”Kaikki tekevät vain erillään pakollisen työnsä, eivätkä juurikaan kommunikoi”.

Yksinäisyys on asia, josta lääkäri mieluummin vaikenee kuin puhuu, ainakaan kollegoille. Yksinäisyyttä voi kokea suuressa työyhteisössä. Toisille se on myös tietoinen valinta. Kolme lääkäriä kertoo, miten yksinäisyys ilmenee lääkärin arjessa.

Utsjoen terveyskeskuksen vastuulääkäri Sanni Rannikko kertoo työskentelevänsä Suomen syrjäisimmässä terveyskeskuksessa.

– Meiltä on täällä vain kaksi osa-aikaista lääkäriä, ja enimmäkseen olemme olleet töissä eri aikaan. Olemme molemmat erikoistuvia ja molemmilla on takana vanhempainvapaata.

Lääkäreiden lisäksi terveyskeskuksen vastaanotolla työskentelee kaksi sairaanhoitajaa ja kaksi terveydenhoitajaa.

Vaikka Rannikko on työskennellyt ajoittain pitkiä aikoja terveyskeskuksen ainoana lääkärinä, hän ei koe yksinäisyyttä, päinvastoin. Hän tuli pohjoiseen, koska ei viihtynyt eteläisen Suomen yli 20 lääkärin terveyskeskuksessa, jossa koki olevansa paljon yksinäisempi kuin nykyisessä työssään.

– Isossa terveyskeskuksessa olin osa isoa massaa, jossa kaikki tekivät vain erillään pakollisen työnsä, eivätkä juurikaan kommunikoineet toistensa kanssa. Vastavalmistuneena lääkärinä en esimerkiksi uskaltanut kysyä kollegoilta apua, koska kyseisen työpaikan ilmapiiri oli kyräilevä, eikä siellä ollut me-henkeä.

– Kollega saattoi paiskata oven kiinni, kun menin kysymään neuvoa. Kestin siellä puoli vuotta ja lähdin.

Utsjoella paras työyhteisö

Yleislääketieteeseen erikoistuva Rannikko kertoo työskennelleensä lukuisissa terveyskeskuksissa Tammisaaresta Utsjoelle, jonne hän muutti vuonna 2016.

– Nykyinen työpaikkani on paras kaikista. Olen kotoisin Joensuusta ja tulin Utsjoelle ajatuksella, että olisin täällä vuoden pari, mutta toisin kävi. Täällä koen olevani osa mukavaa yhteisöä, mikä on ollut tärkein syy jäädä Lappiin vuodesta toiseen.

1200 asukkaan kunnassa sekä työkaverit että potilaat ovat toisilleen tuttuja. Potilaat saavat itse valita omalääkärinsä. Esimerkiksi saamen kielellä asioivat potilaat varaavat ajan Rannikon saamenkieliselle kollegalle.

– Toimimme lääkäri-hoitaja-työpareina. Mielestäni tiimimme on tasavertainen ja toimii hyvin tilanteessa, jossa potilaat ovat tuttuja. Tasa-arvoinen tiimi myös vähentää yksinäisyyden kokemusta.

Etävastaanottoja Utsjoen terveysasemalla on vähän, ja nekin hoidetaan puhelimitse.

– Etänä hoidettavat asiat ovat lähinnä hoidon tarpeen arviointeja. Pitkistä välimatkoista huolimatta täällä suositaan lähivastaanottoja.

Kollegan tuki löytyy

Kun Rannikko tarvitsee kollegan tukea, hän kääntyy joko utsjokelaisen kollegansa tai Ivalossa toimivan tutor- ja ohjaajalääkärin puoleen.

– Tunnen kaikki Ivalon lääkärit. Viikoittaisten etäkoulutusten lisäksi tapaamme toisiamme kasvotusten vähintään kerran kuukaudessa käydessämme päivystämässä Ivalossa. Soittelen sinne säännöllisesti ja he vastaavat mielellään.

Rannikko tapaa työkavereita ja potilaitaan myös vapaa-ajalla, koska pienessä kunnassa siltä ei voi välttyä.

– Näemme toisiamme joogaryhmissä, kuntosalilla ja kylätalon kahvilassa. Täällä on tapana, että ihmiset avaavat myös yksityiselämäänsä. Potilaat saattavat kysyä minulta vastaanoton lopuksi, joko vauvasi on oppinut kävelemään.

Porukalla pilkkimään

Utsjoen terveyskeskuksen työntekijät järjestävät säännöllisesti virkistyspäiviä, joissa he saattavat kokoontua pilkkimään, avantouimaan tai muuten vain retkeilemään. Myös alueen esihenkilöt kokoontuvat säännöllisesti.

Rannikko pitää tärkeänä, että kokoontumisia on myös vain lääkäreiden kanssa, koska kollegan kanssa voi jutella esimerkiksi vaikeista potilastapauksista.

– Olen kuitenkin sitä mieltä, että moniammatillisuutta ei voi liikaa korostaa. On äärettömän tärkeää, että koko henkilökunta istuu alas säännöllisin väliajoin. Hierarkkisuus työyhteisössä on asia, mikä lisää aina yksinäisyyden kokemusta. Sairaalamaailmassa on kokemukseni perusteella enemmän hierarkioita kuin terveyskeskuksissa.

Erä- ja ulkoiluihmisenä Rannikko viihtyy pohjoisessa hyvin ja voisi ajatella jopa jäävänsä sinne. Hänen lentokonemekaanikkona työskentelevällä miehellään ei kuitenkaan ole töitä Utsjoella, joten pysyvä jääminen Lappiin on vielä epävarmaa.

Työpäivän jälkeen perhe harrastaa hiihtämistä ja retkeilyä kovillakin pakkasilla.

– Istutan lapset ahkioon ja hiihdämme tunturiin, jossa saa illan kulumaan hyvin. Ei täällä viihdy, jos ei ole ulkoilmaihminen, sanoo Rannikko.

Terveyskeskustyö yksin puurtamista

Rovaniemen terveysasemalla työskentelevä yleislääketieteen erikoislääkäri ja luottamusedustaja Miia Heikkala pitää terveyskeskustyötä pitkälti yksin puurtamisena.

– Päivän aikana joutuu olemaan paljon yksin asioiden kanssa, minkä vuoksi joku voi helposti kokea yksinäisyyden tunnetta.

Heikkala uskoo, että lääkärillä on korkea kynnys hakea apua yksinäisyyteen ja psyykkiseen kuormitukseen.

– Lievien oireiden kanssa lääkäri jää helposti yksin. Hyvät lähiesihenkilöt kuitenkin voivat auttaa tilanteessa.

Enemmän luovuutta

Heikkalan mielestä säännölliset yhteiset kokoukset työviikon aikana ja vapaat kahvitauot ovat tärkeitä. Niiden lisäksi hän kaipaisi yhteisiä kokouksia, jossa vaihdettaisiin spontaanisti ja luovasti ideoita.

– Luovuus ja vapaa asioiden pallottelu olisi tärkeää työkavereiden kesken ja parantaisi myös potilastyötä. Valitettavasti toiminnan jatkuva tehostaminen ei mahdollista oman työn kehittämistä ja kokemusta siitä, että voi vaikuttaa omaan työnkuvaan.

Heikkala pitää siitä, että työaika ja vapaa-aika ovat erillään ja työkavereiden kanssa asiat hoidetaan pääsääntöisesti työaikana.

– Pienten lasten äitinä minulla ei useinkaan ole mahdollisuutta osallistua työkavereiden yhteiseen vapaa-ajanviettoon.

Heikkala pitää oman työpaikan yhteishenkeä hyvänä ja kokee kuuluvansa työyhteisöön, jossa hän on työskennellyt yhdeksän vuotta.

– Meillä on töissä huumoria ja iloa, vaikka lääkärit ovat välillä kuormittuneita. Ihmisten vuoksi tulen aina mielelläni töihin. Kaipaan silti enemmän yhteistä tekemistä ilman velvoitetta olla jatkuvasti tehokas.

Työnkuva vaikuttaa yksinäisyyteen

Lääkäreiden kokema yksinäisyys liittyy usein työn sisältöön, kertoo Terveystalon laatuylilääkäri, psykiatrian erikoislääkäri Antti-Jussi Ämmälä.

Hän ei ole kokenut työssään yksinäisyyttä, mutta uskoo, että joillekin kollegoille tämä on aito huoli.

– Omassa työyhteisössäni asia ei ole noussut isosti esiin, vaikka se saattaa joillekin olla ongelma. Jos näin on, siitä tulisi puhua matalalla kynnyksellä esimerkiksi yksikön vastaavan lääkärin tai työterveyshuollon kanssa. Tämä on tärkeä aihe nostaa esiin, koska niille, joihin yksinäisyys osuu, asia voi olla todella kipeä.

Leikkaussalissa lääkäri ei ole ikinä yksin, mutta monissa muissa tehtävissä hän tekee työtään hyvinkin itsenäisesti.

– Omasta kokemuksestani olen huomannut, että työterveyslääkärin työhön liittyy enemmän sosiaalisuutta kuin esimerkiksi psykiatrian erikoislääkärin työhön.

Lääkäreiden työssään kokemaa yksinäisyyttä on tutkittu Suomessa vähän.

– Muiden maiden tutkimustiedon perusteella sitä voi verrata muiden akateemisesti koulutettujen kokemaan yksinäisyyteen, sanoo Ämmälä.

Oma valinta

Ämmälä muistuttaa, että tyypillinen syy tulla lääkäriksi yksityiselle työnantajalle on, että siellä voi vapaasti valita työn tekemisen rytmin ja hallita myös työaikaansa. Vaikka työ on pitkälti yksin puurtamista, se ei välttämättä tarkoita, että lääkärit kokisivat yksinäisyyttä.

– Etätyössä on myös yhteisöllisyyttä, mutta se toimii useimmiten etätyöalustoilla.

Ämmälän mukaan vertaistuki on erityisen tärkeää lääkäreille, koska lääkärin työhön liittyy monia muita ammattiryhmiä enemmän vastuuta. Jos lääkärit kokevat kollegiaalista yksinäisyyttä, se olisi koko työyhteisön kannalta tärkeää ottaa puheeksi.

– Toivon, että lääkäreillä ei olisi isompi kynnys hakea apua kuin muillakaan työntekijöillä.

Asiakkuusvastaava auttaa

Ämmälän mukaan hänen työpaikallaan yhteisöllisyys on nostettu henkilöstökyselyssä työpaikan vahvuudeksi.

– Meillä jokaiselle lääkärille on nimetty lääkäriasiakkuusvastaava, johon voi olla matalalla kynnyksellä yhteydessä, jos kokee yksinäisyyttä. Lisäksi meillä on eri ammattiryhmille omia Teams-kanavia, joilla voi kysyä kollegan neuvoa ja verkostoitua.

Työpaikalla järjestetään myös yhteisiä lounashetkiä, joihin liittyy webinaareja erilaisista aiheista.

– Työyhteisömme on valtakunnallinen, joten webinaarien avulla on mahdollista integroitua muilla paikkakunnilla työskenteleviin kollegoihin.

Terveystalo järjestää pari kertaa vuodessa myös yhteisiä juhlia koko talon väelle.

– Esimerkiksi vuosittaiset kesäjuhlat ruokailuineen ja ohjelmineen ovat olleet todella suosittuja.

Eri paikkakunnilla vuosittain järjestettävät lääkäripäivät ovat Ämmälän mielestä tärkeitä tapahtumia, joissa voi verkostoitua kollegojen kanssa. Myös lääkäreiden keskustelupalstat somessa ovat suosittuja.

– Oman alani, psykiatrian ja psykologien, ryhmä on erittäin aktiivinen somessa.

Lue lisää: Mr. Boots ja hänen ystävänsä