Näiden ihmisten ikääntyminen ja siten hoivan tarve on ollut tiedossa jo vuosikymmenet.

Marttaa ottaa taas rinnasta. Ahdistaa. On ahdistanut ennenkin, mutta viimeaikaiset uutiskuvat ovat lisänneet oireen päivittäiseksi. Kotihoidon käynnit on lisätty neljään kertaan päivässä. Eivät nuo pitkään ehdi pyörähtämään, mutta sen aikaa on helpompi olla. Yöt ovat pitkiä. Lähes joka yö Martta hälyttää ambulanssin. Tehtäväkoodi 704B ja Martan osoite alkavat olla tuttuja alueen ensihoitoyksiköille. Ensihoitajat ovat mukavia, juttelevat ja mittailevat. Voisivatko jäädä kahville, pullaakin olisi pakastimessa?

Reino on viettänyt viimeisestä vuodesta kolmasosan sairaalassa, enimmäkseen muutaman päivän tai korkeintaan viikon jaksoilla. On titrattu Parkinson-lääkityksiä ja verenpainelääkityksiä. On hommattu rollaattoria ja kotiin monenlaista muuta apuvälinettä. Jalat eivät vain pidä alla, yhtäkkiä tulee huimaus ja vie. Edellisten reissujen mustelmat eivät ole vielä häipyneet, mutta taas Reino löytää itsensä lattialta. Turvapuhelimella apu paikalle, kotihoidon työntekijä ei saa kivuliasta Reinoa ylös. Ensihoito tulee kohteeseen ja toteaa lonkkamurtuman merkit. Tältä sairaalareissulta Reino ei enää palaa kotiin.

Karoliina on ollut pääosat vuorokaudestaan vuoteessa jo puoli vuotta. Vielä jokin aika sitten hänet nostettiin aamupäiväksi pyörätuoliin. Siinä oli mukavaa, sai tuijotella ikkunasta läheisen risteyksen liikennettä ja puiden lintuja. Sitten hän onnistui kaatumaan tuolista, eivätkä hoitajat enää uskalla nostaa häntä siihen. Voimat ovat huvenneet, hän on nyt täysin vuoteessa. Jumppari käy kotikäynneillä kerran viikossa, mutta eihän se riitä voimien ylläpitoon, kun pääosan ajasta Karoliina on yksin. Kotihoito käy kuudesti päivässä vaihtamassa asentoa, ettei tulisi makuuhaavoja. Yksinäistä on, kun ei enää näe edes sitä liikennettä tai lintuja.

Hilma ja Onni ovat olleet naimisissa melkein 70 vuotta. Myötä- ja vastoinkäymisissä, niin sitä luvattiin. Tuo lupaus on mielessä, kun Hilma yrittää auttaa itseään huomattavasti isompikokoista, jäykkää ja täysin muistamatonta miestään jälleen vessaan aamuyöllä. Kerrostaloasunnon vessa on aivan liian pieni heille kahdelle ja rollaattorille, mutta eipä sitä parikymmentä vuotta sitten vanhuuden päivien turvaksi keskusta-asuntoa ostaessa osattu ajatella, miten huonossa kunnossa sitä siellä vielä vaan asutaan. Hilmalla on vakava perussairaus ja hemoglobiini matalalla, lepohetket olisivat omaishoitajalle tarpeen. Intervallipaikkaa on haettu, ei vain tahdo löytyä. Sen sijaan Hilman on ajoittain pakko laittaa Onni päivystykseen, kun kummallakaan ei vain voimat riitä ja muksahtavat wc-pöntön vierelle, keittiöön tai sängyn vierelle kumpainenkin. Onni on taas vuorokauden päivystyspoliklinikalla, muutaman päivän päivystysosastolla, sitten ehkä viikon terveyskeskusosastolla, usein vielä toisella puolella maakuntaa, niin eihän Hilma sinne pääse käymään. Onni menee aina vain sekavammaksi uudessa paikassa ilman Hilmaa, ja lopulta Hilman on taas hellyttävä ottamaan Onni kotiin, vaikka tietää, että voimat eivät riitä.

Marttoja, reinoja, karoliinoja, hilmoja ja onneja on tämän maan päivystykset täynnä. Hätähuutoja heidän puolestaan on julkaistu niin mediassa ( MTV ja Yle ) kuin mielipidekirjoituksissa . Maassa on tuhansia ja taas tuhansia tehostetun palveluasumisen jonottajia. Osa heistä jonottaa kotonaan, osa jatkuvassa pyöröovessa koti-päivystys-osasto-koti, osa kokonaan tk-vuodeosastoilla, kun enää eivät kotiin kykene.

Onko ikäpommi yhtäkkiä ja äkkiarvaamatta räjähtänyt käsiin, kun vanhukset eivät enää pärjääkään kotonaan?

Koti ei ole välttämättä paras paikka

Ei yhtäkkiä ja äkkiarvaamatta. Näiden ihmisten ikääntyminen ja siten hoivan tarve on ollut tiedossa jo vuosikymmenet. Kotihoito on kehittynyt viime vuosikymmeninä kovasti ja olemme hokeneet, että koti on ihmiselle paras paikka. Ei aina ole. Koti voi olla hyvin turvaton paikka.

Puhe kotihoidon ensisijaisuudesta on sopinut myös kuntien päättäjille. Kotihoito kun on halvempaa kuin palveluasuminen. Vai onko? Entä kun kotona käydään neljä tai kuusikin kertaa vuorokaudessa? Paljonko maksaa yksi ensihoidon käynti? Päivystyskäynti? Murtunut lonkka?

Entä kun hoivapaikan jonottajat täyttävät massiivisen osan terveyskeskusvuodeosastojen paikoista? Erikoissairaanhoidon osastoilta puolestaan jonotetaan terveyskeskuspaikkaa, pahimmillaan teho-osastolta jonotetaan erikoissairaanhoidon osastollekin. Paljonko maksaa teho-osastovuorokausi hoivakotivuorokauteen verrattuna? Päivystykset pullistelevat potilaita, jotka eivät mahdu millekään osastolle. Jonotusaika päivystyksessä venyy tunneista vuorokauteen, pahimmissa paikoissa ylikin. Lisää henkilökuntaa hälytetään, taas, jotta selvitään potilasmäärästä.

Viimeinen kymmenkunta vuotta on odotettu sote-uudistusta – myös päätöksissä hoivapaikkojen rakentamisista. Kallista hoivaa ei ole kannattanut rakentaa, kun ei ole ollut tiedossa, siirtyvätkö seinät pilkkahintaan uudelle toimijalle. Osaoptimointi parhaimmillaan on toiminut: hoivan tarpeen kasvu on nähty, ikäpyramidit ovat hyvin tiedossa, mutta on ollut parempi odottaa, kun kohta maksaja vaihtuu. Sote-uudistuksen viimein tultua kuntajohtajilla on nyt kasvoillaan ironinen hymy: rakennettaisiinhan me, mutta kun lain mukaan se on nyt hyvinvointialueen velvollisuus.

Myöhässä aikataulusta

Päätökset ovat jo myöhässä, seinät ovat jo myöhässä, hoitajista on pula, kun heidät on päästetty karkaamaan muille aloille. Päivystykset ja osastot pullistelevat potilaita, joten uudet hyvinvointialueet joutuvat tekemään päätöksiä pian. Valitettavasti uuden organisaation starttaaminen ei ole niin yksinkertaista, eikä päätöksiä uusista hoivayksiköistä saada varmasti vielä vuoteen tai kahteen.

Hinnan päätösten viivästymisestä maksavat nyt vanhukset.

Hinnan maksavat myös ne päivystyspotilaat, joiden hoito kärsii ylikansoittuneissa päivystyksissä. Ruuhkaisen päivystyksen hinta on aivan liian usein ihmishenki.

Hinnan maksavat myös ne kansalaiset, joiden leikkaus joudutaan perumaan kerta toisensa jälkeen, koska vuodeosastopaikkaa leikkauksesta toipumiseen ei ole.

Olisiko se palveluasumisen rakentaminen ajallaan kuitenkin tullut halvemmaksi kuin tämä?

Kirjoittaja on ensimmäisen kauden kaupunginvaltuutettu ja tuore aluevaltuutettu, joka yli kolminkertaisti äänimääränsä kuntavaaleista aluevaaleihin – eikä taatusti hyvin näkymättömäksi jääneen poliittisen työnsä ansiosta.