Yliopistosektorin työryhmä keräsi vuoden aikana runsaasti ­toimenpide-ehdotuksia, joilla syvennetään yhteistyötä Lääkäriliiton ja yliopistoissa toimivien lääkärien välillä.

Yliopistosektorin edunvalvonnallisen työryhmän tehtävänä on ollut kartoittaa yliopistoissa työskentelevien lääkärien tilannetta. Minkälaisia ongelmia ilmenee? Miten edunvalvontaa tulisi hoitaa ja kehittää?

Työryhmässä on ollut jokaisesta yliopistokaupungista vähintään yksi osanottaja ja opiskelijaedustaja. Lääkäriliitosta mukana ovat olleet neuvottelujohtaja Laura Lindholm ja lakimies Katja Aho. Puheenjohtajana on toiminut hallituksen jäsen Kari-Pekka Martimo.

– Saimme mukaan innostuneita ja motivoituneita jäseniä. Työryhmä työskenteli tehokkaasti kartoittaen nykyhaasteita, järjestämällä kuulemistilaisuuksia ja keskustelemalla aktiivisesti eri aiheista, kuvaa Laura Lindholm.

Noin vuoden toiminut työryhmä kokoontui yhteensä kolmetoista kertaa. Kokouksissa on kuultu eri tahojen asiantuntijoita, kuten Hammaslääkäriliiton, Eläinlääkäriliiton, Tieteentekijöiden liiton, Professoriliiton ja Medisiinariliiton edustajia.

Enemmän aktiivisuutta

Yliopistojen heikentynyt taloudellinen tilanne heijastui myös työryhmän keskusteluihin.

– Kustannuksia on lähdetty karsimaan vähentämällä henkilökuntaa, mukaan lukien kollegoita, mikä osaltaan lisääntyneiden sisäänottomäärien kanssa johtaa muun muassa opetusryhmien koon suurentumiseen. Tästä opiskelijat itsekin ovat jo huolissaan. Onneksi työryhmässämme on jäseninä pitkän linjan yliopistouran tehneitä kollegoita, joilla oli sekä kokemusta että näkemystä siitä, mitä on tapahtumassa, Kari-Pekka Martimo kertoo.

Yksi heistä on keuhkosairauksien kliininen opettaja (vt) Eeva-Maija Nieminen Helsingin yliopistosta ja Hyksistä. Lääkäriliiton ja työryhmän järjestämät niin sanotut opekahvit pidettiin yliopistolla juuri siinä vaiheessa, kun yt-neuvottelut olivat alkaneet.

– Kaikilla oli epämiellyttävä fiilis siitä, kuka saa pitää paikkansa ja miten opetus järjestetään. Keskustelu kävi vilkkaana. Jonkin verran esitettiin kritiikkiä Lääkäriliittoa kohtaan, miten se on unohtanut jäsenet yliopistossa. Tämä on osittain myös yliopistolaisten omaa syytä, koska edunvalvontaa ei pidetä niin tärkeänä, Nieminen kertoo.

Hän penää enemmän aktiivisuutta yliopisto-opettajilta, koska asioita ei ajeta automaattisesti.

– Olen itse edunvalvonnasta kiinnostunut ja olen ollut Hyksin puolella aktiivisesti mukana luottamusmiestoiminnassa. Olen myös yrittänyt puhua lääkäriopettajien edunvalvonnan puolesta yliopistolla ja pidän tämän työryhmän toimintaa tärkeänä.

Raskas yt-prosessi

Helsingissä yt-prosessi oli erittäin raskas. Nieminen kertoo, että meneillään on iso curriculum-uudistus, mikä aiheuttaa paljon päällekkäisiä kursseja.

Opettajien määrä on vähentynyt mutta opiskelijoiden lisääntynyt.

– Tukihenkilöstöä, esimerkiksi opetuskoordinaattoreita, on karsittu myös. Jäljelle jääneillä on iso työ suunnitella lukujärjestyksiä ja opetuksia, Nieminen sanoo.

Hän pohtii myös, miten paljon yliopistojen toimintaan vaikuttaa yt-neuvotteluiden aikainen synkkä tulevaisuudenkuva.

– Miten käy rankkaukselle? Helsingin yliopisto on listattu kansainvälisesti hyvin korkealle. Tuntuu että johto ei ole ottanut näitä irtisanomia tarpeeksi vakavasti. Lääkkeeksi resurssipulaan ehdotetaan lisää verkko-opetusta ja digitaalisen ympäristön hyödyntämistä. Ne eivät riitä, kun opetetaan kliinistä lääkärin työtä.

Niemisen mielestä liitto voi tuoda edunvalvontaa lähemmäs yliopistoja ja yliopistosektorilta edustajia voi tulla enemmän liiton toimintaan, kuten hallitukseen, valtuuskuntaan ja alueellisiin valiokuntiin.

Toinen seikka on saada nuoret lääkärit innostumaan edunvalvonnasta.

– Nuoria ei niinkään tunnu kiinnostavan nämä asiat. He ovat kyllä tuoneet epäkohtia esille, mutta jostain syystä osallistuminen jää vähäiseksi. Toisaalta nuoret kollegat ovat siinä vaiheessa, että eivät uskalla pitää puoliaan, koska ovat riippuvaisia esimiehistään.

Yhteydenpitoa lisää

Vuoden aikana syvennettiin yhteydenpitoa yliopistojen kanssa muun muassa järjestämällä aiemmin mainittuja opekahveja.

– Tällaista toimintaa jatketaan toivottavasti samalla, kun yritetään saada myös yliopistosektorille lääkäriluottamusmiehiä. Tämä on tärkeää paikallisen edunvalvonnan lisäksi myös siksi, että Lääkäriliitossa pystyttäisiin jatkossa paremmin ajan tasalla, mitä yliopistosektorilla tapahtuu. Muun muassa nämä ehdotukset sisältyvät Lääkäriliiton hallitukselle lokakuussa jätettävään työryhmän loppuraporttiin, Martimo kertoo.

Toimenpide-ehdotukset, joita ruvetaan työstämään:

Liitto nimeää yhteyshenkilöt, jotka perehtyvät yliopistosektorin edunvalvonnallisiin haasteisiin.

Liiton ja yliopistojen tapaamisissa käsitellään myös edunvalvonnallisia asioita.

Liitto järjestää säännöllisesti jokaisessa yliopistossa keskustelutilaisuuden 1–2 vuoden välein.

Lääkärikartellin jäsenliittojen ja Professoriliiton kanssa tehdään yhteistyötä.

Lääkärikartellin jäsenyys JUKOn yliopistosektorin jäsenkunnassa säilytetään.

Yliopistotyönantajien toimintaa ja sen lainmukaisuutta seurataan aktiivisesti. JUKOn kanssa tehdään tiivistä yhteistyötä.

Liitto suosittelee, että yliopistoissa pidetään esillä työehtosopimuksen ja työlainsäädännön velvoitteita.

Yliopistolla työskenteleviä lääkäreitä kannustetaan ryhtymään luottamusmiehiksi.

Edunvalvontajaokseen pyritään saamaan viestinviejä.

Yliopistosektoria koskevaa tutkimustietoa kerätään ja sitä käsitellään vuosittain lääkärien keskustelutilaisuuksissa.

Liitto lisää tiedottamista yliopistosektorista.

Piiriylilääkäreitä kehotetaan pitämään aktiivisesti yhteyttä oman alueensa yliopistoihin ja niissä työskenteleviin lääkäreihin.