Leikkauksen jälkeisen deliriumin hoidossa on puutteita
Väitös: Kirjaukset eivät tue tunnistamista ja tiedonkulkua.
Leikkauksessa olleen potilaan sekavuustilaa (delirium) ei kirurgisessa erikoissairaanhoidossa aktiivisesti ennaltaehkäistä eikä tunnistamisen apuvälineitä käytetä, käy ilmi TtM Satu Poikajärvenväitöstutkimuksesta.
Sairaan- ja lähihoitajat tunnistavat sekavuustilan ensioireet, mutta riskitekijöihin ja ennaltaehkäisyyn ei juurikaan kiinnitetty huomiota.
Tilasta kärsivän potilaan hoitamisessa keskityttiin potilasturvallisuuden varmistamiseen. Lääkkettömiä hoitokeinoja ei juuri kuvattu käytettävän.
Hoitokertomukseen tehdyt kirjaukset eivät tukeneet sekavuustilan tunnistamista ja tiedonkulkua. Diagnoosikoodi kirjattiin harvoin. Jatkohoitoon siirtyessä tietoa sairastetusta sekavuustilasta ei kirjattu lopputeksteihin tai sen ilmenemistä vähäteltiin.
Sekavuustila pidentää sairaanhoidon kestoa, ja potilas siirtyy todennäköisemmin sairaalasta jatkohoitoon muualle kuin kotiin.
– Tulevina vuosina leikkaushoitoa saavista potilaista yhä useampi on ikänsä puolesta riskissä sairastua sekavuustilaan. Samaan aikaan kärsimme Suomessa ennennäkemättömästä sairaan- ja lähihoitajapulasta. Kansainvälisen kirjallisuuden perusteella 30 % sekavuustiloista on mahdollista ennaltaehkäistä. Tämä vapauttaisi merkittävästi hoitajien työpanosta ja terveydenhuollon resursseja muuhun hoitoon, Poikajärvi sanoo tiedotteessa.
Väitöskirjan tutkimusaineisto kerättiin erikoissairaanhoidon sähköisistä hoitokertomuksista kahdelta vuosijaksolta: 2005–09 ja 2015–20. Tuloksia tuki 105 sairaan- ja lähihoitajan kirjoittamat kertomukset potilaan sekavuustilasta.
TtM Satu Poikajärvi esittää väitöskirjansa Sekavuustilasta kärsivän aikuispotilaan hoitotyö kirurgisessa hoitoympäristössä – Ensioireista tunnistamiseen julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 16.6.2023 klo 12.00.
