Herra Becketin rauhoittavaa lääkettä
Kun Samuel Beckett 60 vuoden iässä vuonna 1969 jätti saapumatta inkvisiittoriensa eteen Ruotsin Nobel Akatemiaan, korjaantui ironisella ja paradoksaalisella tavalla uskomatonta irlantilaista kirjallista lahjakkuutta - ja lahjomattomuutta - yli 40 vuotta aikaisemmin kohdannut vääryys. Sen palkinnon, jonka toinen henkinen ja konkreettinen maanpakolainen James Joyce olisi ansainnut 20-luvun odysseiastaan, jätti noutamatta henkinen, konkreettinen ja kielellinen henkipatto ja maanpakolainen Samuel Beckett. Hänellä oli jotakin tärkeämpää tekemistä Tunisiassa.
Samuel Becketissä kulminoitui ikivanha irlantilainen kirjallisen ja aatteellisen radikalismin perinne, joka ennen häntä oli pääasiassa joutunut tyytymään postuumiin tunnustukseen: rovasti Jonathan Swift ja opettaja James Joyce, välissään sukupolvien kamppailu brittiläistä hegemoniaa vastaan ja nyt…
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.
