Kohtaaminen poliisiasemalla
Kollega Jukka Mustonen kirjoitti Seniorilääkärilehdessä 1/2024 hoitajapulan taustasyistä ja ratkaisuehdotuksista. En olisi koskaan saanut tästä tietää, ellen olisi hajamielisyyttäni sattunut poliisiaseman aulaan uusimaan vanhaksi mennyttä passia ja henkilökorttia.
Vaihdoimme ajatuksia tämänhetkisestä julkisen terveydenhuollon tilasta. Opin, että jaamme pettymyksen ja huolen kuluneen kahden vuoden aikana tapahtuneita muutoksia kohtaan.
Sain myös kuulla pitkän uran tehneen kollegan näkemyksiä hyvinvointialueiden tekemistä muutoksista suhteutettuna menneiden vuosikymmenten aikana tapahtuneisiin organisaatioiden ja työnkuvan muutoksiin.
Hoitajien työnkuva kollega Mustosen tekstissä kuvautuu synkkänä. Todellisen potilastyön tuntimäärä on tutkitusti vähentynyt noin kolmasosaan. Tilalle on tullut kirjaamista, kirjaamista, kirjaamista. Mitä useampi erillinen osio tietojärjestelmässä on, sitä useampaan paikkaan kirjaukset joutuu tekemään. Sama työ kahdesti ei enää riitä. Päivittäin sitä näen ja olen monesti sanonut, etten pystyisi samaan. Huomaankin nyt, että pystyn melkein samaan, kun kirjallinen työ vie aina vähintään 50 % viikon työajasta.
Kollega Mustonen ja varmaankin moni muu kyseenalaistaa Tampereen yliopiston hallintorakennetta, jossa hoitotiede on yhteiskuntatieteiden alaisuudessa. Minä en kyseenalaista: jos 2/3-osa hoitajan työtä menee kirjalliseen työhön, löytyy silloin kolmesta hoitajasta kaksi kokonaista byrokraattia yhtä hoitajaa kohden.
Mielestäni tämä kuvastaa tällä hetkellä sitä, mitä lääkärin ammatille vääjäämättä tulee tapahtumaan, eikä siitä olla kaukana ainakaan yleislääkärin työssä kaukana. Muistan kyllä jokaisen lisätyöksi pöydälle tuodun lippulappusen ja jokaisen lähetemenettelyn ”uudistuksen”, jonka myötä kirjallinen työmäärä lääkärillä on lisääntynyt. Yhtään ainoata kertaa en muista vuodesta 2013 alkaen, että potilastyöhön käytettävää aikaa olisi tarkoituksella lisätty.
Aika riippuu sinusta
Kiireetön vastaanotto on aina ollut maksimissaan puoli tuntia, ja siitä potilastyöhön käytettävä aika riippuu siitä, kuinka nopea olet lukemaan, kuinka paljon aikaisempia kirjauksia potilaalla on ja kuinka monta kirjallista suorituskokonaisuutta potilaan asia edellyttää. Lisäajan pyytäminen tai tupla-ajan varaaminen on silmiinpistävä poikkeus, suuri häpeä ja osoitus ammattitaidottomuudesta.
Hakiessani yliopistoon lääketieteen koulutukseen, olin naiivi. Silloin ajattelin, että kirjaaminen olisi pieni osuus työstä. Voitteko kuvitella! Halusin joskus poikasena tehdä töitä ihmisten parissa. Onneksi opin nopeasti, että juridiikka ja byrokratia lonkeroineen ovat vallanneet terveydenhuollon samoin kuin kaiken muunkin.
Byrokratian purkamisestakin on ollut kai puhetta menneinä vuosina. Ehkä silloin tiedämme, mitä on demokratia, mutta tänä päivänä emme. Valtaan valittujen täytyy pitää valtaa niin, että alamainen tuntee sen luissa ja ytimissä. Muutoinhan luultaisiin vaaleissa valittavan väkeä yksinään verotoimiston virkoihin.
Vallankäytön välineenä byrokratia on armoton piiska. Luut ja ytimet natisevat yhtälailla virtuaalisen kirjallisen työn, kuin fyysisenkin kirjallisen työn alla. Ei vapaa-ajalla tule harrastettua ainakaan kansalaisaktivismia, kun vääjäämättä muodostuvat rästit painavat niskassa yöt päivät.
Mihin tämä johtaa?
Kollega Mustonen esitti tavatessamme herättävän retorisen kysymyksen. ”Lisääkö potilasturvallisuutta todellakin se, että hoitaja viettää yli puolet työpäivästään kirjaten, poissa potilaan äärestä?” Samalla sihteerit ja laitoshuoltajat saavat lyhyttä kortta yt-neuvotteluissa. Tiedostammeko, mihin tämä kaikki johtaa?
Nyt on ainakin yksi kahdesta ja pahimmillaan kaksi kolmesta lääkäristä byrokraatin töissä samalla kun yksi tutkii ja hoitaa kolme potilasta 10 min/potilas.
Ratkaisuehdotukseni: olisiko mahdollista saada johtajaportaasta väkeä tekemään kirjaukset puolestamme? Heillä lienee siihen paremmin koulutustaustaakin ja väkeäkin pitäisi nykyään riittää.
Sihteereiden, hoitajien ja lääkäreiden lomautuksista saaduilla säästöillä voidaan sitten palkata kaikki uudelleen kalliimmalla vuokratyöfirman kautta.
Viittaan kohteliaimmin ikiaikaiseen vitsiin ”hölmöläisen” peiton jatkamisesta. Meillä sotessa on tästä nyt oma versio. Leikataan yhden sijasta kaksi palaa: ommellaan yksi päätyyn jatkoksi ja tungetaan toinen omaan suuhun, ettei vain sanoisi ääneen mitä ajattelee.
Lääketieteen lisensiaatti, joka pohtii usein asioita erikoisten, joskus myös hieman raajakipuisten rinnastusten keinoilla.




