Taulut
Istun kokouksessa noin viidentoista muun ihmisen kanssa. Puhutaan tärkeistä, koko työyhteisön tulevaisuutta koskevista asioista, mutta en pysty keskittymään. Puheenvuorot humisevat ohi korvien, koska minä vain tuijotan vastapäistä seinää. Rivi tauluja, muotokuvia tärkeistä professoreista, tuijottaa takaisin. Yksi taulu on vinossa, ei pahasti, mutta sen verran, että sille on pakko tehdä jotain. Kahden puheenvuoron välissä pyydän anteeksi, kierrän pöydän toiselle puolelle, oikaisen taulun, palaan tuolilleni ja huokaisen. Kollegat vähän naureskelevat, ja minäkin hymähtelen, "no kun se oli pikkuisen vinossa". Mutta nyt se on suorassa ja kaikki hyvin, pyydän puheenvuoron, koska minäkin olen sentään miettinyt näitä käsiteltäviä asioita.
