Mikä ei tapas, se lihottaa
Suomessa on käynnissä sota läskiä vastaan. Se on täyskäännös siihen nähden, että samassa maassa on nähty Euroopan viimeisin nälänhätä ja aliravitsemusta oli ainakin 1960-luvulle asti.
Ehkä eläminen jatkuvasti kadon partaalla aiheutti jollain epigeneettisellä tavalla sen, että ylipaino sai meistä nopeasti ylivoimaisen otteen. Istuimme kumipyörille ja ryhdyimme tankkaamaan sisuksiimme sokeria ja rasvaa.
Emme ole tässä ainutlaatuisia, mutta ylipainossa olemme jo Euroopan kolmanneksi lihavimpia, jos lasketaan niiden osuus, joiden painoindeksi on yli 25.
Katukuvassa nähtävissä
Ryhdyin miettimään ilmiötä enemmän, kun muutama tuntemani ihminen kuvaili tilannetta Espanjassa. Ihmiset ovat siellä katukuvassa hoikempia, mutta syövät suosituksiin nähden kummallisesti. Aamulla hyvin kevyesti ja viimeisimmän aterian myöhään illalla. Sellaista rytmiä vastaan olen itse puhunut, jos painonhallinnasta on kyse.
Lisäksi espanjalaisessa ruokavaliossa on paljon lihaa, toki myös mereneläviä ja kasviksia. Juodaanpa siellä paljon oluttakin. Edelleen vanha huomio Välimeren ruokavaliosta pätee: sepelvaltimotautia siellä on vähemmän kuin meillä täällä Hyperboreassa. Pelkästään lämpö ei selittäne eroa. Maailmassa on lämpimiä alueita, joissa ylipaino on samantasoista kuin pohjoisessa.
Suomessa on tietysti valveilla olevia terveysviranomaisia ja muutosta halutaan laajalti. Makeisveroa kokeiltiin, mutta se kaatui EU-säännöksiin ja makeisten kulutus vain kasvoi. Nykyisin niitä ostetaan jo miljardilla eurolla vuodessa. Virvoitusjuomiin on laadittu kansallinen poikkeus, ja niitä verotetaan kuusiportaisella asteikolla. Makeisteollisuus on tietysti huomannut kiristyvät asenteet ja pelko arvonlisäverokannan muutoksesta johti lähes Fazerin investointipäätöksen perumiseen. Mahdollisesti poliittinen ilmapiiri osaltaan sai Pandan tekemään päätöksen suklaanvalmistuksen siirtämisestä Viroon.
Voi olla, että verotuksen kautta suomalaisia ei saada laihtumaan.
Yksilöiden taistelu
Yksilötasolla taistelua käydään tunnetusti laihdutuslääkkeiden voimalla. Kaikkia ei voida leikata, ja leikkauskaan ei aina tehoa. Puolella leikatuista paino lähtee uudelleen nousuun.
Lihavuutta ei voida juridisesti pitää sairautena, sillä seuraukset johtaisivat sairausvakuutuslain laajan soveltamisen myötä koko yhteiskunnan kaatumiseen. Sairauslomaa voitaisiin myöntää lihavuuden vuoksi, ja laihdutuslääkkeet saisivat korvattavuuden. Se loppukin, mitä hyvinvointiyhteiskunnasta on jäljellä, uppoaisi korvausten mukana. Tämän suhteen voimme toki istua käsiemme päällä ja odottaa, että lääkkeiden patentit joskus – ei niin kaukana tulevaisuudessa – raukeavat.
Mutta se Espanja. Luulisi, että se määrä suomalaisia, mitä siellä vuosittain käy, voisi siirtää jotain oppimastaan tänne pohjoiseen?
Sauna, viina ja terva olisivatkin välillä salud, vino y saciedad. Terveys, viini ja kylläisyys. Näistä ilman tuota viimeistä, eli kylläisyyttä, ei mikään painonhallinnan yritys tule onnistumaan.
Kirjoittaja on lappilainen yleislääkäri ja työterveyslääkäri sekä Kelan asiantuntijalääkäri. Kirjoittaja on myös yrittänyt parantua työhulluudesta, ja viettää aikaa perheen kanssa, ainakin sen, mitä kotieläinten hoidolta aikaa jää.




