Lääkärivaje paikattu, työtyytyväisyys nousussa – mitä Itä-Helsingissä on tehty oikein?
Tatu Han on tyytyväinen siitä, että sai nuoresta iästään huolimatta vastuuta. Hän kertoo myös, mitä lääkärit voisivat oppia hoitajilta.
Itä-Helsingin terveysasemilla oli vielä reilu vuosi sitten melkein parinkymmenen lääkärin vaje. Auki oli sekä johtavien että rivilääkäreiden paikkoja.
Itä ei tuntunut houkuttelevan lääkäreitä, etenkään nuoria.
Tällaisessa tilanteessa alle kolmekymppinen ja vastikään lääkäriksi valmistunut Tatu Han aloitti Itä-Helsingin terveysasemien johtavana ylilääkärinä. Hänellä ei ole erikoislääkärin tutkintoa, joten työsuhde sovittiin kahdeksi vuodeksi.
Hanin lisäksi idän asemia vetää ylilääkärin tehtävissä kaksi muutakin nuorta lääkäriä.
Elokuun alussa Hanilla tuli täyteen ensimmäinen vuosi johtotehtävissä. Hänen tärkein tavoitteensa oli saada lääkäritilanne paremmaksi – ja tavoite näyttää toteutuneen.
– Mikään terveysasema ei tietenkään toimi, jollei siellä ole työntekijöitä. Nyt kaikki käytössä olevat vakanssit on pääosin täytetty. Asemilla on enää alle viiden lääkärin vaje, Han kertoo.
Miten tässä on onnistuttu?
– Olemme määrätietoisesti kehittäneet nuorten lääkäreiden koulutusta ja ohjausta. Ajattelen, että nuoret lääkärit ovat niitä, joista voimme saada taloon pysyviä lääkäreitä ja joista voimme kouluttaa erikoislääkäreitä.
Aiemmin jokainen Itä-Helsingin terveysasema pyöritti omaa YEK-koulutustaan. Nyt näiden lisäksi pidetään myös viikoittain asemien yhteisiä ohjauksia, joihin on otettu mukaan myös muita kuin YEK-vaiheen lääkäreitä.
– Lisäksi kannustamme lääkäreitä osallistumaan Helsingin kaupungin sekä Husin koulutuksiin, joita on viikoittain. Uskon, että lisäämällä koulutusmahdollisuuksia olemme saaneet lisättyä nuorten lääkäreiden tyytyväisyyttä. Tiedän, että tieto tästä on levinnyt myös viidakkorummun kautta lääkäreiden keskuudessa, Han kertoo.
Potilaat saavat palvelua aikaisempaa nopeammin
Han sanoo, että iso vaikutus parantuneeseen tilanteeseen on ollut sillä, että asemat ovat saaneet palkata lisää hoitohenkilökuntaa.
– Jokainen asema on saanut lisää hoitajavakansseja. Tämä on vähentänyt kuormitusta ja antanut isommat hartiat vastata palvelukysyntään.
Nykyään potilaat saavat palvelua aikaisempaa nopeammin. Viime vuoden elokuussa puheluihin vastattiin 82-prosenttisesti saman päivän aikana, nyt luku on yli 98.
– Myös esimerkiksi Omaolo-viestien vastausprosentti on noussut lakisääteiseen määräaikaan mennessä 98,5:een, Han kertoo.
Hän uskoo, että pitkälti näiden asioiden ansiosta myös henkilöstön työtyytyväisyys (eNPS) on noussut alkuvuoden 4:stä heinäkuun 48:aan.
"Jotkut pitävät rikkautena, toiset haasteena"
Tatu Han sanoo, että Itä-Helsingin asemiin liittyy tiettyjä ominaispiirteitä, ehkä myös ennakkoluuloja.
– Idässä on Helsingin korkein vieraskielisten potilaiden määrä. Jotkut pitävät sitä rikkautena, toiset haasteena. Eri kulttuureja on paljon, mikä tekee ainakin omasta mielestäni työstä mielekästä.
Terveyskeskustyö ylipäätään saattaa tällä hetkellä herättää lääkäreissä ennakkoluuloja. Resurssipula vaivaa monia asemia, tahti ja paineet ovat kovat.
Tuore lisensiaatti Ellen Huttunen kirjoitti Lääkärilehdessä , että yksikään hänen läheisistä ystävistään ei halua jäädä työskentelemään terveyskeskukseen pakollisen yhdeksän kuukauden jakson jälkeen. Keskeisimmiksi syiksi Huttunen mainitsee sen, että työtä ei ole mahdollista tehdä hyvin aikataulujen puitteissa, lääkärit vaihtuvat tiuhaan ja kokeneempien aika menee konsulttivuoroissa.
Han sanoo ymmärtävänsä Huttusen kirjoituksen hyvin.
– Perusterveydenhuollon resurssit eivät ole kestävällä tasolla, ja siitä täytyykin pitää ääntä paitsi meidän ammattilaisten kesken myös päättäjien suuntaan.
Han on kuitenkin huolissaan siitä, että negatiivinen kirjoittelu perusterveydenhuollosta voi ruokkia tiettyjä ennakkoasenteita, ja omaan työhön voi olla vaikea löytää positiivista kulmaa.
– Terveyskeskustyö on kuitenkin laaja käsite, ja asioita hoidetaan hyvin eri tavalla eri asemilla. Samoin hyvinvointialueilla on omat käytänteensä. Siinä, onko työ mielekästä vai ei, on suuria terveyskeskuskohtaisia eroja.
Kehitys on kaikkien vastuulla
Hanin mielestä epäkohtia pitäisi tuoda rohkeasti esiin sillä ajatuksella, että niihin haluaa aidosti parannusta. Tässä hän on huomannut eron lääkäreiden ja hoitajien välillä.
– Jostain syystä lääkärit eivät niin aktiivisesti vie eteenpäin huomioitaan tai kehitysehdotuksiaan omassa työyhteisössään. Kehitys on kaikkien, ei vain esihenkilöiden tai henkilöstöhallinnon, vastuulla. Työntekijöitä pitää kuunnella ja mennä yhteistyössä tavoitteita kohti. Hoitajilla on enemmän sellaista asennetta, että he haluavat tuoda huomionsa kuuluviin. Siinä on lääkäreillä oppimisen paikka.
Tatu Hanilla on johtavan ylilääkärin työtä vielä vuosi jäljellä. Uusia tavoitteita on kuitenkin jo kiikarissa: Han haki syyskuun alussa erikoistumaan terveydenhuoltoon. Hallinnolliset ja kehittämistyöt kiinnostavat siis myös jatkossa nuorta lääkäriä.
– Kyllä se motivoi, kun näkee selvästi, että on saanut jotain aikaiseksi. Muistan, kun tässä työssä aloittaessani aiempi johtava ylilääkäri sanoi, että nyt sinulla on Tatu näytön paikka. Hän sanoi sen hyvin positiivisessa hengessä ja se jäi mieleeni.
