sektorin lääkärissäkäyntien osuus kaikissa avohuollon lääkärissäkäynneistä oli yli neljännes.

Vuodesta 1996 vuoteen 2004 yksityissektorin lääkärissäkäyntien määrä kasvoi 35 prosentilla ja erikoissairaanhoidon 21 prosentilla. Terveyskeskuslääkärikäynnit vähenivät 15 prosentilla.

Suomessa oli viime vuonna noin 16 000 työikäistä työssäkäyvää lääkäriä, joista kuntasektorilla työskenteli päätoimisesti 11 500 ja valtiolla 1 000 lääkäriä.

Yksityissektori työllisti päätoimisesti 3 600 lääkäriä, joista 1 700 piti päätoimista yksityisvastaanottoa, 740 työskenteli yksityisessä työterveyshuollossa ja 1 200 muissa tehtävissä yksityisellä sektorilla. Sivutoimista yksityisvastaanottoa piti viime vuonna 4 234 lääkäriä.

- Puolet suomalaisista työikäisistä työssäkäyvistä lääkäreistä työskentelee tavalla tai toisella yksityissektorilla, Lääkäriliiton yksityissektorin valiokunnan puheenjohtaja

Marjut Laurikka-Routti

tiivistää.

Muutoksen tulee näkyä edunvalvonnassa

Pääomasijoittajien mukaantulo lääkäripalveluyrityksiin, alan kasvu ja omistuksen muutokset johtivat siihen, että Lääkärikeskusten yhdistys (LKY) uudisti sääntönsä ja vaihtoi nimensä Lääkäripalveluyritysten yhdistykseksi (LPY) vuoden 2005 alussa.

- Edunvalvonnallisesti organisaatio muutti luonnettaan. Se toimi aiemmin Lääkäriliiton sateenvarjon alla. Nyt yhdistyksellä on oma toiminnanjohtaja, ja sen hallituksen varsinaisista jäsenistä enemmistö on ekonomeja, Suomen Lääkäriliitossa yksityissektorin valiokunnassa istuva

Timo Juvakoski

sanoo.

Hän katsoo, että yksityissektorin kasvun tulisi näkyä myös Suomen Lääkäriliiton edunvalvonnassa. Samaa mieltä on yksityissektorin valiokunnan puheenjohtaja Marjut Laurikka-Routti. Molemmat ovat toimineet yksityissektorilla 1980-luvun alkupuolelta lähtien, päätoimisina toistakymmentä vuotta.

- Lääkäreitä työskentelee yksityisellä puolella aiempaa enemmän, ja tapoja työskennellä on enemmän kuin aiemmin. Edunvalvonnallisia tarpeita lisää kuntien terveyspalveluostojen laajeneminen. Katsomme, että myös liiton yksityissektorin edunvalvontaan käyttämien resurssien on kasvettava, Marjut Laurikka-Routti toteaa.

Strategia käytäntöön

Yksityissektorin edunvalvonta on liiton edunvalvonnan ensi vuoden toimintasuunnitelmassa esillä aiempaa korostuneemmin. Pohjana on Lääkäriliitossa keväällä 2007 valmistunut yksityissektorin strategia. Strategiatyöryhmää vetänyt Juvakoski sanoo yksityislääkäreillä olevan paljon odotuksia liittoa kohtaan.

- Jos liitto halua pysyä ajassa mukana, sen tulee muuttua edunvalvontaorganisaatiosta tukiorganisaatioksi. Tämä johtuu siitä, että lääkäriyrittäjiä tulee yhä enemmän, ja heidän tarpeensa ovat erilaiset kuin palkansaajien. Liiton tehtävä on saada lääkärit ymmärtämään yrittäjäriskinsä ja sen vaatima toimintatapa. Tähän tarvitaan tiedonkeruuta, koulutusta ja ohjeistusta, Juvakoski katsoo.

Laurikka-Routti pitää ensi vuoden tärkeimpinä toimenpiteinä yksityislääkärikyselyä, liiton nettitiedottamisen suuntaamista myös yksityissektorille, Lääkäriliiton yksityissektorin nettisivuston ja Etsi lääkäri -palvelun parantamista sekä yksityislääkäreille järjestettävää yel-, markkinointi- ja verokoulutusta. Juvakoski lisää listaan yksityislääkäreiden ongelmiin perehtyneen juristivoiman lisäämisen, ja yksityissektorin kasvun huomioimisen liiton hallituspaikkoja jaettaessa: kaksi paikkaa ei riitä.

Hän toivoo liitolta avoimempaa terveyspoliittista linjanvetoa.

- Puheenjohtajan ja toiminnanjohtajan suulla on kuultu visioita terveydenhuollon rakenteiden kehittymisestä. Viestiä pitäisi rummuttaa entistä kuuluvammin.

Hänen mukaansa pitäisi uskaltaa sanoa selkeämmin, että voimasuhteet ovat vaihtumassa yksityisen sektorin eduksi. Muina pohtimisen arvoisina asioina Juvakoski pitää yksityisen palvelutuotannon muotojen ja omistusrakenteen kehitystä, muiden maiden mallien analysointia ja vanhustenhuollon tukevien järjestelyiden vaikutusta lääkäripalveluiden kysyntään.

- Kiinnostavaa esimerkiksi on, miten työvoimaa vuokraavien yritysten toiminta muuttuu.

Hän ja Marjut Laurikka-Routti uskovat, että liitto ottaa haasteet tosissaan.

- Jos jumiudutaan perinteisiin, uhkana on, että erityisesti nuoret lääkärit eivät enää pidä liittoon kuulumista tärkeänä. Moni erikoisalayhdistys on jo jakautunut kahdeksi yhdistykseksi, joista toiseen kuuluvat yksityisen, toiseen julkisen alan toimijat, Laurikka-Routti kiteyttää.

Lääkäri ei miellä yrittäjyyttään

Lääkäri voi toimia suhteessa lääkäripalveluyritykseen ammatinharjoittajana tai olla siihen työsuhteessa. Hän voi myös olla niin sanotussa osakkuusyhtiössä osakkeen omistajana joko suoraan tai omistamansa holding-yhtiön kautta. Hän voi myös perustaa kokonaan oman yrityksen, joka on muodoltaan joko osakeyhtiö, avoin yhtiö tai kommandiittiyhtiö.

Suomen Lääkäriliiton vuoden 2007 Lääkärikyselyn mukaan yksityislääkäreistä valtaosa, 73 prosenttia, työskentelee ammatinharjoittajina, 15 prosenttia työsuhteessa ammatinharjoittamisyhtiöön, kuusi prosenttia työsuhteisina ja kuusi prosenttia muulla tavalla. Työsuhteisten työnantajia ovat lääkäripalveluyritykset, lääketeollisuus ja muut yksityiset yritykset. Vuokralääkäreitä on koko joukosta seitsemän prosenttia.

- Olennaista on, että tietää oikeutensa ja velvollisuutensa. Jos on yrittäjä, pitää ymmärtää se ja toimia asian vaatimalla tavalla, Juvakoski korostaa.

Hänen mukaansa on tyypillistä, että ammatinharjoittajana lääkäripalveluyrityksen suojissa toimiva lääkäri ei ymmärrä olevansa yrittäjä. Liiketoiminnan kannalta seuraukset voivat olla tuhoisat.

- Kärjistäen asian voi ilmaista niin, että lääkäripalveluyrityksen edun mukaista on saattaa ammatinharjoittaja työntekijän asemaan sitouttamalla hänet niin, että hän ei kovin helposti lähde muualle. Jos tähän suostuu, menettää yrittäjänvapautensa.

Mahdollisimman paljon omia potilaita

Lääkäripalveluyritykset tarjoavat ammatinharjoittajille usein sopimusta, jossa lääkäri maksaa lääkäripalveluyritykselle muun muassa markkinointimaksun sisältävää könttävuokraa. Vastineeksi lääkäri saa talolta vastaanottotilat, tarvikkeet, avustavan henkilökunnan ja potilaita.

- Tämä on lääkärille epäedullinen malli, sillä yrittäjänä hänen pitää olla tietoinen kulurakenteestaan.

- Se, että lääkäripalvelukeskus markkinoi palveluita, on myös toisesta näkökulmasta tuhoisaa: potilaat tulevat katto-organisaation, eivät lääkärin asiakkaiksi. Kun talo säätelee, mille lääkärille potilas menee, se säätelee lääkäreiden tulonmuodostusta. Lääkärin edun mukaista on ehdottomasti se, että hänellä käy mahdollisimman paljon omia potilaita, Juvakoski tiivistää.

Myös Laurikka-Routti kehottaa kollegoita valppauteen yrittäjävapauden säilyttämiseksi.

- Usein kuulee, että lääkäripalveluyritys pyrkii vuokran lisäksi määräämään myös ammatinharjoittajan potilailta perimän taksan suuruuden ja rajoittamaan hänen työskentelyään muissa yrityksissä. Tällöin ollaan hyvin lähellä työsuhdetta.

Rekisterinpitäjällä on väliä

Juvakosken mukaan useimmat lääkäreiden ja lääkäripalveluyritysten väliset kiistat juontavat juurensa kysymykseen siitä, kenen potilaasta on kyse: lääkärin vaiko lääkäripalveluyrityksen. Tästä on kyse myös, kun keskustellaan siitä, kuka ylläpitää potilasrekistereitä.

- Tässä asiassa intressit eroavat. Lääkäripalveluyritykset haluavat, että potilastiedot ovat kaikille avoimissa isoissa tietokannoissa. Lääkärin edun mukaista on, että rekisterit ovat lääkärikohtaisia, jolloin oman potilaskunnan ylläpitäminen on helpompaa, Marjut Laurikka-Routti sanoo.

Lääkärillä on lääkärikeskuksesta toiseen siirtyessään oikeus saada potilaidensa tiedot mukaansa. Juvakoski kuitenkin korostaa oman rekisterin tärkeyttä liiketoiminnan kehittämisen välineenä.

- Omasta rekisteristä voi tulevaisuudessa olla etua esimerkiksi liiketoiminnasta luovuttaessa. Tällä hetkellä lääkäri ei Suomessa saa myydä potilasrekisteriä jatkajalleen. Toivoa sopii, että sukupolvenvaihdokset tulevat tälläkin alalla mahdollisiksi.

Koulutus on jatkuva prosessi

Yrittäjyyskoulutus on Suomessa tapahtunut perinteisesti kantapään kautta. Vaihtoehtona ovat esimerkiksi Lääkäriliiton omistaman Fennomedin järjestämät yrittäjyyskurssit, joilla käy vuosittain sata lääkäriä. Juvakosken mukaan tämä ei riitä.

- Yrittäjäkoulutuksen tulee olla jatkuva prosessi, sillä lainsäädäntö ja verotuskäytännöt muuttuvat. Ei riitä, että on käyty yksi kurssi kymmenen vuotta sitten, kun praktiikka pistettiin pystyyn, Juvakoski sanoo.

Hänen mukaansa niin yrittäjäkoulutuksen kuin muunkin yrittäjinä toimivien lääkäreiden tarvitseman koulutuksen kohdalla nousee esiin sama kysymys: kuka kouluttaa?

- Ammatinharjoittaja vastaa itse täydennyskoulutuksestaan. Kannattaa miettiä, kenen järjestämille kursseille menee. Kouluttajina ovat usein lääkäripalveluyritykset ja lääketeollisuuden yritykset, mikä ei ole välttämättä hyvä asia, Juvakoski sanoo.

Lääkärikeskuksilla on velvollisuus järjestää ja maksaa ammatillinen täydennyskoulutus työsuhteessa oleville lääkäreilleen. Laurikka-Routin mukaan lääkärit eivät välttämättä ole oikeudestaan tietoisia, eivätkä kaikki lääkäripalveluyritykset järjestä koulutuksia.