Hyvinvointialueilla tehdään parhaillaan päätöksiä ensi vuoden panostuksista. Julkisessa keskustelussa pääroolissa on palveluiden saavutettavuus. Millä paikkakunnilla on tulevaisuudessakin sote-piste? Entä sote-asema?

Lähipalvelut ovat ymmärrettävästi kansalaisille tärkeitä. Lähellä oleva apu luo turvaa ja luottamusta. Palveluiden hyvä saavutettavuus on kuitenkin täydellisen toissijaista, jos sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten osaaminen on puutteellista.

Peruskoulutuksesta osaamisen täydentämiseen

Lääkärikoulutuksen kohdalla peruskoulutuksen laadusta on jo pitkään kannettu huolta kasvaneiden kurssikokojen vuoksi. Kliinisessä harjoittelussa opetusta toteutetaan yli kymmenen opiskelijan ”pienryhmissä”, ja monin paikoin riittämätön opetusresurssi mahdollistaa vain massamenetelmät pedagogisina ratkaisuina. Samanaikaisesti ulkomailla lisensiaatintutkintonsa suorittaneiden lääkäreiden määrä kasvaa räjähdysmäisesti, mikä kiistämättä lisää heterogeenisyyttä vasta laillistettujen lääkäreiden osaamistasossa.

Terveydenhuollon ammattilaisten riittävän täydennyskoulutuksen mahdollistaminen on hyvinvointialueille laissa säädetty velvollisuus. Vuonna 2024 sosiaali- ja terveysministeriö antoi sote-järjestämislakia täydentävän asetuksen sote-alan henkilöstön täydennyskoulutuksesta (Sosiaali- ja terveysministeriön asetus sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön täydennyskoulutuksesta, 57/2024). Asetuksella ei kuitenkaan ole mahdollista päästä yksityiskohtaisiin määräyksiin, vaan täydennyskoulutukseen liittyvistä käytännöistä päätetään lopulta hyvinvointialueilla.

Suosituksista viis

Lääkärijärjestöt ovat yhtenäisenä rintamana pyrkineet määrittelemään lääkärin täydennyskoulutuksen reunaehtoja. Täydennyskoulutussuosituksen mukaan jokaisen lääkärin tulisi voida osallistua toimipaikkansa ulkopuoliseen koulutukseen vähintään kymmenenä päivänä vuodessa. Kyseiseen suositukseen sitoutuu myös Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT kehottaen lääkärisopimuksen allekirjoituspöytäkirjan liitteessä paikallisia toimijoita ottamaan ”mahdollisuuksien mukaan” huomioon täydennyskoulutussuosituksen sisältö.

Suositus on kuitenkin osoittautunut voimattomaksi. Viime aikoina huolestuttavia uutisia juuri täydennyskoulutukseen liittyen on kantautunut lukuisilta alueilta. Kesällä Lääkärilehti uutisoi, että Pohde on kieltämässä ulkopuolisia koulutuksia ja virkamatkoja, mikäli ne aiheuttavat kuluja työnantajalle. Jo vuonna 2022 vain niukka enemmistö lääkäreistä koki voineensa osallistua toimipaikan ulkopuoliseen koulutukseen riittävästi (Työmarkkinatutkimus 2022).

Lyhytnäköisyydelle ei sijaa

On huolestuttava ja suorastaan absurdi ajatus, että Suomen kokoisessa maassa yhden ainoan maakunnan tai edes yhteistyöalueen piirissä kyettäisiin tarjoamaan kaikki relevantti täydennyskoulutus omin avuin. Toimipaikkakoulutus on tärkeä osaamisen täydentämisen muoto, mutta ulkopuolisen koulutuksen korvaajaksi siitä ei ole.

Pikavoittojen tavoittelu uhkaa terveyspalvelujemme laatua. Nyt on viimeinen hetki havahtua siihen, että osaava henkilöstö on se puheenaihe, jonka tulisi olla niin kansalaisten kuin päättäjienkin huulilla. Niin kauan kuin julkinen keskustelu pyörii yksinomaan sote-palveluiden saatavuuden ja saavutettavuuden ympärillä, sote-ammattilaisten täydennyskoulutus ei tule kokemaan lisäpanostuksia.

Ilman täydennyskoulutusta eivät toteudu sen paremmin lähi- kuin kaukopalvelutkaan.

Kirjoittaja on yleislääketieteeseen erikoistuva lääkäri, kansanterveystieteen kliininen opettaja ja Lääkäriliiton professiojaoksen jäsen.