Yksi kansa, kaksi maailmaa

Vuoden 2006 Finlandia-palkinnon saanut Kjell Westö (s. 1961) haastaa kirjallaan Missä kuljimme kerran kansallisiksi ikoneiksi muodostuneet Väinön Linnan (1920-1992) teokset debattiin kansakunnan historiasta. Ilmestyessään Tuntematon sotilas aiheutti kritiikkiä kansankuvauksen brutalisoinnista, Suomen pelastaneet sankarisotilaat kiroilivat, purnasivat ja joivat viinaa sopimattomalla tavalla. Kansa tietysti rakastui kirjaan ja siitä myöhemmin tehtyyn elokuvaan. Pohjantähti-trilogian valmistuttua reilut kymmenen vuotta myöhemmin Väinö Linna sai osakseen suitsutusta kansakunnan yhdistäjänä ja kansalaissodan haavojen umpeuttajana. Uudella vuosituhannella Kjell Westö kommentoi osin samoja aikoja ja aiheita täysin erilaisesta näkökulmasta, mutta samalla inhimillisyydellä; historiaa käydään läpi ketään varsinaisesti tuomitsematta.

Juha T. Laine

Sikiö kolmiulotteisesti

Kyseessä on oppikirja kolmiulotteisesta ultraäänestä (UÄ) (staattinen 3D-UÄ-kuva ja liikkuva 4D-UÄ-kuva) sikiödiagnostiikassa. Päätoimittaja, prof. A. Kurjak Kroatiasta on eräs kuuluisimmista "ultraääniguruista". Hänen apunaan on ollut tri G. Azumendi Espanjasta ja kaikkiaan 33 kirjoittajaa eri puolilta maailmaa. Tavoite on siten saada kolmiulotteiseen ultraääneen liittyvä asiantuntemus mahdollisimman laajasti esiin ja yksiin kansiin. Prof. Timor-Tristch onkin todennut napakasti: "4D-ultrascan is here to stay".

Tapio Kurki

Muistelmia neurofysiologian kehityksestä

Heikki Lang on maamme ensimmäinen kliinisen neurofysiologian professori, joka nyt emerituksena on koonnut muistelmia neurofysiologian kehityksestä Suomessa. Jäljet alkavat Institutum Physiologicumista Helsingin Siltavuorelta, jossa suomalaisen aivofysiologian tutkimuksen maailmanmaineelle loivat pohjan Robert Tigerstedt, Yrjö Reenpää, Alvar Wilska sekä monet muut. Kliinisen neurofysiologian perustutkimuksemme arvostusta kuvaa Ragnar Granitin Nobelin palkinto, jonka hän sai Suomessa tekemästään elektroretinografian tutkimuksesta, ja professori Riitta Harin nimittäminen Yhdysvaltojen Kansallisen Tiedeakatemian ulkomaiseksi jäseneksi magnetoenkefalografian tutkimuksensa ansioista.

Ville Jäntti

Uusi kirja lapsiperheille

Tuskin maailmassa on toista yhtä tiedonjanoista ryhmää kuin pienten lasten vanhemmat, erityisesti esikoisen syntymän jälkeen. Jokainen äiti ja isä pohtii jossakin vaiheessa, onko lapsen kehitys normaalia. Kuuluuko sen nyt tehdä noin? Meneekö se rikki, kun se itkee? Tätä loputonta tiedonjanoa tyydyttämään on Duodecimilta ilmestynyt uutuus, Lapsiperheen oma kirja - terveys syntymästä kouluikään. Esipuheessa kirjoittaja, Elina Hermanson, kolmen lapsen äiti ja lastentautien erikoislääkäri, kertoo "koonneensa kirjan, jollaista olisi itse kaivannut nuorena vanhempana".

Silja Kosola

Pamfletti psykologian ylivallasta

Ensin puhuttiin medikalisaatiosta, elämän lääketieteellistymisestä. Seuraava kritiikin kohde oli genetisaatio, elämän ilmiöiden palauttaminen geneettisiin selityksiin. Nyt kriittisen keskustelun aiheeksi on noussut yhteiskunnan ja elämän psykologisoituminen. Ilmiötä tarkastellaan Helsingin Sanomien tiedetoimittajan Marko Hamilon toimittamassa kirjassa Älkää säätäkö päätänne - häiriö on todellisuudessa. Hamilo on toimittamisen lisäksi kirjoittanut suuren osan sen artikkeleista. Takakansiteksti lupaa teoksen olevan "ensimmäinen laajamittainen suomalaisista lähtökohdista kirjoitettu yhteiskunnan ylipsykologisoitumisen kritiikki".

Pekka Louhiala

Kulttuuria ja terveyssanomaa Saarijärveltä

Sanottakoon heti aluksi: maalaislääkäri Tapani Kiminkisen kirjaa oli mukava ja helppo lukea lomalla, vähän samanlaisessa järvimaisemassa kuin mistä kirjan kansikin on - arvatenkin Saarijärveltä, maalaislääkärin omalta reviiriltä, jossa hän toimii avohoitolääkärinä. Helppolukuisuutta ja mukaansatempaavuutta ylisti myös ei-lääkärilukija, jolle annoin kirjan second opinionia varten. Lukemista elävöittivät ilmeisesti vanhalla IBM:n pallokoneella (vielä maalaislääkärin aktiivikäytössä?!) tehdyt humoristiset luettelot sekä muutama maalaistohtorskan sarkastinen sarjakuvastrippi.

Timo Strandberg

Vilkaisu Hoitotyön karu todellisuus

Sairaanhoitajilla on - tai tulisi olla - kaikki ne ominaisuudet, jotka tekevät heistä lähes taruolentoja. He ovat luotettavia, huomaavaisia, empaattisia, nopeita, hyväntuulisia, kärsivällisiä ja yhteistyökykyisiä. Tämä oli kirjoittajan mielikuva sairaanhoitajasta koulutuksen alkuvaiheessa. Todellisuus osoittautui karummaksi. Sairaalalaitos oli byrokraattisen jäykkä, esimiesvaltainen ja vanhanaikainen. Työhön perehdyttäminen oli puutteellista tai olematonta. Työvuorolistoissa ei otettu huomioon yksilöllisiä toivomuksia työajoista. Näitä vääjäämättä tulee erilaisissa elämäntilanteissa. Sijaisruletti pyyhki pois ansaitut lomapäivät. Hoitajilla teetettiin töitä, jotka kuuluisivat muille ammattiryhmille; esim. kopioiden ottamiseen, potilaiden kuljetukseen, oksennusten siivoamiseen ja liinavaatevaraston täydentämiseen ei vaadita sairaanhoitajan koulutusta. Surkean palkan lisäksi hoitajien alimitoitus varsinkin raskashoitoisilla osastoilla lisää työn kuormittavuutta ja vaarantaa potilasturvallisuuden.

Maira Palosuo

Merkitysten heijastelua

Filosofinen näkökulma on ollut lisääntyvästi esillä neurotieteiden kehittyessä ja viime aikoina myös psykoterapian filosofiasta on kirjoitettu useita teoksia. Näkemykset vaihtelevat kysymyksiin siitä, onko mieli sinällään tarpeeton ontologinen oletus tai onko sillä määriteltävissä oleva rakenne. Mieli on terminä sinänsä metafora, johon voimme vain viitata toisilla metaforilla, mutta jota emme voi ottaa konkreettisesti käteemme tutkittavaksi vaikkapa sitä puristamalla. Ihmisen mieli elää metaforilla, kuten George Lakoff toteaa. Kokemustemme ymmärtämisen perusta lepää metaforissa, jotka rakentuvat lukemattomista kokemuksista ja vuorovaikutuksista fyysisten ja sosiaalisten objektien kanssa. Viittaamme abstrakteihin asioihin usein käyttämällä spatiaalisia termejä tai yksinkertaisempia arkisempia metaforia, esim. "ihmisen mieli on monimutkainen tietokone".

Jyrki Korkeila

Vaikeasti häiriintyneitä nuoria voi hoitaa

Kirjoittajat ovat kokeneita, monipuolisesti ja syvällisesti nuorten aikuisten hoitoon perehtyneitä psykiatrian ja psykoterapian ammattilaisia. He ovat julkaisseet kirjan, jonka he johdannossa suuntaavat laajalle lukijakunnalle alkaen yleislääkäreistä ja psykoterapiaopiskelijoista ja päätyen itsetuntemuksen kasvamista toivoviin maallikoihin.

Päivi Rantanen

Oikaisu: Voiko kirjalta enempää vaatia?

Suomen Lääkärilehden numerossa 24/2007 julkaistuun Contact dermatitis -kirjan arvosteluun (arvostelija: Ken Malanin) oli tekstin toimitusvaiheessa tullut virhe sivulle 2407. Alkuperäisen tekstin sana "anafylaktoidi" oli korvattu sanalla "anafylaktinen". Alkuperäinen lause kuului seuraavasti: "Epikutaanitestejä koskevassa sinänsä hyvässä osiossa on penisilliinitestauksen kohdalla syyllistytty epämääräisyyteen kun puhutaan anafylaktoidista reaktiosta kun kuitenkin tarkoitetaan immuunivälitteistä reaktiota."

Silleen jättämisen taito

Viime vuosisadan suuri filosofi Ludwig Wittgenstein (1889-1951) päätti nuoruudenteoksensa Tractatus logico-philosophicus tunnettuihin sanoihin "Mistä ei voida puhua, siitä täytyy vaieta". Saman vuosisadan toinen filosofian merkkimies Martin Heidegger (1889-1976) yritti panna paremmaksi. Pääteoksessaan Oleminen ja aika, hän puhuu intohimoisesti myös siitä, mistä ei oikeastaan voida puhua. Flirttailu natsien kanssa 1930-luvun alussa on tahrannut Heideggerin jälkimainetta, mutta se ei tietenkään romuta miehen asemaa merkittävänä filosofina.

Jorma Laitinen

Veni vidi edi

Kliininen neurofysiologi, dosentti Andreo Larsen on tunnettu Italian ja italialaisen ruoan ystävä. Niinpä on luonnollista, että hän on kirjoittanut ravintolakirjan hyvin tuntemastaan Roomasta. Oman määritelmänsä mukaan kuitenkin toisenlaisen ravintolaoppaan.

Juha Rainio

Seksuaalisuudesta neuvonta- ja terapiatyössä

Seksuaalisuus on kokonaisuudessaan erittäin hyvä kirja. Siihen on koottu eri alojen asiantuntijoiden artikkeleita, jotka ovat tieteellisesti päteviä ja informatiivisia. Vaikka olen harrastanut seksitutkimusta yli 15 vuotta, löysin teoksesta monia uusia ja mielenkiintoisia tietoja, jotka on esitetty selkeällä suomenkielellä. Toimitustyö vaikuttaa perusteelliselta, minkä ansiosta kirja on yhtenäinen kokonaisuus. Johdannossa esitetyt tavoitteet toteutuvat käsittääkseni oivallisesti.

Elina Haavio-Mannila

Läsnä ja lähellä - viisas seksuaalisuus parisuhteessa

Seksuaalisuuden toteuttaminen eri muodoissaan on keskeinen osa ihmisen hyvinvointia läpi elämän. Seksuaalielämän ongelmat heikentävät elämänlaatua ja saattavat heijastua monin eri tavoin koettuun terveyteen. Seksuaalinen haluttomuus on eräs tavallisimmista etenkin naispotilaidemme esille tuomista oireista, varsinkin gynekologisella vastaanotolla.

Merja Metsä-Heikkilä

Sarvipäisiä härkiä, taikavarpuja ja elämänportteja Poikkitieteellinen esitys naisen genitaalien historiasta ja nykypäivästä

Miksi nainen ei enää kohottele hameenhelmojaan ja paljasta häpyään saattaakseen muita häpeään, vaan häpeää itse sukuelimiään ja joutuu kestämään niihin kohdistuvia loukkauksia? Miten häpynsä paljastavasta naisesta on tullut pelkkä objekti eikä enää yhteisönsä voiman lähde? Ennen paljastettu naisen häpy sentään lepytti luonnonvoimat, ja niin pahat henget, paholaiset kuin petoeläimet pakenivat vaginan mahdin edessä.

Anne-Maria Kuopio

Kaiken se kestää, kaiken se kärsii Katsaus romanttiseen rakkauteen kaunokirjallisuudessa

Rakkaus on kirjallisuuden ikiaikainen ja kantava teema. On hyvin vaikeaa löytää kaunokirjalliseksi miellettävää tekstiä, jossa rakkaus tai romantiikka ei esiintyisi jossakin muodossa edes sivujuonteena. Toiminnallinen sotaromaani tai tekninen tieteiskirjallisuus lienevät harvoja kirjallisuuden alalajeja, jotka joskus saattavat tulla toimeen ilman romanttista sivujuonnetta. Tämä tosin toteutuu harvoin näidenkään genrejen sisällä. Myös Raamattu, kuten lähes kaikki muukin uskonnollispohjainen perimätieto ja tapaoppi, käsittelee sukupuolimoraalin lisäksi myös puolisoiden välisen tunne-elämän merkitystä. Sama sanoma on luettavissa minkä tahansa aikakauden säilyneistä teksteistä intialaisista Veda-kirjoista moderniin romaanin, eri sävyin ja näkökulmin käsiteltyinä mutta pohjimmiltaan muuttumattomana.

Juha T. Laine

Katkelmia elämästä

Kanadalainen Margaret Atwood (s. 1939) on kirjoittanut paljon ja monenlaista: kaksitoista romaania, kymmenen runokokoelmaa ja lukuisan määrän lastenkirjoja. Poikkeustila on hänen kuudes novellikokoelmansa ja sitä pidetään löyhästi omaelämäkerrallisena tai ainakin jonkinlaisena oikeiden ja keksittyjen muistojen sekoituksena. Niin tai näin, Atwood on mykistävän taitava kirjoittaja. Teksti on älykästä, tarkkaa, koskettavaa ja naurattavaa, toisin sanoen: täydellisen nautittavaa.

Tunteiden monet muodot

Siivekäs vahtikoira on vantaalaisen kirjailijan, uskontotieteilijä Terhi Utriaisen (s. 1962) toinen romaani. Se lähtee liikkeellä hitaasti, kasvaa ja syvenee sivu sivulta, kunnes on lopulta hienovireisesti kertonut paljon enemmän kuin aluksi antoi odottaa.

Oikeus rakastaa

Armas K. Baltzarin (s. 1956) esikoisteos Sadeaika on erikoinen, rosoinen kirja. Jo aihepiiri on suomalaisessa kaunokirjallisuudessa harvoin käsitelty: kahden kehitysvammaisen nuoren kielletty, mutta peräänantamaton rakkaus.

Jäljelle jää kysymys: miksi?

Veikko Huovisen (s. 1927) Pojan kuolema on paljas ja koruton kirja. Sitä ei ole kirjoittanut tuttu korpihumoristi, vaan järkyttynyt, väsynyt isä, jonka poika on hukuttautunut kotijärveen. Itsemurhaa ovat edeltäneet vuosien kamppailut alkoholin, masennuksen ja erakoitumisen kanssa.