Kerronnallisen lääketieteen kursseista hyötyä vastaanotoilla.

Noin sata helsinkiläistä terveydenhuollon ja sosiaalitoimen ammattilaista on osallistunut kerronnallisten taitojen kursseille, jotka on järjestetty Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa. Seitsemän tapaamiskerran kursseilla harjoitellaan novellien ja runouden lähilukemista ja luovaa kirjoittamista. Kurssien tavoitteena on tukea ammatillista ja henkilökohtaista kasvua.

Neuvolalääkärinä toimivan Krista Siirilä-Wariksen mielestä kliinistä työtä tekevälle lääkärille potilaiden tarinoiden ymmärtäminen ja tarkka kuuleminen on olennainen osa hyvin tehtyä työtä. Hän osallistui kerronnallisen lääketieteen kurssille neljä vuotta sitten.

– Potilas kertoo vastaanotolla tarinaa omista vaivoistaan, kokemuksistaan ja elämästään. Lääkärin tulisi voida lyhyessä ajassa kuulla ja ymmärtää, mitä potilas haluaa tiedostamattaan tai tietoisesti tarinallaan kertoa. Lääkärinä työ- ja elämänkokemuksineni vaikutan tähän kuulemisen kokemukseen.

Lääkäreiden peruskoulutuksessa harjoitellaan potilaan kohtaamista näyttelijöiden kanssa, mutta kuulemisen taidon harjoittelua sekä toisen kokemukseen asettumista ja sen ymmärtämistä ei opiskeluaikana tuoda Siirilä-Wariksen mukaan juurikaan esiin.

– Lääkärin kiireisessä työarjessa voi asioita jäädä kuulematta ja näkemättä. Joskus ne voivat johtaa siihen, että jatkosuunnitelma lähteekin viemään väärään suuntaan.

Siirilä-Wariksen mielestä kurssi tarjosi mahdollisuuden palata olennaisen äärelle.

–Kurssilla omaan työhön liittyvissä kirjoitustehtävissä nousi esiin asioita, joita ei välttämättä tiennyt mielessään pyörittelevänsä. Suosittelen kurssia kaikille terveydenhuollon ammattilaisille, jotka työarjessaan kohtaavat itselleen vieraita ihmisiä herkissä tilanteissa ja haluavat katsella työtään uudenlaisista näkökulmista.

Kaikki potilastyö tarinan tulkintaa

Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa on järjestetty kolme kerronnallisen lääketieteen kurssia. Yksi kurssin käyneistä on Johanna Säkkinen, joka on viidennen vuoden lääketieteen opiskelija Helsingin yliopistossa. Hän on tehnyt myös syventävän opinnäytetyön kerronnallisesta lääketieteestä, ensimmäisen Suomessa.

– Kerronnallisen lääketieteen ytimeen kuuluu näkemys, jonka mukaan kaikessa potilastyössä on kyse kertomusten tulkinnasta. Kaunokirjallisuuden lukeminen, tarinoiden tulkitseminen ja luova kirjoittaminen kehittävät kliinikon kykyjä jäsentää potilaan kertomaa, täsmentää diagnostiikkaa sekä hioa hoitopolkuja.

Opinnäytetyössään Säkkinen käsitteli muun muassa Tšehovin novellia Sali numero 6.

– Tšehov oli lääkäri ja toi sen esiin monissa novelleissaan. Hän käsitteli kriittisesti aikakautensa lääketieteellisiä menetelmiä.

Säkkisen mukaan lääketiede tarvitsee nykyistä enemmän luovaa ongelmanratkaisua.

– Se auttaa sovittamaan lääketieteen tarjoamat ratkaisut potilaan elämään vastaanottotilanteen ulkopuolella. Lääkärin on mielestäni osattava olla luova. Valitettavan usein luovuus leimataan ammattitaidon puutteeksi, vaikka sen tunnusmerkit, kuten näkökulmien rikas hyödyntäminen, viittaavat päinvastaiseen, sanoo Säkkinen.

Tarinan kautta oman työn näki toisin

Tutkijatohtori, sosiaalipsykologi Elina Renko on tutkinut kurssilaisten kokemuksia. Osallistujat kuvasivat kokemusta innostavaksi, taianomaiseksi ja yllätykselliseksi. He kertoivat tarinoiden kanssa työskentelyn tuoneen välimatkaa oman työn tarkasteluun ja johdattaneen katsomaan sitä uusilla tavoilla. Samalla he kuvasivat asettuneensa potilaan näkökulmaan syvemmin ja aiemmasta poikkeavalla tavalla.

– Osallistujat kertoivat suhtautumisensa sekä potilaisiin että kollegoihin kehittyneen ja muuttuneen lämpimämmäksi kurssin kuluessa. He kuvasivat ymmärtäneensä, kuinka helposti potilaan ihmisyys unohtuu kliinisen työn arjessa, kuvailee Renko.

Tulokset ovat esimerkki tavoista, joilla kaunokirjalliset taiteet voivat tukea potilaskeskeistä otetta, itsereflektiota ja hyvinvointia terveydenhuollossa.

– Osallistujat kertoivat oppineensa odottamatonta armeliaisuutta itseään ja muita kohtaan ja tulleensa tarkemmiksi kuuntelijoiksi, sanoo Renko.

Tarkan kuuntelun harjoittelu keskeistä

Kerronnallisten taitojen kursseja terveydenhuollon ammattilaisille on järjestetty Teatterikorkeakoulussa vuodesta 2021 lähtien. Kurssit inspiroinut kerronnallisen lääketieteen suuntaus on lähtöisin Yhdysvalloista. Kurssien vastuuohjaajana on alusta saakka toiminut Teatterikorkeakoulun kirjoittamisen maisteriohjelman professori Jussi Valtonen, joka on myös kirjailija ja neuropsykologi. Hänen teoksensa, He eivät tiedä mitä tekevät, sai kirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 2014.

– Työskentelyssä ihmisten kanssa tarvitaan muutakin kuin teknistä osaamista ja biolääketieteellisiä faktoja. Potilastyössä pelkkä neuroanatomia ja biokemia eivät riitä, sanoo Valtonen, joka on tutustunut kerronnalliseen lääketieteeseen postdoc-opintovaiheessaan New Yorkissa.

Hän on työskennellyt myös terveydenhuollossa Suomessa, ja hänen mielestään kliinikoiden kerronnallisten taitojen tukeminen tuntui hyvältä ajatukselta myös Suomessa.

Keskeistä kursseilla on tarkan kuuntelemisen harjoitteleminen. Kursseilla kokeillaan myös, miltä tuntuu jäsentää potilaskohtaamisia kirjoittamalla niistä.

– Jos lääkäri ei osaa kuunnella tarkkaavaisesti, voi jäädä huomaamatta jotain jo pelkän diagnoosin kannalta olennaista. Potilas ei myöskään välttämättä kuule lääkärin puheita siten kuin lääkäri olettaa, eikä vaikkapa hoidon tavoite ole potilaalle aina itsestään selvästi sama kuin ammattilaiselle, sanoo Valtonen.

Valtosen mukaan kursseilla monelle on avartavaa nähdä, mitä tapahtuu, kun lukee oman tekstinsä muille.

– Kliinikko pääsee hetkeksi vähän kuin kokeilemaan, miltä potilaasta saattaa tuntua. Kun lukee jotain itse kirjoittamaansa ja henkilökohtaista, huomaa usein aika selvästi, kuinka tärkeää on tulla kuulluksi ja ymmärretyksi.

Moni liikkui epämukavuusalueella

Lääkärin vastaanottoaika on rajallinen, jolloin potilaan tarinan kuulemiseen voi jäädä vain vähän aikaa.

– Aikapaineessa korostuvat taidot, joilla kohdata potilas ja luoda luottamusta. Ainakin itselleni kurssilla saaduista kuuntelemisen taidoista on ollut hyötyä potilastyössä nuorisopsykiatrialla, kertoo Säkkinen.

Kurssin osallistujat kuvasivat usein, että luovuus on rajattu heidän työnkuvansa ulkopuolelle. Alue koettiin jopa vaaralliseksi ja kielletyksi. Moni kertoi päätyneensä kurssilla epämukavuusalueille, mutta hyvällä ja ammatillista kasvua tukevalla tavalla.

– Hyvä taide tuottaa parhaimmillaan arjen ylittävän kokemuksen, jonka jälkeen elämä näyttää hetken ajan erilaiselta. Moni meistä pitää näitä kokemuksia tärkeinä ja osana sitä, mitä hyvä elämä tarkoittaa, sanoo Valtonen.

– Kerronnallinen lääketiede haastaa myös eettiseen pohdintaan. Moni fiktiivinen tarina tuo pöydälle jonkin eettisen dilemman. Ihmisyyteen liittyvät vaikeat kysymykset ovat juuri niitä, jotka ovat hyödyllisiä kliinikoille, sanoo Säkkinen.

Ensimmäiset empiiriset tutkimustulokset kerronnallisen lääketieteen ryhmistä Suomessa on julkaistu:

https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/10401334.2025.2593261

Duodecim järjestää narratiivisen lääketieteen kurssin lääkäreille 24.–25.4.

Lue lisää: Kaunokirjallisuuden lukeminen vaikuttaa lääkäriin monin tavoin

Juttua on muokattu 3.2. klo 10.30. Linkki lopussa olevaan tutkimukseen vaihdettu.