Hoitosuositukset elävät ajassa
Käypä hoito -suositukset päivittyvät jatkuvasti ja muuttavat lääkärin työtä. Lääkärilehti selvitti, miten suositukset pysyvät ajassa kiinni ja mitä päivitykset ovat kahdella alalla merkinneet.
Lääkäriseura Duodecim on julkaissut nyt 105 Käypä hoito -suositusta. Ensi vuoden alussa julkaisuvuorossa ovat todennäköisesti suositukset kivun hoidosta ja pitkittyneestä epileptisestä kohtauksesta.
Suosituksia on niin paljon, että päivittämisiä tarvitaan jatkuvasti lisää. Nyt niitä on työn alla 30. Tänä vuonna julkaistaan ainakin yksi.
– Lisäksi saatamme julkaista muutaman pienemmän kohdennetun päivityksen, kertoo Käypä hoito -päätoimittaja Raija Sipilä Duodecimista.
Tarvetta päivityksiin arvioidaan systemaattisesti 3–5 vuoden välein. Vanhimmat suositukset, joiden päivitys olisi syytä saada käyntiin, ovat vuodelta 2018.
Keskusteluja päivitystarpeesta käydään erikoislääkäriyhdistysten ja edellisen kierroksen laatijoiden kanssa.
– Meillä on muutamissa kokonaisuuksissa, esimerkiksi diabeteksessa, sepelvaltimotaudissa ja psykiatriassa, pari kertaa vuodessa kokoontuvat neuvottelukunnat. Päivityksiä ryhdytään tekemään myös palautteiden perusteella.
Entä miten lääkärit muutoksiin suhtautuvat?
– Tietoa siitä ei ole, mutta mielestäni suositusten luonne ymmärretään hyvin ja lääkärit pitävät päivittämistä tärkeänä. Palaute koskee hyvin harvoin juuri päivittynyttä suositusta.
Suositusten noudattamisestakaan ei ole systemaattisesti tietoa.
– Laaturekisterit voisivat ja osin toimivatkin hyvänä kanavana arvioida suositusten toteutumista.
Tietoja kustannusvaikuttavuudesta
Kustannukset tulivat suosituksiin mukaan vuonna 2023.
Pohjalla on Itä-Suomen, Tampereen ja Oulun yliopistojen sekä Duodecimin Proshade-hanke, joka tuottaa yhdessä terveystaloustieteilijöiden kanssa tietoa diagnostisten toimien ja hoitojen kustannuksista. Hankkeessa on tehty muun muassa taulukoita, joissa on yksittäisen suosituksen sisältämiä, tietyissä vaiheissa käytettäviä hoitoja.
Puhutaan niin sanotuista toistensa pois sulkevista hoidoista, joita ei käytetä samaan aikaan.
– Olemme tarkastelleet niiden vaikuttavuutta ja kustannuksia. Hoitovasteen kustannus kuvaa sitä, kuinka paljon tietyssä ajassa maksetaan siitä, että yksi potilas saavuttaa hoitotavoitteen.
Taulukoita on tuotettu psoriaasin ja nivelpsoriaasin, MS-taudin ja atooppisen ekseeman hoitosuosituksiin sekä tupakka- ja nikotiiniriippuvuuden ehkäisy- ja hoitosuosituksiin.
Nivelpsoriaasin hoitoon on kehitetty taulukko, jossa lääketiedot päivittyvät samaan tahtiin kuin lääketietokannassa.
Tupakka- ja nikotiiniriippuvuuden ehkäisyssä ja hoidossa on otettu huomioon muitakin kuin lääkehoitoja. On laskettu esimerkiksi vieroitusohjauksen hintaa pohjautuen siihen, miten se toteutetaan ja kuka sen toteuttaa.
– Olemme tehneet niin ikään budjettivaikuttavuuslaskelmia. Esimerkiksi tyypin 2 diabeteksen hoitosuosituksessa on kuvattu intensiivisen elämäntapaintervention kustannuksia. Lisäksi olemme selvittäneet, mitä tietyt lääkkeet maksavat erilaisilla potilasjoukoilla.
Perheet ottaneet tyytyväisinä vastaan
Lasten ruoka-allergioiden hoitosuositus on muuttunut olennaisesti. Se suosittelee, että lieviä oireita aiheuttavia ruoka-aineita lisätään ruokavalioon pikkuhiljaa tiukan välttämisen sijaan sietokykyä vahvistamaan.
Lastentautien erikoislääkäri, lastenallergologi Susanna Salmivesi Taysin allergiakeskuksesta oli mukana päivittämässä suositusta ja on tyytyväinen tulokseen.
Hoitoa on hänen mukaansa ohjattu aiemminkin päivitetyn suosituksen suuntaan, mutta nyt on vahva tutkimusnäyttö takana. Hän on erittäin tyytyväinen, jos suositusta saadaan jalkautettua perusterveydenhuoltoon vielä nykyistä enemmän.
Salmivesi kertoo, että aiemmat välttämisruokavaliot ovat osittain tarpeettomia ja lisäksi ne voivat olla terveydelle haitallisia.
– Nykyinen tutkimustieto puoltaa ruokien varhaista käyttöönottoa vauvoilla. Ruoka-aineisiin totutellaan vähitellen pienen pienistä määristä kypsennettyinä, jos niistä tulee vain lieviä oireita.
Kun tiukkoja ruokarajoituksia ei ole ja ruoat aloitetaan varhain, lapsen sietokyky kehittyy nopeammin. Tiettyjä ruoka-aineita, kuten maitoa ja kananmunaa, voi turvallisesti syödä pieninä määrinä ja kypsennettyinä, vaikka oireita tulisikin.
– Uudessa suosituksessa on maidolle ja kananmunalle ”tikapuuohjeet”. Esimerkkien avulla kerrotaan, miten niitä voi ottaa käyttöön lievissä ruoka-allergioissa.
Perheet ovat ottaneet uuden suosituksen enimmäkseen tyytyväisinä vastaan, koska elämänlaatuun vaikuttavat tarpeettomat rajoitukset ovat vähentyneet.
Osaa on jännittänyt lieviä oireita aiheuttavan ruoan kokeilu kotona.
”Saattaa sisältää allergeenejä”-tuotteita voivat nykyisin käyttää melkein kaikki lapset. Perheiden kuormitus vähenee, koska tuoteselosteita ei tarvitse lukea niin tarkasti kuin ennen ja valikoima laajenee.
Jos ei ole saanut aiemmin vakavaa allergista reaktiota, ei adrenaliinikynää yleensä tarvitse Salmiveden mukaan kantaa mukana. Suurelle osalle riittää vara lääkkeeksi nopeavaikutteinen antihistamiini, kuten setiritsiini tai levosetiritsiini.
Ruoka-allergian tarkka diagnostiikka keskeisistä ruoista on edelleen tarpeellista erikoissairaanhoidossa tehtävillä altistustesteillä.
– Neuvoloissa ja terveyskeskuksissa voidaan tukea uusien ruoka-aineiden käyttöönottoa, jos kokeiluihin ei liity vaikeita oireita eivätkä ruoat ole yhtä keskeisiä kuin maito, kananmunat, soija ja vehnä.
Kieltä voisi korjata
Lihavuuden hoitosuosituksen lääkehoito-osuus päivitettiin viime toukokuussa. Suositus painottaa syyllistämisen välttämistä ja valmentavaa otetta.
Lihavuuslääkkeiden tulo markkinoille on suorastaan järisyttänyt lihavuuden hoidon, kuvaa naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Emilia Huvinen, joka toimii Painoklinikalla ja lääkärikeskus Aavassa. Hän on kirjoittanut kirjan Paskat geenit, joka kertoo lihavuuden uusimmasta tutkimustiedosta.
Elintapahoito muodostaa lihavuuden hoidon pohjan, mutta lääkkeillä on todella tärkeä rooli, koska kyseessä on krooninen sairaus. Biologian merkitys on siinä iso.
Hänen mukaansa saattaa olla todella suuria eroja, miten hoitosuositusta voidaan noudattaa eri hoitopaikoissa. Elintapahoitoa, pitkäaikaista tukea ja seurantaa varten ei ole välttämättä riittävästi resursseja.
Valmentava ote vastaanotolla toteutuu hänen mielestään ikään kuin astumalla alas korokkeelta. Lääkäri ei anna tietoja ylhäältä päin, vaan tarkastelee tilannetta potilaan näkökulmasta yhdessä hänen kanssaan.
– Kenenkään ei tarvitse kuulla, että sinun painoindeksisi on 35. Tiedätkö, että olet lihava? Ei pitäisi koskaan puhua potilaalle näin. Se ei auta eteenpäin.
Huvinen aloittaa keskustelun kysymällä ”onko painossasi tapahtunut muutoksia viime aikoina”. Kysymys on hyvä siinäkin mielessä, että ensi tapaamisella ei voi tietää, missä vaiheessa potilas on painonhallinnan tiellä. Onko hän jo tehnyt muutoksia ja paino on ehkä pudonnut kymmenen kiloa lähtötilanteeseen verrattuna?
– Potilas saattaa vastata, että olen aina ollut tällainen läski. Siitä on lääkärin helppo jatkaa, että oletko koskaan saanut tukea painonhallintaan.
Käypä hoito -suosituksen lääkäriversion kieli on Huvisen mielestä vähän vanhanaikaista. Siinä käytetään ilmaisuja, joita nykyään halutaan erityisesti välttää.
– Maailmalla puhutaan, että pitäisi käyttää kieltä, joka on englanniksi people first language. Se kääntyy hieman huonosti suomeksi.
Hän korostaa, ettei nykyään puhuta lihavista henkilöistä, koska lihavuus ei määritä ihmistä.
Parempi kuvaus olisi henkilö, jolla on ylipainoa tai lihavuutta. Kansainvälisissä lihavuustutkijoiden kokouksissa käytetään ilmaisua people living with obesity.
Käypä hoidon potilasversio on hänestä joiltakin osin myös ongelmallinen. Siinä todetaan heti alussa lihavuuden syyksi, että henkilö liikkuu liian vähän ja syö liikaa. Tämä voi lisätä lihavuuden stigmaa.
Nykykäsitys on, että lihavuus on monitekijäinen krooninen sairaus, johon vaikuttavat geeniperimä ja ympäristö.
Huvinen uskoo, ettei seuraavassa Käypä hoito -suosituksessa puhuta sairaalloisen lihavista ihmisistä tai vaikeasti lihavista nuorista.
– Lihavuudesta ja siihen vaikuttavista asioista tulee jatkuvasti uutta tutkimustietoa. Toivottavasti lihavuuden uusi Käypä hoito -suositus julkaistaan pian.
Käypä hoito
Käypä hoito -suositus on Lääkäriseura Duodecimin julkaisema asiantuntijayhteenveto yksittäisen sairauden diagnostiikasta ja hoidon vaikuttavuudesta.
Suositus ei ole juridisesti sitova, eikä se sido lääkäriä ja potilasta yksittäisen hoitopäätöksen teossa. Valvira, aluehallintovirastot ja potilasvahinkolautakunta sisällyttävät tästä huolimatta Käypä hoito -suosituksen lähdeaineistoon arvioidessaan, onko hoito ollut lainmukaista ja yleisesti hyväksyttyä.
Yhdistysvetoinen suositusjärjestelmä poikkeaa esimerkiksi Englannista, jossa käytetään kansallisen terveysviranomaisen Nicen laatimia virallisia hoitosuosituksia.
Duodecim saa suositusten laatimiseen julkista rahoitusta.
Laatimisesta vastasivat aluksi lähinnä lääkärit ja muut terveydenhuollon ammattilaiset, mutta nykyisin kuullaan nykyisin myös potilaiden edustajia.
Lähde: Wikipedia
