"Ei hyvinvointialuejohtaja ole se, joka pelastaa alueen talouden"
Jos aluejohtajan ja poliittisen johdon suhde ei toimi, tulee vaikeuksia, sanoo väitöskirjatutkija Jari Salomaa. "Tiedän, että joillakin aluejohtajilla on kohtalaisen iso ego."
– Keski-Suomen tapauksessa oli ehkä ihan oikein ja syntyneen tilanteen kannalta viisasta, että molemmat johtajat tekivät omat johtopäätöksensä.
Hyvinvointialuejohtamisesta väitöskirjaa tekevä Jari Salomaa viittaa sanoillaan Keski-Suomen hyvinvointialueen kriisiytyneeseen tilanteeseen, jossa erosi ensin hyvinvointialuejohtaja Jan Tollet ja tästä muutaman päivän päästä aluehallituksen puheenjohtaja Maria Kaisa Aula (kesk.).
Salomaa pitää ratkaisuja oikeina, koska johtaminen ei ole yhden miehen tai naisen tehtävä vaan kahden kauppa: hyvinvointialuejohtajan ja aluehallituksen puheenjohtajan.
– Aluejohtajan ja hallituksen puheenjohtajan täytyy pystyä rakentamaan keskinäistä luottamusta ja lojaliteettia niin, että heille syntyy mekanismit käsitellä myös konflikteja ja jännitteitä tuloksellisesti – ja vielä oikea-aikaisesti ja muutkin toimijat huomioiden.
Mutta on sitä kuohunut muuallakin. Jo viime vuonna tehtävistään erosi peräti kolme hyvinvointialuejohtajaa: Jukka Lindberg Kainuusta, Minna Korkiakoski-Västi Keski-Pohjanmaalta ja Mikko Komulainen Keski-Uudeltamaalta.
Tämän vuoden alussa hanskat löi tiskiin Satakunnan hyvinvointialueen johtaja Kirsi Varhila.
Tarvitaan vahva suhde poliittiseen johtoon
Kaikissa erotapauksissa syyksi on ilmoitettu johdon ja poliittisten luottamushenkilöiden välinen luottamuspula. Tolletin kohdalla korostettiin, että tahti talouden uudistamiseen oli liian hidas.
Moni alue tekee hurjia alijäämiä ja kamppailee taloutensa tasapainottamisen kanssa. Keski-Suomen lisäksi Itä-Uusimaa ja Lappi ovat myös arviointimenettelyssä.
Voiko hyvinvointialueen johtaja siis millään voittaa tässä pelissä?
Voi, mutta se ei onnistu yksin, sanoo Salomaa.
Hyvinvointialuejohtaja onnistuu tehtävässään, jos hänellä on edellytykset rakentaa vahva yhteistyö alueen poliittisten päätöksentekijöiden kanssa. Hallituksen puheenjohtajan ja koko hallituksen lisäksi avainhenkilöitä ovat etenkin aluevaltuuston ja valtuustoryhmien puheenjohtajat.
– Hyvinvointialuejohtaja ei ole itse poliittinen toimija, mutta hänen on viisasta luoda avainhenkilöihin luonteva henkilötasoinen yhteys.
Puheenjohtaja ei voi ottaa virkajohdon tilaa
Jari Salomaa pureutuu hallintotieteisiin kuuluvassa tutkimuksessaan hyvinvointialueiden duaalijohtamiseen eli jaettuun johtajuuteen.
Hän haastatteli väitöskirjaansa varten 11 alueen hyvinvointialuejohtajia, aluehallitusten ja valtuustojen puheenjohtajia ja muuta poliittista ja virkajohtoa. Aineistossa on myös sosiaali- ja terveysministeriön johtavien virkamiesten haastatteluja.
Johtajuus on Salomaan mukaan jaettua vastuiden, toimivaltuuksien ja tehtävien näkökulmasta.
On kiinni poliittisen johdon eli etenkin hallituksen ja valtuuston taitavuudesta ja johtamistavasta, saadaanko vaikeita asioita läpi valtuustoryhmien kanssa. Eli miten asiat valmistellaan taustalla niin, että niillä on läpimenomahdollisuudet hallituksesta eteenpäin.
– Hyvinvointialuejohtajan onnistumisen edellytykset ovat olennaisesti kiinni siitä, miten aluehallituksen puheenjohtaja onnistuu tehtävässään. Jos puheenjohtaja ottaa liikaa virkajohdon tilaa, se alkaa hiertää niin politiikan kuin virkajohdon puolella. Puheenjohtajan ei myöskään kannata rakentaa puheenjohtajuuttaan puolueensa vaan ensi sijassa valtuustoryhmien kautta.
Yksi ihminen tikun nokassa ei ole reilua
Jari Salomaa sanoo, että nykyinen hallitus ja valtiovarainministeriöön siirtynyt kansallinen ohjaus ovat laittaneet alueet tiukoille johtamisen ja päätöksenteon näkökulmasta.
Lisäksi kevään vaaleissa merkittävä osa hyvinvointialueiden johdosta sai uudet esihenkilöt eli hallitusten puheenjohtajat.
– Aluekenttä hajoaa vahvasti. Meillä on onnistujia ja sitten on niitä, jotka ovat jatkuvasti pulassa. Monentasoisia ongelmia tuntuu riittävän, ja se näkyy päätöksenteon jännittyneisyydessä ja erilaissa konflikteissa alueen kuntien ja muiden sidosryhmien kanssa. Johdossa tarvitaan sitkeyttä ja poikkeuksellista neuvottelukykyä.
Salomaa ei pidä reiluna sitä, että esimerkiksi alueiden huonosta taloustilanteesta puhuttaessa tikun nokkaan nostetaan yksi ihminen.
– Ei hyvinvointialuejohtaja ole se, joka pelastaa alueen talouden. Hän tekee kyllä perusteltuja esityksiä, mutta hänen roolinsa loppuu siihen. Hän ei ole poliittinen johtaja, eikä hän voi päättää, etenevätkö hänen esityksensä puheenjohtajien kautta valtuustoon.
Johtajan täytyy olla johdettavissa
Jaettu johtaminen ei toki poista hyvinvointialuejohtajan vastuuta.
Ei myöskään riitä, että hän on tekninen asiajohtaja – tarvitaan muutakin.
Tärkeää, mutta ehkä vaikeinta on se, miten johtaja saa aluehallituksen puheenjohdon kanssa koottua eri avaintoimijat tekemään päätöksiä ja varmistamaan myös taloudellista tervehtymistä.
Ja vielä: hyvinvointialuejohtajan täytyy olla johdettavissa.
– Hänen on muistettava, että hallituksen puheenjohtaja on hänen esihenkilönsä. Tässä saattaa tulla haasteita. Tiedän, että joillakin aluejohtajilla on kohtalaisen iso ego, Salomaa nauraa.
– Toisaalta: näihin tehtäviin ei päädytä, eikä niitä hoideta ilman sellaista.
