Kelan Lasse Lehtonen hoidon tarpeen arviosta: "Aika eksoottinen rakennelma"
Päivystyksen kouluttajalääkäri ja sairaanhoitaja korostavat, että arvion tekeminen on määritelty laissa ja se perustuu tutkimusnäyttöön.
Kelan pääjohtajan Lasse Lehtosen mukaan hoitajien tekemän hoidon tarpeen arvion hyödyistä ei ole saatu minkäänlaista tutkimusnäyttöä.
Lehtonen sanoo, että käytäntö hoidon tarpeen arviosta vietiin 2000-luvun alussa lainsäädäntöön puhtaalta mutu-pohjalta.
– En näe tälle Suomen mallille mitään laadullisia tai taloudellisia perusteita. Meillä pitäisi olla normaali eurooppalainen käytäntö, jossa pääsee suoraan omalääkärille. Sote-uudistuksen jälkeen sote-kustannukset ovat nousseet meillä seitsemän miljardia euroa lyhyessä ajassa, eikä se ole parantanut hoitoon pääsyä. Perusterveydenhuollon ongelmia lääkäriin pääsyssä yritetään kuitata erilaisilla hoitajapuheluilla. Potilaiden kokemus asiasta on aika karu, Lehtonen sanoo.
Keskustelu hoidon tarpeen arviosta on virinnyt jälleen kiivaana viime päivinä. Lehtonen kommentoi asiaa myös viestipalvelu X:ssä.
Hesarin mielipidekirjoituksessa väitetään, että hoitajan tekemä hoidon tarpeen arvio perustuisi tutkimusnäyttöön. Näin ei todellakaan ole, vaan käytäntö vietiin 2000-luvun alussa lainsäädäntöön ihan puhtaalta mutu-pohjalta. Mitään kunnon tutkimusnäyttöä hoidon tarpeen arvioinnin…
— Lasse Lehtonen (@lasleh) August 8, 2025
Lehtonen viittaa Helsingin Sanomissa julkaistuun mielipidekirjoitukseen , jonka kirjoittivat yleislääketieteen erikoislääkäri, päivystyksen kouluttajalääkäri Minna Halinen sekä sairaanhoitaja Anniina Valkeasuo-Rowland .
Halinen ja Valkeasuo-Rowland korostivat, että hoidon tarpeen arviointi ei ole kuulustelu, vaan se perustuu lakiin, ja että päivystysasetus velvoittaa tekemään jokaisesta potilaasta hoidon tarpeen arvion.
– Kyseessä on lain määrittelemä, tutkimusnäyttöön perustuva prosessi, jonka toteuttaa koulutettu ja laillistettu terveydenhuollon ammattilainen, kuten sairaanhoitaja, ensihoitaja, terveydenhoitaja tai kätilö, Halinen ja Valkeasuo-Rowland toteavat.
Lasse Lehtonen sanoo, että päivystyksessä hoitajan tekemä kiireellisyysarviointi on eri asia kuin perustasolla tehtävä arvio siitä, pääseekö yleislääkärin vastaanotolle vai ei.
– Yleensä hoidon tarpeen arvion pitäisi perustua potilaan tuntemiseen. Jos katsotaan näyttöä hoitajakonsultaation vaikuttavuudesta, se on usein sairauskohtaista. Diagnoosit on näissä tapauksissa tehty ja hoitosuunnitelma on olemassa. Ajatus siitä, että potilasta näkemättä tehtäisiin hoidon tarpeen arviota, on aika eksoottinen rakennelma kansainvälisessä vertailussa. Jos se olisi käypää lääketiedettä, miksei sitä ole missään muualla käytössä? Samaa kritiikkiä tulee yleislääketieteen professoreilta, jotka puhuvat potilaantorjuntajärjestelmästä.
