Kansa päättäköön, kunhan minä johdan
Katsoin puolison kanssa Yhdysvaltain välivaaleja ja vastustin Trumpia. En siksi, että hän on opportunisti vallan ja rahan perässä. Vaan siksi, että hän on moraaliton opportunisti. Siinä on iso ero. Puoliso ymmärsi. Hän on seurannut urasuunnitelmiani.
Kahden puolueen järjestelmässä voi äänestää toista vastaan tutustumatta suuremmin siihen, jonka puolesta äänestää. Suomessa äänestäminen on paljon vaikeampaa, koska saman pettymyksen voi saada monella eri tavalla.
Minua vaivaa erityisesti sote. Mitä teen, jos pidän yhden puolueen terveyspolitiikasta ja toisen talouspolitiikasta – ja kolmannen poliitikoista? Äänestäisin mielelläni toimivaa terveydenhuoltoa ostamatta samalla koko puolueen muuta maailmankuvaa.
– Haluaisin äänestää sote-vaaleissa, sanoin.
– Meillähän on aluevaalit, puoliso muistutti.
Kiusallista kyllä, olin unohtanut ne kokonaan. Ehkä siksi, että aluevaaleissa ei äänestetä mistään soten kannalta merkittävästä. Haluan äänestää soten rahoituksesta, rahoitusmallista, palvelulupauksesta, laadusta ja saatavuudesta – en siitä, kuka selittää, mistä palveluita karsitaan.
Keksin mielestäni nerokkaan ratkaisun. Korvataan aluevaalit ja aluepäättäjät sote-kansanäänestyksillä. Muuallakin maailmassa kansanäänestetään yksittäisistä asioista. Päätettäisiin kerrankin kansalaisille aidosti tärkeistä asioista suoralla demokratialla. Tämä voisi palauttaa uskottavuutta ja luottamusta nykyiseen sote-teatteriin.
VM:n tuore meno- ja rakennekartoitus tarjosi valmiin asialistan: aikuisten hammashoidon rajaaminen pois hyvinvointialueiden vastuulta, lasten ja nuorten terapiatakuun kumoaminen ja varallisuuden huomioiminen vanhushoivan maksuissa. Äänestäisin näistä paljon mieluummin kuin seuraavan aluevaltuustomme kokoonpanosta.
Laadin ensimmäisen koekysymyksen.
– Saako valtio viedä mummon säästöt? Ei, puoliso vastasi.
Muotoilin kysymyksen uudelleen.
– Pitääkö veronmaksajien suojella varakkaiden perillisten perintöjä? Puoliso katsoi minua pitkään.
– Eikö sote ollut mielestäsi liian monimutkainen poliitikoille? Miten päätöksenteko muka kansalaisilta onnistuisi? Ja kuka ne kysymykset kirjoittaisi, puoliso kysyi.
Asiantuntijat tietenkin, vastasin. Kansa päättäköön suunnasta ja me asiantuntijat soten johtamisesta. Jätin sanomatta, että talousjohtaja ja minä olemme eri mieltä melkein kaikesta. Erityisesti siitä, kumpi meistä on asiantuntija.
Puoliso sulki television. Hän on joskus hyvin epädemokraattinen.
Olisin oikeasti halunnut tietää, keneltä jäisi kansanäänestyksen jälkeen hammashoito saamatta ja mitä siitä seuraisi. Olisin halunnut tietää myös sen, miten itse äänestäisin. Vaikeiden kysymysten yliyksinkertaistaminen ei tee niistä helppoja kysymyksiä.
Kansanäänestyksessä vastuu olisi kuitenkin selvä. Epäonnistuneesta päätöksestä voisi syyttää koko kansaa. Äänestäjän ei tarvitse osata johtaa terveydenhuoltoa, mutta olisi kiva edes suunnilleen tietää, mitä hänen äänellään aiotaan tehdä. Valistunut asiantuntijavalta tai suora kansanvalta olisivat kumpikin parempia kuin nykysysteemi, jossa vastuu sotesta on kätketty niin taitavasti, etteivät poliitikot löydä sitä itsekään.
Päätin lukea kaikkien puolueiden sote-ohjelmat. Halusin tietää, mitä ne tarkoittavat potilaille. Tai ennen kaikkea urahaaveilleni. Hyvinvointialuejohtajan viran jättäisin kansanäänestyksen ulkopuolelle. Rajansa kansanvallallakin.




