Mikään ei riitä elämän kilvoittelussa

Elämä on kilvoittelua. Tästä ollaan laajalti yhtä mieltä. Kamppailu alkaa lastentarhassa ja jatkuu koulussa. Se on rahan, menestyksen, vallan ja onnen perässä juoksemista, usein samanaikaisesti. Työelämässä kyynärpäät ovat ahkerassa käytössä, eikä yliopistokaan ole mikään pastoraali vaan kilpailu ja kateus läsnä sielläkin. Mutta mistä muusta kuin kuolemasta tunnistaa kilpailun päättyneen? Ennen kaikkea, mistä huomaa nousseensa palkintopallille?

Kari Enqvist

Yksityisyys, julkisuus ja luottamus

Suomalaisen yhteiskunnan omalaatuisin ilmiö tänä keväänä on liittynyt poliitikkojen parisuhdepeleihin. Mikä on poliitikolle sallittua ja julkista, tai pikemminkin: mikä saa olla salattua ja yksityistä? Kevään keskustelu, aiheena "onko seksi, seurustelu ja tekstiviestien lähettäminen yksityisasia", on monella tavalla kiinnostava. Tähän asti julkisuuden vaikuttajalle on sallittu monenlainen toiminta, kunhan isänmaan asiat on pidetty kunnossa ja Suomen etu mielessä. Ihminen, poliitikko, valtiomies ja ministeri, on nähty ikään kuin kahtena; vain julkinen on ollut merkityksellistä, yksityinen on jäänyt itselle, varjoon, kätketyksi toiminnan kentäksi.

Laura Kolbe

Yhteiskunta on olemassa ja sosiaaliluokka vaikuttaa

Luen Katriina Järvisen ja Laura Kolben kirjaa "Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa". Kaksi hyvinvointi-Suomen tytärtä, toinen kotoisin tamperelaisesta työläisperheestä, toinen helsinkiläisestä sivistyneistösuvusta, kertoo omien kokemustensa ja ikätovereidensa haastattelujen kautta, mitä yhteiskuntaluokka tarkoittaa ja merkitsee oikeassa elämässä, tilastojen tuolla puolen. Sehän merkitsee melkein kaikkea: mahdollisuuksia ja tulevaisuuden odotuksia, ruokamakua ja kulttuuritottumuksia, asumista ja matkustamista, kohtelua hammashoidon ajanvarauksessa, ruumiin hajuja ja käsityksiä siitä, miten joulu vietetään.

Marja Jylhä

Väkivaltaa, sairautta vai molempia?

Väkivalta on keskeinen kuolinsyy Suomessa, erityisesti itseen kohdistuva väkivalta. Vaikka suomalaisten itsemurhakuolleisuus on vähentynyt merkittävän kansallisen preventiotyön ansiosta, se on edelleen suurimpia Euroopassa ja koko maailmassa. Viime vuosikymmenten keskustelussa tämä ilmiö on selitetty yksilöllisenä kysymyksenä, sairauden näkökulmasta. Keskustelun ongelmana on ollut, ettei siinä ole riittävästi mietitty itsemurhan ja yhteiskunnallisten tekijöiden välistä suhdetta. Ne eivät kuitenkaan välttämättä ole vastakkaisia. Mitä valaisevaa yhteiskunnallinen näkökulma sitten voisi tuoda mukanaan? Itsemurha tilastoidaan väkivaltaisena kuolinsyynä, mutta sitä ei pysähdytä tarkastelemaan suomalaisen väkivallan ilmentymänä.

Marja-Liisa Honkasalo

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030