Keltapaidat polkevat taas Pariisiin sairaiden lasten hyväksi
Espoolainen anestesiaylilääkäri Mikko Pitkänen o n yksi kolmestasadasta suomalaisesta Team Rynkeby -pyöräilijästä, jotka lähtevät perjantaina Helsingistä kohti Pariisia.
Vuosia sitten anestesiaylilääkäri Mikko Pitkänen kiinnitti huomiota keltapaitaisiin pyöräilijöihin Etelä-Suomen pyöräilytapahtumissa.
– Mietin, että mitä ihmeen porukkaa tuo on. Huomasin myös, että heillä näytti olevan hirveän hyvä meininki, espoolainen Pitkänen kertoo.
Hänellä oli pitkä tausta työmatkapyöräilijänä sekä poikansa pyöräjoukkueen huoltajana. Tiedusteluiden jälkeen selvisi, että kyseessä on Team Rynkeby -hyväntekeväisyysporukka, joka kerää ympäri Eurooppaa polkien rahaa sairaille lapsille.
– Laitoin hakemuksen sisään ja pääsin mukaan Espoon joukkueeseen. Kesällä 2018 pyöräili porukan mukana ensimmäisen kerran Pariisiin.
Ja Pariisiin on suunta jälleen tänään perjantaina, kun Pitkänen yhtenä keltapaitana polkee Helsingissä Travemunden lauttaan lähes kolmensadan suomalaisen teamrynkebyläisen joukossa.
Suomalaisia joukkueita on kaikkiaan yhdeksän, Oulu, Ostrabothnia, Jyväskylä, Kuopio, Tampere, Turku, Vantaa, Espoo ja Helsinki, joista kaikissa on mukana useampia lääkäreitä.
Tanskasta vuonna 2002 alkanut Team Rynkeby -liike juhlii nyt kymmenettä toimintavuottaan.
40 uutta ystävää
Haku Team Rynkeby -joukkueisiin tapahtuu aina alkukesästä, ja valinnat tehdään syyskuussa. Valituksi tulleilla alkaa välittömästi ohjattu harjoittelu, joka jatkuu läpi vuoden.
– Meillä on säännölliset spinning-treenejä sekä kolmen, neljän tunnin kävelylenkkejä talvella. Ja keväällä, kun saamme keltaiset pyörämme, lähdemme heti liikkeelle, kun lumet ja hiekat lähtevät teiltä, Pitkänen kertoo.
Siinä samalla tutustutaan ja ystävystytään ja muodostetaan joukkuehenkeä.
– Tässä iässä ei ihan helposti löydä neljääkymmentä uutta ystävää. Mutta näin on minulle tapahtunut. Meillä Espoon joukkueella on yhteislenkit joka tiistai, torstai ja sunnuntai. Ehtona on, että kevään aikana pitäisi olla 2 500 kilometriä pyöräiltynä, jotta saa lähteä Pariisiin.
Pitkäsen psin yhtämittainen lenkki tälle kesälle on ollut 217 kilometrin mittainen Pirkan pyöräily, johon osallistuikin suurin osa Suomen joukkueista.
– Kevään ja kesän aikana ei muuta treeniä tarvitse, mutta nyt kun olen eläkkeellä, ehdin harrastaa myös retkeilyä ja Lapin-vaellusta, 66-vuotias Pitkänen kertoo.
Kymmeniä miljoonia euroja
Keltaiset paidat ovat täynnä logoja ja mainoksia, jota kautta yritykset sponsoroivat tiimiläisiä. Varoja on kerätty jo useita kymmeniä miljoonia euroja. Pelkästään viime vuonna lahjoitettiin 9,74 miljoonaa euroa vakavasti sairaita lapsia auttaville organisaatiolle
EMA Group sponsoroi Espoon joukkuetta lainaamalla varusteet matkan varrella mahdollisesti sattuvia vaativampia sairaanhoitotehtäviä varten.
– Olen lääkärinä mukana laupiassamarialainen-periaatteella, että jos jotain sattuu, menen taitojeni mukaan auttamaan.
Keskisormea vai peukkua?
Ensi viikon aikana ajokilometrejä kertyy kaikkiaan noin 1 200. Päiväkohtaiset etapit vaihtelevat 150–210 kilometrin välillä. Perillä Pariisissa pitäisi kaikkien osanottajamaiden noin 2 400 pyöräilijän olla ensi viikon lauantaina.
Ateriat valmistuvat matkan varrella huoltoautoissa, joissa kulkevat myös sadevarusteet ja pyöräilijöiden henkilökohtaiset tavarat. Yöt nukutaan hotelleissa.
Viime vuonna koronaepidemian takia määränpääksi valikoitui Pariisin sijaan Suomen Levi.
– Etelä-Suomessa kun ajaa pyöräjoukkueessa, autot soittavat torvea ja näyttävät keskisormea, mutta kun päästään Tampereen pohjoispuolelle, autot soittavat eri lailla torvea ja näyttävät peukaloa. Myös Keski-Euroopassa suhtaudutaan pyöräilijöihin todella hienosti, Pitkänen naurahtaa.
Henkilökohtainen kiitos sykähdytti
Ortopedisessa sairaalassa uransa tehneellä Pitkäsellä ei ole henkilökohtaista kokemusta syöpäsairauksista, mutta Team Rynkebyn työn tulos konkretisoitui vuosi sitten, kun meneillään oli kenraaliharjoitus Leviä varten.
– Ajoimme kaksisataa kilometrin helteessä, ja tulimme Pajulahden urheiluopistolle. Olo oli sellainen, että kunpa vain äkkiä pääsisi suihkuun ja syömään. Opiston edustalla luokseni käveli mies koiran kanssa, ja mietin, että nyt en jaksaisi puhua mitään. Sitten mies sanoi, että tehän olette Team Rynkeby, voi miten hienoa, että näen teidät. Nyt voin kiittää siitä, kuinka paljon olen saanut teiltä Sylvan kautta tukea. Siinä vaiheessa kyllä tuntui, että ei tätä ihan turhan takia tehdä, Pitkänen sanoo.
Lääkärilehti kyselee ja kertoo Pitkäsen kuulumisia myös ensi viikolla matkan aikana.
