Kommentti Suom Lääkäril 2024;79:e39924, www.laakarilehti.fi/e39924

Lääkärin tärkein työkalu

Marika Kandell

Jos minun pitäisi nimetä eniten urani aikana muuttunut asia, kärkiehdokkaana olisi hoidon linjaukset.

Kun totuttelin valkoiseen takkiin Kuopion sisätautipäivystyksessä, oli ensiapu paikka, jossa systemaattisesti alettiin ottaa kantaa potilaan elvyttämiseen tai elvyttämättä jättämiseen.

Prosessi meni näin: jos, ja tuohon aikaan lähes poikkeuksetta kun, DNR-päätöstä ei heikon ennusteen potilaalla ollut, soitti päivystäjä anestesiologikonsultille, esitteli potilaan ja kysyi, hyötyisikö tämä tehohoidosta. Jos vastaus oli ei, DNR-päätös asetettiin.

Terveyskeskukseen sukellettuani vastuulleni lankesi kunnan vanhainkoti ja palvelutalo. Miksipä en säästäisi päivystäjien työtä ja kirjaisi DNR-päätöksiä jo täällä, mietin ja tartuin toimeen. Sitä en lainkaan kyseenalaistanut, etteivätkö hauraat laitospotilaani päivystystä käyttäisi – kehittynyt omalääkärijärjestelmä etäyhteyksineen teki vielä tuloaan ja virka-ajan ulkopuolella lääkärikontakti tarkoitti ambulanssikyytiä maanteitä pitkin.

Kolmea kirjainta pidemmälle

Elvyttämättä jättämispäätökset yleistyivät vähitellen, mutta meni vuosia ennen kuin linjaukset laajenivat kolmea kirjainta pidemmälle.

DNR-päätöksenkin juurruttaminen oli täysi työ eikä sen sisältö useinkaan ollut selvä. Vuonna 2004 tehdyssä 5 654 laitospotilasta käsittävässä tutkimuksessa todettiin DNR-päätös olevan vain 13 %:lla. (1 )

Sittemmin on ymmärretty, että yli 80-vuotiaista hoivakodeissa elvytetyistä menehtyvät kaikki. (2 ) Tiedon lisääntyminen on antanut varmuutta rajausten tekoon. Nykyisin palvelutaloihini muuttajista valtaosalla on DNR-päätös ennestään.

Ensimmäisen laajemman linjaukseni muistan tarkasti. Kesken vastaanottopäivän pienelle satakuntalaiselle terveysasemalle tuotiin palvelutalon asukas, jonka katse osoitti yläviistoon, suupieli roikkui eikä häneen saanut kontaktia. Terveysaseman lääkäriresurssi oli sinä päivänä poikkeuksellisen hyvä: meitä oli paikalla kaksi vastavalmistunutta.

“Pistä Poriin”, sanoi kollega silmät lautasina.

Epäilin potilaan menehtyvän ennen kaupungin rajan ylittämistä ja päätin soittaa keskussairaalaan kysyen, voinko jättää lähettämättä. “Pistä tänne ja kuvataan pää. Eihän siinä mitään tehdä voi, mutta ei tule jälkeenpäin sanomista.”

Vastoin saamiani ohjeita järjestin potilaan takaisin palvelutaloon niin hyvin oireenmukaisen hoidon ohjein kuin osasin ja potilas kuoli omaan sänkyynsä maantien sijaan. Seuraavan yön makasin silmät lautasina, mutta jälkeenpäin sanomista ei tullut.

Hoidon painopiste

Tänä päivänä ennakoiva hoitosuunnitelma on elämän loppuvaiheen lääkärin tärkein työkalu. Sen laatiminen alkaa jo ensikohtaamisesta ja siihen palataan yhä uudelleen sairauksien väistämättä edetessä. Suunnitelmat ovat pidentyneet ja tulleet yksityiskohtaisemmiksi, mutta myös niiden sävy on muuttunut. Enää ei keskitytä vain siihen, mitä hoidosta rajataan pois vaan painotetaan sitä, mitä hoito on. Elämänlaatu on hyvä lähtökohta keskustelun avaamiseksi. Hoito ei lopu, sen painopiste vain muuttuu.

Toisinaan sitä kuitenkin kokee olevansa kujajuoksussa. Mitä yksityiskohtaisemmiksi ennakoivat hoitosuunnitelmat ovat muuttuneet, sitä enemmän porsaanreikiä ne vaikuttavat tarjoavan. Kun aloin rajata potilaita suonensisäisten antibioottihoitojen ulkopuolelle, lähtivät lihaksensisäiset antibiootit yleistymään.

Ylihoito elämän loppuvaiheessa on edelleen kovin yleistä, meillä on tarve pelastaa ihminen. Aina se ei kuitenkaan ole kuolema, jolta ihminen pitää pelastaa.

Yksityiskohtaisuuden sijaan on pyrittävä yksiselitteisyyteen. Ennakoivaa hoitosuunnitelmaa ei tarvitse yrittää venyttää kattamaan kaikkea, sillä kaikkea ei voi kuitenkaan ennustaa. Hoidon tavoitteen pitää kuitenkin olla kirkas. Mistä juuri tämä henkilö hyötyy? Mikä on hänelle tärkeää?

Se ei vuosien aikana ole muuttunut, etteikö haurainkin joskus päivystyspalveluita tarvitsisi. Murtumia tapahtuu eikä kirurgisia kotikonsteja ole. Tällöin tärkeää on, että tieto olemassa olevasta hoitosuunnitelmasta siirtyy. Päivystyksen ei pitäisi enää olla paikka linjausten tekoon kuin sen hetkisen hoidon osalta.

Kirjoittaja on tamperelainen yrittäjä ja pitkäaikainen kahdeksan palvelutalon vastuulääkäri, jonka sydäntä lähellä on elämän laatupainotteinen hoito.

Kirjoittaja

Marika Kandell


Kirjallisuutta
1
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/15172713/
2
https://agsjournals.onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1111/jgs.16270
Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkärilehden työpaikat